YLE Radio 1

- Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa.
(Helena Anhava)

Kirjoissaan Tie luovuuteen ja Kultasuoni Julia Cameron ohjaa lukijoitaan luovuuden karikoista itseilmaisun pulppuaville soille. Samalla hän tulee kertoneeksi paljon tähdellisiä asioita omista kokemuksistaan ja omista ajatuksistaan ilman tuputtamisen häivää.

Julia ehdottaa tekemään esimerkiksi kävelylenkkejä, aivan niin kuin monet lääkäritkin kehottavat. Julia sanoo, että kävellen saa ratkaistua monia ongelmakohtia niin kirjoittamisessaan kuin muussakin elämässään, eikä taida mennäkään siinä kovin hutiin. Tarkemmat perustelut löytyvät kirjoista.

Julia sanoo myös, että aamusivut ovat kahdenkeskistä aikaa Jumalan kanssa ja antaa ymmärtää muutoinkin, että uskominen johdatukseen tms. on ihmiselle hyväksi, on sitten minkä tahansa kuppikunnan kannattaja. Julian uskonnollinen teema onkin aika henkevä ja toisaalta hyvin maanläheinen: kirjaamalla ongelmat aamusivuihin, niihin saa hyvin usein myös vastaukset jne.

Julia sanoo lisäksi, että luovuus on Jumalan lahja meille ja luovuutemme käyttö meidän lahjamme Jumalalle. Siis luovuus on Luojan lahja meille, jonka lahjan käyttäminen vastaavasti on meidän lahjamme Luojallemme. Tästäkin teemasta tarkemmin kyseisissä kirjoissa.

o o o

Itse olen jo vuosikausia noita aamu- tai päivän sivuja kirjoittanut, ja niillä on jo pidempään ollut tietynlainen muoto:

En aloita sivujani sanomalla "Rakas päiväkirjani", sillä aivan yhtä hyvin voisin silloin sanoa "Rakas seinä tai pöytäni" jne., vaan aloitan kirjoitukseni yleensä rukouksella, jossa pyydän johdatusta, kerron huoleni, murheeni ja toiveeni päättäen kirjoitukseni lähes aina myös rukoukseen lähimmäisteni puolesta.

Aamu- tai päivän sivut ovat siis tuolla tavoin hyvin yksityiset eivätkä tarkoitettu miksikään taiteeksi tai edes näytettäväksi toisille. Ne ovat kuin alusvaatteet vasten omaa ihoa eikä tarkoitettu pyykkinarulle leviteltäväksi ja kaiken kansan naurettavaksi.

o o o

Jokainen kirjoittaa nuo sivut omalla tavallaan ja kokee ne hyödylliseksi tai sitten ei. Itse olen kirjoittanut niitä jo kuusi vuotta enkä ole ainakaan vielä halunnut lopettaa. Voisin tietenkin korvata kirjoittamisen pelkällä rukouksella ja mantralla, jossa ei olisi kuitenkaan tuota minulle tärkeää kirjoittamisvaikutusta.

Kirjoittaminen käsin on kaiken lisäksi niin konkreettista, että siinä ihan oikeastikin tyhjentää raskaan takkinsa.

Minun on tällä hetkellä mahdotonta fyysisten seikkojen ja ajanpuutteen vuoksi kirjoittaa käsin. Tokko käsin kirjoittamisella olisi sen kummoisempaa taikaa masennuksesta toipumisen suhteen kuin koneella kirjoittamallakaan.

En käy tuosta kinaamaan, itse olen todennut vain kirjoittamisen hyväksi. Kolmen A4-sivun kirjoittamiseen käsin kuluu noin 15 minuuttia aikaa ja mukaan voi piirtää kuviakin. Välillä kirjoitan vähemmän, välillä enemmän. Tänään taas nuo kolme sivua.

Kirjoittamisen hyvää tekevästä vaikutuksesta voit lukea lisää täältä. Tapoja on monia:

http://www.lue.fi/se-uutiset.php?id=585

Kirjoittaessani käytännössä toimin myös niin, että jätän sivut avoimiksi ennen uusien päivänsivujen kirjoittamista. Tämä on syntynyt pitkästä kokemuksesta huomattuani, että päivänsivujen kirjoittamisen jälkeen saattaa samana päivänä ilmaantua vielä aihe, josta tuntee pakottavaa tarvetta kirjoittaa.

Kirjoittaessani kopioliuskoja merkitsenkin oikeaan ylälaitaan sivujen numeroiksi 1 ( ), 2 ( ), 3 ( ), jne. Sulkujen sisään kirjoitan lopullisen sivumäärän vasta aloittaessani uusien päivänsivujen kirjoittamisen.

