YLE Radio 1

Kuiskaajan (HS 16/9) mukaan jopa M. A. Numminen on huolissaan korkeakulttuurin tulevaisuudesta ja on ilmoittautunut "viihteen vihamieheksi". Nummisen sanotaan julistaneen korkeakulttuurin, kuvataiteen ja klassisen musiikin 'radikalismiksi'. MAN kaipaa 1960-lukua - mikä klisee - "ja aikaa jolloin avantgardella oli merkitystä."

Niinpä niin. Aikana "jolloin avantgardella oli merkitystä" huokailivat vanhat surrealistit, ettei porvaristoa saa enää närkästymään, vaan se nielee kaiken minkä sille syöttää. Undergroundpapparainen on päätynyt samaan nurkkaan, nostalgiakorneriin.

En henk.koht. löydä mitään radikaalia esim. Schubertista enkä Ilja Repinistä, so. heidän taiteestaan. Viihdearvoja löydän. Se ei ole huono seikka. Sen sijaan minusta on aika radikaalia, kun nykysäveltäjä pohtii sävellyksellään hiljaisuutta. Minusta se on myös aika avantgardea ja merkityksellistä, vaikken sitä ymmärtäisikään. Luulen sitä vastaavanlaiseksi asiaksi kuin abstraktia kuvataidetta - josta siitäkään mitään ymmärrä - jossa funtsitaan esim. visuaalisen havainnon jäsentymistä.

Taiteilija Numminen taitaa olla jo pudonnut avantgarden veneestä. Viimeisillä voimillaan hän on lyöttäytynyt yhteen skrätsääjän kanssa, ja lopputulos on niin päälleliimattua että. Mielestäni ei ole avantgardea tarttua siihen mitä liikkuu ajassa, vaan tuoda siihen jotain tykkänään uutta. Pelkkä ennakkoluulottomuus on vasta viihdearvo.

Eikö olisi aika antaa vanhalle patulle taiteilijaeläke, edes piruuttaan.

Arveli vanha M.A.-fani.

puuhaaja kirjoitti:Eikö olisi aika antaa vanhalle patulle taiteilijaeläke, edes piruuttaan.

Arveli vanha M.A.-fani.

Pyh.
Nummisella voi olla vielä parikin vuosikymmentä aktiivista esiintymis- ja luomiskautta. Mielestäni mies on vieläpä täysin oikeassa: yleinen arvostus korkeakulttuuria kohtaan on heikoissa kantimissa. Uskoisin, että aiemmin ero oli ikäluokkien välinen, mutta nykyään pahimpia konservatiiveja on niin nuorisossa kuin keski-ikäisissäkin.

Taide on toki aina pyrkinyt etenemään, mutta kuitenkin peilaten menneeseen. Nyt eletään ajassa, jossa kaikenlainen mukakiinnostava humpuuki on hetken esillä, mutta kukaan ei oikeasti kiinnostu mistään, etenkään perineisestä kulttuurista. Siksi korkeakulttuurin arvostus on jo miltei undergroundia.

Kuulin tosin juuri 11-vuotiaasta säveltäjästä, joka viimeistelee oopperaansa. Kaikki toivo ei siis ole menetetty.

entinen, nykyinen ja tuleva M.A.N.-fani

Minun sukupolveni ja nuoremmat suomalaiset olemme varttuneet M.A.Nummisen luomien hahmojen kanssa ja hoilanneet lastentarhaiästä asti venäläistaustaista Minä soitan harmonikkaa-kappaletta. Se tuskin olisi ilman Nummisen puolisekoa suomenkielistä tekstiä edes löytänyt yleisöään, mutta on nyt yksi niistä lauluista, jotka yhdistävät merkittävää osaa suomalaisista.
Jänikset maailmankartalle-tv-ohjelma tuli joskus -70-luvun puolenvälin jälkeen ja avasi M.A:lle kokonaan uuden yleisönosan, jolle undergroundia oli silloin turha tuputtaa, mutta josta osa myöhemmin tajusi senkin merkityksen. Eräänlaisesta myöhempien aikojen Markus-setä-ilmiöstä siis oli kyse, jos asioita oikein reippaasti oikaistaan...
Mutta Nummisen ja maanmainion säestäjänsä Pedro Hietasen bravuri yleisölle kuin yleisölle lienee kuitenkin tuo Kotiharjun päällä, eli American patrol. Sitä kun ei tarvitse selittää kenellekään...

M.A.Numminen on kaikessa loistavuudessaan ja karmivuudessaan yksilöllinen tapaus niin huikeaanpotenssiin, ettei sitä oikein voi selittää. Jotain osviittaa siitä, mistä ehkä saattaisi olla kysymys, löytyy esim.täältä: http://www.ma-numminen.net/

Kotiharjun päällä, tai oikeastaan "Kaikki linnut laulelevat" (-levyltä In Memoriam; 1967) onkin riemastuttavimpaa M-A:n laulutulkintaa, eikä harmonikansoittokaan tuosta paljoa parane.

Jorma Lindqvist kirjoitti:Kotiharjun päällä, tai oikeastaan "Kaikki linnut laulelevat" (-levyltä In Memoriam; 1967) onkin riemastuttavimpaa M-A:n laulutulkintaa, eikä harmonikansoittokaan tuosta paljoa parane.

