YLE Radio 1

kärki on turhaa viihdettä.

humalainen kirjoitti:kärki on turhaa viihdettä.

Kaikki kunnia mileipiteellesi, minusta taas Linko on turhanpäiväistä joutavaa pimputtelua.

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:kärki on turhaa viihdettä.

Kaikki kunnia mileipiteellesi, minusta taas Linko on turhanpäiväistä joutavaa pimputtelua.

sibelius vielä surkeampaa epäpianismia olohuonemusisoinnissaan, joka ei stimuloi affekteja yhtä intiohimoisella tunnevoimalla. lingolla kieltämättä on suuret pianoteoksensa 24 preludia, tango ja sarja vapaaseen polyfoniseen tyyliin mutta suurin hän on sinfoniassa, piankonsertoissa ja klamaimusikisasa mutta ei ehkä niin ro,manttisen valloittava kuin karjalaisen polvi.

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

k.juhana65 kirjoitti:sibelius ehdottomasti! ei ole toista joka hänet löisi täällä suomenmaalla

ei hän säveltänyt yhtään fuugaakaan sinfonioihinsa.

Olisiko Sibeliuksen todella sinun mielestäsi pitänyt kirjoittaa fuugia ollakseen hyvä säveltäjä...

siksi kylläkin että ankaran kontrapunktisen satsin hallinnassa olivat hänen suurimnmat puutteensa sävellyksenopiskelijana opiskeluaikana ja siitä janne sai myös huonoimmat arvosanat wegeliuksen johtamassa musiikkiopistossa opettajaltaan ja tämän puutteen näki myös adorno polemiikissaan vastareaktiona törnen ihannoivalle kirjoitukselle opettajastaan sibasta adornon toivoen sibeliuksen opiskelevan enemmän kontrapunktia eikä vain piiloutuvan myyttisen tuhansien järvien maan metsiin kompensoiden sillä teknisiä puutteitaan säveltäjänä jotka olivat schubertiakin selvemmät ja jotka wienin oma poika tajusi ja tiedosti jannea selkeämmin ja halusi korjata tämän puutteen opiskelulla. mutta yleisesti ottaen jannen konservatiivinen sävelkieli sinällään oudossa sointukuvassaan jota saksalaiset ktritikoivat ylettömän tremolon ohella ovat syynä hänen musiikkinsa imponoimattomuuteen todellisen asiantuntijan korvissa. sen hän itsekin tajusi ja itsekritiikki tuhosi hänen 8 sinfoniansa. se ei pystynyt kilpailemaan kohutun modernismin ja uusklassismin kanssa.ja on sitä paitsi vaille ekspressiivisiä ominaisuuklsia mietiskelevyydessäänkin joita löytyy sadoilta muilta säveltäjiltämme joita ei arvostetta riittävästi.

PedroViti kirjoitti:

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti: ei hän säveltänyt yhtään fuugaakaan sinfonioihinsa.

Olisiko Sibeliuksen todella sinun mielestäsi pitänyt kirjoittaa fuugia ollakseen hyvä säveltäjä...

Sama ajatus kävi mielessä, mutta en viitsinyt lähteä kirjoittamaan selvää asiaa; niin tuohon otsikon kysymykseen. Miksi jotain pitäisi kutsua suomen mozartiksi? Muuten onko tuolla pienaakkosilla nimien kirjoittamiksella joku erityinen tarkoitus? Oli miten oli mutta jos puhutaan Wolfgang Amadeus Mozartista niin pysyköön siellä missä on. Eiköhän Suomessa ole tarpeeksi hyviä säveltäjiä omasta takaa.
edit: mainitakseni yhden; Sibelius. Sitä vaan eivät kaikki, esimerkiksi Herbert von Karajan, ymmärrä. Tosin se olisikin liikaa vaadittu von Herbertiltä.

sibelius on jo maineeltaan pois pilattu jotta kesedtäisi vertauilun muiden kanssa. erkki gustav melartinin 6. elementtisinfonian 1. osa on suurenmoisimpia saavutuksia ja sinfonianosia koko 1900-luvun musiikissa jolle mikään mitä sibelius on säveltänyt ei vedä vertoja. siinä suuri visionääri katsoo tulevaisuuteen ja yhdellä suurella ja valtavalla harppauksella astuu uuteen aikakauteen joka jättää taakseen koko kansallisromanttisen ytraditokin josta lauri ikonen yritti vielä pitää kiinni kynsin hampain 50-luvullakin 6. sinfoniassaan kokosävelisyydestä huolimatta. tuukkanen, leiviskän onumentaaslinen polyfonia, ja fuugatekniikan omaksunut raskasmielisen eleginen pesonen, ovat madetojalaisen koulukunnan suuria perillisiä huikaisevissa sävelnäyissään ja polttavassa kaipuussa ja tunteessa jota sibelius ei koskaan saavuttanut laimeassa tönkkösuolatussa kansallisväritteisessä melodiikassaan ja haileasaa kylmässä' jäävedessä.

