YLE Radio 1

Kun tässä nyt on tullut yhdessä jos toisessakin yhteydessä nostettua esiin teema, jota jolain tavoin määrittää sana "klassikko", niin määritelläänpä nyt sitten sekin.
Eli lyhyesti: Mikä tekee jostain kirjasta, näytelmästä, leffasta, musiikkikappaleesta, levystä tai muusta taideteoksesta kuolemattoman? Oikeita vastauksia on lukemattomia, lausukaamme tässä niistä joitakin!

Kirjan osalta klasikoksi pitäisi päästä vasta, jos teoksesta otetaan uusintapainoksia vuosikymmenten jälkeen kirja ilmestymisestä.

kirjojen ystävä, itse jo klassikko

Uusintapainatus ei välttämättä ole kaikilla teoksilla kaupallisesti kannattavaa, mutta kaupallisuus lienee klassikossa vasta toisella sijalla. Voisikin ajatella unohtumatonta teosta. Sellaista, josta puhutaan ja kirjoitetaan vuosia tai vuosikymmeniä sen tekemisen jälkeen. Mieluummin puhutaan ja kirjoitetaan enemmän kuin vähemmän. En tiedä, onko esim Anselm Hollon ensimmäinen runokirja yleisesti ottaen klassikko, mutta minulle se on sitä. Joudun puhumaan siitä itsekseni

Mutta jatkuvat uusintapainokset ja -esitykset ovat aika varma merkki klassikosta.

Vielä pitäisi löytää ne ominaisuudet, miksi puhe ja kirjoitus pitävät kohteensa hengissä...

Uusintapainatus tai -esitys tuskin riittää klassikoitumisen määreeksi, sillä jatkuvastihan törmää "unohdettuihin klassikkoihin"...milläs sen selität?

Termi "klassinen" johtaa jo sinällään monessa tilanteessa harhaan, sillä eihän kaikki klassiseksi mainittu kuitenkaan ole kuolematonta. Eivät edes 1950-luvun raitiovaunut...

moxu kirjoitti:Uusintapainatus tai -esitys tuskin riittää klassikoitumisen määreeksi, sillä jatkuvastihan törmää "unohdettuihin klassikkoihin"...milläs sen selität?

Minäkö?

Kaikki mikä on vettä on märkää, mutta kaikki mikä on märkää ei ole vettä.

Unohdetuksi klassikoksi kait halutaan nostaa jokin hyvä asia, joka on suotta unohtunut. Niin se on sanojalle helpointa. Kaikkihan ei kuitenkaan mahdu olemaan esillä koko ajan. Se näkyy, mitä osoitetaan.

Missäs on oma oikea vastauksesi, jota ykkösviestissä kyselit?

Osallistuminen klassikoista käytävään keskusteluun ei ollut ensimmäinen moka minulta.

Tarkkaan luettuna kirjoitin, että teokset, joista vielä vuosikymmenien jälkeenkin otetaan uusintapainoksia eli että niitä vielä kysytään, lienevät klassikkoja. Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että teos, joka on sataviisikymmentä vuotta vanha, mutta jota ei ole kysytty sen ilmestymisen aikoihin eikä koskaan sen jälkeenkään olisi klassikko siksi, että se on iältään vanha. Muutenhan minä itsekin olisin klassikko, vaikka tuota sataaviittäkymmentä ei vielä mittarissa olekaan. Kukaan ei ole kutsunut minua klassikoksi. Kalkkikseksi sen sijaan on kyllä kutsuttu.

tulta päin

Tarkennus, kun minäkin taisin epäselveillä:

Pena kirjoitti:teokset, joista vielä vuosikymmenien jälkeenkin otetaan uusintapainoksia eli että niitä vielä kysytään, lienevät klassikkoja

Tuota mieltä minäkin yritin olla, mutta ajauduin asiassa toiseen suuntaan.

Televiissiossa kerrottiin äsken, että sunnuntaina pelataan sitten klassikko, kun Suomi ja Ruotsi kohtaavaat. Ottelu on siis julistettu jo etukäteen klassikoksi.

Minulle käy jo klassikosta tämäkin, kun Suomi kaatoi ryssät 4 - 0.

Käsittääkseni Suomi ei vielä milloinkaan ole ollut jääkiekossa mukana olympialaisessa loppuottelussa. Mahtavaa. Olisipa meillä ollut tämä joukkue talvisodassakin.

tuulta päin

Pentti Naumasella taitaa olla vaikeuksia seurata ketjujen otsikota tai hän haluaa tietoisesti vesittää keskustelua. Viittaus jääkiekkoon, ryssiin ja talvisotaan on tässä yhteydessä käsittämätön.