Jälkimmäisessä kyllä soitetaan henkarilla viulua. Siinä musiikilliset elementit nivoutuvat toisiinsa saumattomasti. Ei pätkääkään päälleliimausta.

"Wovon mann nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen. Siitä mistä ei voi puhua, on vaiettava" (Wittgenstein).
Siinäpä M.A.Nummisen Keski-Euroopan markkinoille johtanut slogan...

Tästähän M.A.N. tuntuu paasaavan nykyään. En minäkään näe klassisessa musiikissa itsessään mitään radikaalia, mutta sellaisen kannattaminen lienee nykyisin melkoisen "radikaalia". Nämä asiathan kulkevat sykleissä, eikö se niin olekin, että "Joka kymmenes vuosi.."

Avainhenkilö kirjoitti:Tästähän M.A.N. tuntuu paasaavan nykyään. En minäkään näe klassisessa musiikissa itsessään mitään radikaalia, mutta sellaisen kannattaminen lienee nykyisin melkoisen "radikaalia". Nämä asiathan kulkevat sykleissä, eikö se niin olekin, että "Joka kymmenes vuosi.."

Tai hiukan harvemmin.
Eräs nuorimies havahtui taannoin toteamaan, että "tehän oikeasti oottekin erilaisia ja pieni vähemmistö". Lause oli osoitettu kahdelle luokkatoverille, jotka harrastivat klassista kirjallisuutta ja oopperaa. Nuorimies oli pitänyt itseään "erilaisena" tietyn musiikinlajin kuuntelijana, satojen kaltaistensa "erilaisten" joukossa, ja tajusi yhtäkkiä, ettei hänen ikäluokassaan juuri kukaan harrastanut korkeakulttuuria. "Mutta tykkäätekste siitä niinku oikeesti?" oli kuitenkin jatkokysymys...

Kävin toissapäivänä katsomassa Don Giovannin. Narikkaneiti sanoi, että toivoisi muidenkin löytävän välillä oopperaan. "Muilla" hän tarkoitti kaltaisiani alle 40-vuotiaita "rock-henkisiä" ihmisiä.
Niin.
Mikään ei ole niin aliarvostettua kuin se, mitä kaikki pitävät yliarvostettuna.

moxu kirjoitti:"Wovon mann nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen. Siitä mistä ei voi puhua, on vaiettava" (Wittgenstein).
Siinäpä M.A.Nummisen Keski-Euroopan markkinoille johtanut slogan...

Ja matka jatkuu:
http://www.youtube.com/watch?v=ASGpB8B5vCU

M.A.N. totesi vastikään, että vain viihteen keinoilla saa viestejä perille.

Vaan kun ne, joilla on mielestään jotain asiaa, ottavat sen joko vakavasti tai tosissaan. Pitäisikö Suomeen siis nimittää viihdeministeri pehmentämään informaation ja kansan törmäystä, ja kuka se olisi? Ehkäpä M. A. Numminen itse?

Siitä mistä ei voi voi muuten puhua, on tehtävä viihdettä.

M.A.Numminen ja Pedro Hietanen kunnioittivat läsnäolollaan viimeperjantaista Työväen Musiikkitapahtuman juhlallisuuksia. Kielletyistä lauluista kuultiin vain muutama, mutta häkellyttävää oli, miten hyvin tämän kannanoton perään istui maanmainion lauluyhtye Club for Fiven keikka. Puhumattakaan taas yhteiskunnallisen tiedoitsevuutensa löytäneistä juomaveikoista Freud, Marx, Engels & Jungista.
Nummisella ja Hietasella on kuulemma tällä hetkellä korkeasuhdanne Ruotsin markkinoilla. Ja pyöriihän heillä tälläkin puolella lahtea useampi ohjelmakokonaisuus. Valkeakoskella tekno-boogie ja jänis ja kissa jäivät kuitenkin lavan ulkopuolelle.

d(ee)p kirjoitti:Siitä mistä ei voi voi muuten puhua, on tehtävä viihdettä.

Kannattaisikohan kiinnittää huomiota tuohon voin käyttöön?

RaadioSuomi esittää uusintoina pari Numminen & knit -tuotantoa, jotka tehtiin 1960-luvun lopulla nimellä "Maanalaista menoa". LINKKI Tulee lapsuus mieleen... Valitettavasti.

1. lähetys kuultavissa vielä pari päivää.

Rohkea veto MANilta antaa YLEn uusia "Lapsellista menoa". Kiinnostavinta oli kuulla Suomen Talvisota 1939-40 -levyn biisien "demoversioita". Esim. "Vihreä valta" pohjautuu yhteen Frank Zapan biisiin. Tämä on häivytetty levyllä ilmestyneestä versiosta.

Maanalaista menoa

Mitä parhaimmat onnittelut tänään seitsemänkympin rajapyykin ohittavalle kulttuurin raja-aitojen kaatajalle ja todelliselle tulkitsijalle, myös Schubertista puheen ollen...
http://www.youtube.com/watch?v=mDvOFxBI ... re=related

Nykyvinkkelistä on mahdotonta ymmärtää, miksi tämä laulu on joskus ollut soittokiellossa:
http://www.youtube.com/watch?v=xskN5IAp ... re=related

Yhteiskunnallinen oivalluskin kestää vuosikymmenestä toiseen:
http://www.youtube.com/watch?v=h8OLsf_Z ... re=related