Vaan miten käy Lingolta rock'nroll?

VeHy kirjoitti:Vaan miten käy Lingolta rock'nroll?

Ei mitenkään, ei ollut rokkimiehiä - ainakaan tietääkseni, vaikka oli varmasti tietoviisas ja sivistynyt mies.

punoja kirjoitti:

VeHy kirjoitti:Vaan miten käy Lingolta rock'nroll?

Ei mitenkään, ei ollut rokkimiehiä - ainakaan tietääkseni, vaikka oli varmasti tietoviisas ja sivistynyt mies.

Edellyttääkö sinun mielestäsi viisaus ja kultivoituneisuus tahdon harrastuksen mukaan halukkuutta rokkaamiseen vai miten on käsitettävissä tuo sivulause jolla rehtoria ja professoria mairittelet edeltävillä argumenteilla?

ehkä olen omasta puolestani hiukan tuonut linkoa liiaksi esille tehdäkseni hänen musiikilleen oikeutta sillä ainakaan liiasta tuotteliaisuudesta häntä ei voi syyttää. ehkä kiehtovimman osan hänen tuotannostaan on minulle tähän mennessä tarjonnut tutustuminen levylliseen lingon liedtuotantoa niin kernaasti kuin sen olisin tehnyt monen muunkin säveltäjämme kohdalla kuten rannan jonka pyramidilaulu, autio maa ja palava laulu ovat merkittävyydestä huolimatta modernissa tulenkantajaklubin liedkokoelman julkaisussa jääneet huomiotta. toki arvostan paljon lingon bachtyylistä ariaa oikein bassoin scarlatti-sarjasta jossa on sellaista ylvästä tunteen jaloutta ja syvyyttä jota sibakin olisi kaivannut lastuihinsa.

suomen leijona, siinä komeimpia patrioottisia lauluja lingolta joita suomi on nähnyt, vaikka taiteellisesti merkittävimpiä ovatkin impressionismia edustavat lingon liedtuotteet myöhemmältä ajalta.eräät ovat myös hyvin tummasävyisiä toiset unhotumattoman kauniita melodisessa sulokkuudessaan.

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:

VeHy kirjoitti:Vaan miten käy Lingolta rock'nroll?

Ei mitenkään, ei ollut rokkimiehiä - ainakaan tietääkseni, vaikka oli varmasti tietoviisas ja sivistynyt mies.

Edellyttääkö sinun mielestäsi viisaus ja kultivoituneisuus tahdon harrastuksen mukaan halukkuutta rokkaamiseen vai miten on käsitettävissä tuo sivulause jolla rehtoria ja professoria mairittelet edeltävillä argumenteilla?

En (taaskaan) ymmärrä tuota lauserakennettasi - oliko tuo kysymys siis osoitettu minulle? Linko ei ollut rokkimiehiä (enkä ole itsekään), sen sanoin eikä sen kai pitäisi loukata sinuakaan. Sivistyneisyys tuossa oli vain pelkästään myönteinen ilmaus.

punoja kirjoitti:

humalainen kirjoitti:

punoja kirjoitti:

VeHy kirjoitti:Vaan miten käy Lingolta rock'nroll?

Ei mitenkään, ei ollut rokkimiehiä - ainakaan tietääkseni, vaikka oli varmasti tietoviisas ja sivistynyt mies.

Edellyttääkö sinun mielestäsi viisaus ja kultivoituneisuus tahdon harrastuksen mukaan halukkuutta rokkaamiseen vai miten on käsitettävissä tuo sivulause jolla rehtoria ja professoria mairittelet edeltävillä argumenteilla?

En (taaskaan) ymmärrä tuota lauserakennettasi - oliko tuo kysymys siis osoitettu minulle? Linko ei ollut rokkimiehiä (enkä ole itsekään), sen sanoin eikä sen kai pitäisi loukata sinuakaan. Sivistyneisyys tuossa oli vain pelkästään myönteinen ilmaus.

hienon groteskin valssin hän kuitenkin tangon ja jonkun muun modernin kappaleen lisäksi sävelsi pianolle mutta sinfoniaa leikkaa ohimennen shostakovitsmaisen karu orkesterikudos integroituessaan eurooppalaiseeen romanttiseen traditioon vaskien nopeissa marssijaksoissa ja puhallinten burleskissa poilyfoniassa. leijonalippu on komea laulu jonka lopuksi laulaja kirjaimellisesti kiipeää korkeaan säveleen. kuinka laaja lingon pianotuotanto muuten on?

