YLE Radio 1

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Voisiko tästä saada mielekkään lauseen?

humalainen kirjoitti:Ajatuserittelyllä syntyneillä osamielteillä havainnosta ei voi olla aposteorista metafyysistä komponenttia kuten juuri musiikilla jonka metafyysiikan yhteys aritmeettiseen ja fysikaaliseen perustaan itse asiassa pohjautuu.

Mihin? Mille?

Mielle - lat. representatio, saks. Vorstellung - on ensisijaisesti tietoisuuden piirin ilmiö, joka esittää ulkoista oliota: aistinelinten välittämä informaatio uudelleen-esitetään organismin tajunnalle tälle sopivassa hahmossa. Lienee myös niin, että mielteet voivat esittää myös tajunnan sisäisiä tiloja, mutta ulkomaailma-suhde on fundamentaali (ei tietoisuutta ilman ulkoisuutta). Niin tai näin, on vieras ajatus, että mielle ja saati osamielle (mikä/mitä se voisi olla?) esittäisi havaintoa.

Jos ei voi olla aposteriorista jotakin, niin sitten sen on oltava a priori?

humalainen kirjoitti:Sanalliset merkitykset ovat vain sovittuja merkityksiä ilman että ne itsessään olisivat jotain sinänsä olemassaolevaa korkeimmassa mnetafyysisessä merkityksessä kuten musiikin ilmaisevat tunteet, intohimot ja affektit tahdonliikutuksen älyn mukaisia vastineina jota jokainen tahdon välittömänä ilmauksena ymmärtää.

'Musiikin ilmaisevat tunteet' ja muut tuskin ovat 'sinänsä olemassaolevaa korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä'. Luulisin, että metafyysikkojen tarkoittamassa 'korkeimmassa' eli perustavimmassa mielessä oleminen on jutun juju, eivät 'oliot sinänsä' tai 'tosioliot', jotka ovat mitä ovat - niihin ei liity mitään 'filosofista', kuten niiden havainnointiin, ajattelemiseen ja muuhun tajuiseen prosessointiin.

Jos tarkoitat musiikin ilmaisemista affektipohjaisista asioista, niin jopa affektien 'sinänsä-mäisyys' on kiistetty. Affektuaalisen tilan synnyllä on edellytyksensä ja jopa syynsä.

Musiikin metafyysinen yhteys tähän sen aritmeettiseen ja fysikaaliseen perustaan pohjautuu siihen, että käsityskykyymme huonosti mukautuvasta irrationaalisesta vain kompleksisin värähdyslukusuhtein ilmoitettavasta epäsoinnusta muodostuu tahtoamme vastaanhangoittelevan luonnollinen kuva ja rationaalisesta käsityskykyymme helposti mukautuvasta soinnusta muodostuu tahtomme tyydytykasen kuva. Intervalli on siis sitä konsonoivampi ja käsityskykyymme mukautuvampi mitä yksinkertaisempi on sitä rajoittavien värähdyslukujen suhde. Schopenhauerin teorioita mukaillen.

Kaikki sävelharmonia kun perustuu värähdysten yhteensattumiseen.Joka kahden sävelen yhtaikaa soidessa lankeaa joka toiselle, kolmannelle tai neljännelle värähdykselle jonka mukaan sävelet ovat toisistaan joko oktaavin, kvartin tai kvintin etäisyydellä.

Mutta juuri siksi ignoroitujen kompositöörien apriori määriteltävissä olevan potretin, profiilin, identiteetin ja ajattelevalla absrtaktiona objektiin osamielteenä ilmenevän nimen objektiivinen olemassaolo tiedoiotsevan subjektin älyssä aivoilmiönä aivojen kuvina sekä toisaalta ignoroitujen kompositioiden empiirisesti tiedoittavan älyn mukaisen tahdonliikutuksen vastineen, musiikillisen substanssin aposteriorisen metafyysisen olemuksen välillä ei voi olla mitään yhtäläisyyttä emmekä näin olen koulu-ja kirjatiedon avulla milloinkaan voi tulle tuntemaan kaikkia luovia musiikillisia neroja.