Ryssistä sen verran, että ainakin minulle elämä mm. ilman suuria venäläisen kirjallisuuden klassikoita olisi paljon tyhjempää. Myös ilman niiden filmatisointeja (esimerkkinä Yle Teemalta tuleva kymmenosaisen Dostojevskin Idiootin uusinta, jota seuraan herpaantumatta). Tolstoi ja Dostojevski ovat kertoneet elämästä kaiken oleellisen, heidän luomansa tarinat ja henkilöt ovat ajattomia ja universaaleja, jotka samalla antavat lukuisia mahdollisuuksia erilaisille tulkinnoille.

Klassikot musiikin, kuvataiteen, kirjallisuuden, elokuvan j.n.e alalla luovat yhetyden sukupolvien välille ajassa. Tuolla toisaalla keskustellaan aiheesta "mikä on taide". Tämä ketju sivuaa kyseistä aihetta, minulle klassikko on luomus, joka ei unohdu kollektiivisesta muistista vaikkei uusintapainosta otettaisikaan.

Siinä vaiheessa, kun kirjoitin vastinetta luulin olevani Torino-palstalla.

Anteeksi, kun kävi näin. Tarkoitukseni ei suinkaan ole vesittää antoisaa keskustelua. Maatunnus RUS kuuluu Russialle. Russialaiset itse kutsuvat itseään ryssiksi, joten miksi minun pitäisi kääntää nuo sanat jollekin vieraalle kielelle, esimerkiksi suomeksi?
Minäkin olen russialaisten klassikkokirjailijoiden ystävä. On tullut tälläkin foorumilla mainituksi pari; Nikolai Gogol ja Fedor Dostojevski. Ryssiä molemmat. Hyvin ansiokkaasti sitäpaitsi. Pidän myös monelle vaikeasti avautuvasta Anton Tsehovista. Ja monesta muusta.
Arvelen, että näissä keskusteluissa on ensin huomioitava muut keskustelijat ja vasta sen jälkeen ujosti ja hyvin varoen, ikään kuin anteeksi pyydellen niiskutettava esiin oma mielipiteensä. Se sopii minulle.

nimi Johannes on kunnianarvoisa, en kerro miksi

Naumasen logiikalla Strindberg on varmaan swedenläinen tai Shakespeare englandlainen.

Klassiset teesi ja antiteesi ovat jo ehkä esitetyt, nyt olisi synteesin paikka. Armahtakaa hyvät miehet toisianne.

Esim: James Dean
Elvis Presley

Kollektiivisessa muistissa pysyvät kirjat ovat klassikoita ovat ne sitten hyviä tai huonoja. Niistä siteerataan lauseita edes tietämättä, mikä on kyseisen lentävän lauseen alkuperä. Niinpä Tarzan-kirjat ovat klassikoita monen muun rinnalla. Kirjalliselta tasoltaan ne eivät tietenkään vastaa Tolstoita, mutta yleinen teoksen tuntemus kirjoja lukemattakin on suht laaja. Lisäksi Tarzaneista avautuu oma maailma, joka heijastaa kirjan syntyhetken aikaa kuten myös, koska niitä yhä luetaan, nykyisten lukijoiden aikaa. Tästä asiasta puhuttiin viime Kirjakerhossa ja samaten Paula Havaste kirjoittaa asiasta tutkimuksessaan ko. aiheesta.

Johannes on asiallinen ihminen. Hän luultavasti odottaa myös samaa muilta kirjoittajilta. Näin ollen olen täysin eri mieltä Leonina kanssasi siitä, että Pentin ei kannattaisi välittää ja että on ikävä kun jne. Pentti Naumanen on esittäytynyt herrasmiehenä. Tähän kuvaan kuuluen odotan hänen reagoivan järkevän ihmisen lailla niihin moniin mielipahaa heijastaneisiin viesteihin, jotka ovat seuranneet hänen kommenttejaan.

K-meleon kirjoitti hiljan (Palsta parhaimmillaan) foorumin yleistä tilaa jäsentäessään haiku-runoudesta keskustelevasta ryhmästä ja jäsen X:stä, joka saapuu kyseenalaistamaan koko asian, käsitin, puhuakseen jostain muusta kuin haiku-runoudesta (klassikoita niistäkin moni). On hyvä että leiritulet palavat, mutta M:n baarin turinointi voisi minun mielestäni pysyä rajojensa sisällä. Ts. ei voi vaatia elintilaa alueilta, joilla jo asuu ihmisiä. Se ei ole hyväksi kenellekään.