Miten olet päässyt kuulemaan kaiken sen "tuntemattoman" musiikin, jonka puolesta haluat taistella. YLE1:ltä et ehkä ainakaan... Toki aika paljon jo löytyy uusiakin levytyksiä (no, suhteellisen nimekkäiltä säveltäjiltä), mutta esim. Leiviskä, Linko, Pesola, Linnala - onhan näitä YLE joskus tietysti soittanut kantanauhoilta.

punoja kirjoitti:Miten olet päässyt kuulemaan kaiken sen "tuntemattoman" musiikin, jonka puolesta haluat taistella. YLE1:ltä et ehkä ainakaan... Toki aika paljon jo löytyy uusiakin levytyksiä (no, suhteellisen nimekkäiltä säveltäjiltä), mutta esim. Leiviskä, Linko, Pesola, Linnala - onhan näitä YLE joskus tietysti soittanut kantanauhoilta.

en juuri olekaan muuta kuin musiikin historian kirjoja lukemalla. voisinko pyytää sinulta palvelusta saada yle soittamaan näitä kantanauhoille äänitettyjä teoksia uudestaan niin että mekin voisimme niitä kuunnella ja päästä nauttimaan vakavista taiteen tuotteista kun on niin harmillista vain lukea jonkun tutkijan sanovan että aniharvoja von törnenkin teoksia joihin voi äänitteinä tutustua ovat eidos ja balladi opus 61 ja 62 tältä suomalaiselta perinteiteiseltä tonaaliselta sinfonikolta joka ei viljellyt pienemmissä orkesteriteoksissaankaan kansanlaulunomaisia suljettuja muotoja. tuukkanen näyttäisi olevan tempus festumissaan kuin uusklassisen ja romantisoivan tematiikan tienristeyksessä joista hän valitsee jälkimmäisen tienviitan aloitettuaan teoksensa ensin prokofjev ja mozart sävyin kunnes romanttisen laulava suurilinjainen valtateema saa hallitsevan keskeisen aseman joka saa ostinatokseen johdannossa esittäytyvän motiivin. joensuun kaupunginorkesteri soittaa valloittavan kauniisti. alunperin kuunnelmamusiikiksi syntynyt luonneluvia 3 muskettisoturista lienee tunnetimpia tuukkasen romanttisia teoksia jonka 1. osa ei perustu aivan perinteiseen c-duuriin kvinttirakenteisina sointuina ilmenevässä pandiatoniikassaan, 2. osa vanha linna tuo mieleen mussorgskyn näyttelykuvia prokovjevmaisessa lyyrisyydessään ja täyttä ravia 3. osa iskevässä rytmiikassa vauhdikas.

VeHy kirjoitti:Vaan miten käy Lingolta rock'nroll?

Juu, minäkin luulen, että Suomen Mozartin vastine löytyy jostain rokkipoikapiireistä: pukkaavat piisejä kun on tarvis, hässivät kuin kanit ja ovat muutenkin vähän niin ja näin. Hetken lapsia.

k-meleon kirjoitti:

VeHy kirjoitti:Vaan miten käy Lingolta rock'nroll?

Juu, minäkin luulen, että Suomen Mozartin vastine löytyy jostain rokkipoikapiireistä: pukkaavat piisejä kun on tarvis, hässivät kuin kanit ja ovat muutenkin vähän niin ja näin. Hetken lapsia.

musiikillisia vastineita rokin ja klassismin välillä on hankalaa osoittaa, ne kun eivät perustu aivan yhtäläiseen kielioppiin ja rokki on suunnattomasti köyhempää harmonisen ja kontrapunktisen ajattelun kannalta. schubertista saattaisi löytyä lähempi vertailukohta ja sukulaissielu mozartille säveltäjänä ja suomesta vaikkapa yrjö kilpinen valtavan tuotteliaisuutensa puolesta joskaan ei hänkään yltänyt pohjalaisen erik fordellin opuslukuihin asti joista suuri osa on sentään laajamuyotoisia ja vapaasdtio sonaattimuotoon pohjautuvia teoksia vapaatonaalisessa tai pandiatonisessa harmoniikassa. sellaista mekaanista ja tasaista rytmillistä sykettä kuin rokki niiden musiikillisesta kielestä on aika turha etsiä. rekenne on myös huolellisemmin punnittu.