Pikemminkin lienee niin että tieto syysuhteesta on välttämätön edellytys itse ulkomaailman havainnolle joka voi syntyä vain siten että ymmärrys suorittaa siirtymisen aistimen vastaanottamasta aistimuksesta sen syyhyn joka apriori tiedoitussa paikassa esittäytyy objektina. Koska objektien havainnon täytyy edeltää tietoista vaikuttamistamme niihin niin ei vaikuttamisen kokemus voi olla enää syysuhde käsitteen lähde. todella empiirinen siis on havainnossa aistimuksen saapuminen aistimeen. Ennen kuin vaikutan olioihin niiden on täytynyt vaikuttaa minuun motiiveina.

Edellytys että aistimuksella ylimalkaa täytyy olla jokin syy perustuu erääseen tiedoitsemisemme muodoista aivojen toiminnoista juontuvaan lakiin jonka alkuperä on sen vuoksi yhtä subjektiivinen kuin tuo aistimus itse. Tämän lain nojalla annetulle aistimukselle edellytetty syy näyttäytyy havainnossa kohta objektina jonka havainnonmuotoina on aika ja paikka. Siirtyminen aistimuksesta sen syyhyn joka on kaiken aistihavainnon perusta riittää tosin ilmoittamaan meille jonkin empiirisen objektin empiirisesti tiedoitussa paikassa rittäen tyydyttämään käytännöllistä elämää antamatta kuitrenkaan tietoa siten esittäytyvien olioiden intelligibilisen perustan olemuksesta sinänsä tai jotain sihen suuntaan.

Yritin tässä muistista rekonstruoida Schopenhauria kun tuli puheeksi. Kaikki mistä meillä on tietoa on siis tajuntamme sisäpuolelle. ulkiopuolella olevasta ei voi ola mitään välitöntä varmuutta jonka tulee kuulua filosofian ensimmäisiin periaatteisiin. muiden tietedien empiiriselle katsantokannalle on sopiva olettaa objektiivinen maailma ilman muuta sinänsä olevaksi vaikkei sitä miellettäisi mutta ei filosofialle jonka tulee palautua ensimmäiseen ja alkuperäiseen joka on oma tajunta. Kaikki muu on vasta sen edellyttämää niin kmuodoin siitä riippuvaista,. Idealistista tieto-oppia sitten descartesin.

Olion sinänsä oleminen ei voi olla enää objektivista olemassaoloa jollekin toiselle vaan kokonaan toisenlaista metafyysistä jolloin jokaiseklla siten olevalla saattaa olla vielä olemassaolo itsessään johon ei tarvita mitään subjektia.

Musiikin todellisen arvon ratkaisee tahtoni ja sensibiliteettini kulloinenkin dialektis-dynaamis-hierarkkis-prosessuaalinen tila!

"Perustassa" (Grund) ei ole mitään aritmeettista, eikä matemaattista: se on tulemisen suuri ah-huum -pyörre, joka sylkee itsestään keston ja tilan mieltämishorisontit, jotta meillä olisi jotain miellettävää ja sen puitteissa mitättömyydet kuten näkyvät yksittäisolio-objektit ja kuuluvat ääni-mielteet.

k-meleon kirjoitti:Musiikin todellisen arvon ratkaisee tahtoni ja sensibiliteettini kulloinenkin dialektis-dynaamis-hierarkkis-prosessuaalinen tila!

"Perustassa" (Grund) ei ole mitään aritmeettista, eikä matemaattista: se on tulemisen suuri ah-huum -pyörre, joka sylkee itsestään keston ja tilan mieltämishorisontit, jotta meillä olisi jotain miellettävää ja sen puitteissa mitättömyydet kuten näkyvät yksittäisolio-objektit ja kuuluvat ääni-mielteet.