Näin sivuni venyvät ja vanuvat aina kulloisenkin tarpeen mukaan.

- Mikäli mielessä on taas joku laajempi alue, joka häiritsee tai vaivaa, Julia Cameron kehottaa kirjoittamaan siitä "maljan". Sellaisia useamman sivun maljoja kirjoitin Julian kirjojen tehtäviä tehdessäni ja ymmärrän niiden hyödyllisyyden, mikäli vaivaava asia ei pienemmällä käsittelyllä tokene. Maljan voi kirjoittaa esimerkiksi uupumuksesta, unettomuudesta, surusta - siis mistä vaan, mikä mieltä kaivertaa ja vaivaa.

Yksi hyvä Julian neuvoma keino on myös oman aikalinjan kirjoittaminen, jossa oma elämä käsitellään syntymästä nykyhetkeen asti purkaen tunteet, joita tuo elämä on kulloinkin herättänyt. Oman aikalinjani kirjoitin nelikymppisenä käyttäen siihen vajaat kaksi viikkoa aikaa ja tuottaen käsin 63 sivua.

Aikalinjassa Julia ei kehota kirjoittamaan sitä, mitä muut ajattelevat asioista, vaan mitä niistä itse ajattelee. Jos esimerkiksi vanhemmat tai joku muu on sanonut jotakin asiaa ihanaksi, esimerkiksi muuttoa tai ihan mitä tahansa asiaa ja itse on kuitenkin tuntenut tuon asian kamalaksi, kirjoitetaan ylös se, mitä itse on asioista kokenut. Näin ihminen oppii puhdistamaan omaa ilmaansa ja ymmärtämään omia tunteitaan, joka on tervehdyttävä kokemus.

Alussa itsekin ihmettelin ja kapinoin tuota käsinkirjoittamista vastaan, vaikka tätä nykyä ymmärrän sen enemmän kuin täydestä sydämestäni. Julia kutsuu sitä käsinkirjoitetuksi matkaksi. Et hurauta autolla kävelylenkkiäsikään, eihän se olisi sama silloin ollenkaan. Et kokisi aistein luontoa, pystyisi nuuhkimaan ulkoilmaa etkä ennen kaikkea ajattelemaan askel askeleelta omia ajatuksiasi ja ottamaan varsinkaan niitä askelia.

Sama on käsinkirjoittamisessakin, joka on samanlaista luomua kuin kävelykin. Näet käsialastasi heti vireen ja mielialasi missä menet. Epävarmuus näkyy haparointina, sairaus heikkoutena ja iloinen mieli vahvuutena käsialassasi. Kaikki ne vaihtelevat kaiken aikaa ja saat palautteen näköaistisi välityksellä voinnistasi suoraan omiin aivoihisi. Valvotun yön jälkeen näet oman haparointisi, jonka tuloksena ymmärrät, että asioille on tehtävä jotakin, jne.

Käsinkirjoittaminen on myös hyvin hauskaa ja luovaa eikä ollenkaan niin rasittavaa kuin ensi alkuun ajattelisi. Käsinkirjoittaessa et rasita niveliäsi näpyttelemällä tietokoneen näppäimiä, vaan liikutat paperin päällä vain rannettasi ja se siinä. Voit myös liittää tekstisi joukkoon ongelmitta kuvia ja valita mieltymystesi mukaan kynän tai kynät, joilla sivusi luot. Itse olen käyttänyt jo vuosia Akateemisen kirjakaupan kapeaa, mustaa tussia, joka jättää kirjoittaessa pehmeän jäljen.

Kirjoittamiani käsinkirjoitettuja liuskoja säilytän kulmalukkokansiossa joka toimii samalla myös kirjoitusalustana. Kerran kuussa siirrän tuottamani liuskat jo toiseen isompaan pahvilaatikkoon, joka on niellyt iloni ja suruni jo vuosien ajalta ja jonne mahtuu suoltamiani tekstejä edelleenkin.

Pitkän ja vakaan harkinnan jälkeen olen päätynyt hankkimaan perheenlisäystä. Hänet tuotiin eilen kotiin.
Hän on jo melko kookas; häntä on kaikella hellyydellä vaalittava.
Värinsä on vihreä ja hän vaatii henkeviä keskusteluja ynnä riittävästi vettä ja ravinteita.
Mielestäni hän on kaunis ja täydentää perhettäni sopivasti.
Ei melua liikaa.
Auttaa jaksamaan elää kesään asti.

JK. Hänelle on muistettava soittaa hänelle sopivaa musiikkia.