Maailman mielteen, haavekuvan, synnyttää kahden hiotun lasin muodostama koneisto, aivotoiminnot, jota kutsutaan ajaksi ja paikallisuudeksi ja niiden ollessa vuorovaikutuksessa kausaliteetiksi. Aineen Schopenhauer määritteli nerokkaasti ajan ja paikan havaittavuudeksi tai objektivoituneeksi kausaliteetiksi. Vaikka tulkintasi Kantin kategorioista onkin mielenkiintoinen johtaa kantin oppi ensisijaisesti siihen oivallukseen että oliot ja niiden olemassaolon, toisin sanoen mielletyksi tulemisen ajan, paikan ja syysuhteen tapa on subjektista lähtöisin, ennaltamäärätty subjektissa ja yhdistettynä erottamattomaasti niistä olevaan tajuntaamme, ja joita apriorisia köäsitteitä käyttäen ihmisen tietokyky antaa havaintojen maailmalle perustavintalaatua olevan järjestyksen, olioiden muuttumattoman järjestyksen, joka on niiden empiirisen todellisuuden kriteeriona ja johtolankana ja on itse peräisin aivoista saaden yksin niiltä valtakirjansa, kun aika, paikka ja syy-vaikutus-suhteen taqpa joiin nuo kaikki todelliset ilmiöt perustuvat eivät ole muuta kuin aivojemme toimintoja, eikä ole näin muiodoin mielekästä omistaa olioille tajuntamme ulkiopulolista ja siitä riippumatonta olemassaoloa kuten olion sinänsä oleminen joka ei ole mieltävä eikä mielletty vaan ilmenemistavaltaan täysin poikkeava, ja siis uppoutumiselmme niin syväålle aikaan, paikkaan ja syysuhteeseen ja niihin perustuvaan kokemuksen koko lainomaiseen kulkuun että olemme siinä täysin kotomnamme ja alun piotäen osaamme oikeaan ei oliswi mahdollista jos äly olisi yhtä ja oliot toista molenpien muodostaessa kokonaisuuden, älyn luodessa tuon järjestyksen, niiden ollessa korrelaatteja.

Musikiin metafysiikan yhteys musiikin aritmeettiseen ja fysikaaliseen perustaan on eri juttu.

Kukaan ei ole päättänyt puolestani että Tuukkasen musiikillinen substanssi avautuu puhtaalle havainnolle objektiiviseksi tulleen, tiedoitsemisen puhtaan subjektin, älyn puhtaan mielteen alueelle heijastuneina älyn mukaisina tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen, hänen lumoavan lyyrisen ja vuolaan melodisen jälkimadetojalaisen sävelkielensä vaikuttaessa intohimoihin, tunteisiin ja affekteihin väristessäni kuin ollessani juuri lentoon lähdössä pakahduttavassa ekstaasinomaisessa tilassa leikillistä pientä serenadia kuunnellessani ties monennenko kerran. Mutta saamatta tutustua säveltäjän laajamuisiin taiteellisesti kypsimpiin saavutuksiin joissa sävelkielen eksoottisuus voi ilmetä myös konkreettisesti pentatonisuutena ei vain oopperan indumati aiheenvalinnassa.

Aarre Merikannon notturno tai Schott konsertto saivat minut haltiotumaan ja hiestymään kiihoittuneena joten hänen maineensa säveltaiteemme kulmakivenä ei ole katteetonta.

'Ja Saikkola lienee säveltäjänä tujntemattomasta nimestään huolimatta miltei kaikkien jossain muodossa umntema television ylen tunnusmusiikin kautta joka voitti 1 palkinnon kuten urheiluparodia 1500m 3. suurkisoissa. Oopperat olivat vieläkin menestyksellisempiä ristin saadessa 1. palkinnon ja sinfonian n. 5. Mutta vaikka säveltäjä on ollut valtavan tuottelias 10 sinfoniaa ja 12 sinfoniettaa ym ei levytyksistä ole paljon tietoa.

Yllätyin lisäksi lukiessani suomen tärkeimpiä säveltäjiä käsittelevän kirjan käsiini saatua niiden valtavaa lukumäärää uusien ja minulle entuudestaan tumntemattomiehn säveltäjäsuuruuksien esittelynä yhä uusine sinfonikkoineen joista en ole koskaan ennen kuullutkaan.

Sibeliuksen musiikki on paljastanut paljon vähemmän metafyysistä sisäistä merkitystä kuin olin alun alkaen suuriin odotuksiin nähden siihen ladannut staattisen hymnimäisessä sinfonisessa konseptiossaan tai kuvitellut kuulopuheiden ja iskulauideiden ja perinpohjaisen tutustumisen perusteella väärinymmärtäneenä sen kuoren alle musiikillista substanssia milloinkaan itseensä sisällttyvävänkään jonka kokemus osoitti vääräksi kun kohdallani kaikkien muiden myöhemmin tunnetuksi tulleiden säveltäjien teostan kohdalla kävi täsmälleen juuri päinvastoin epäsuosivasta ennakkoluuloisuudestani johtuen kuin eräänlaisena käänteisenä metamorfoosina sibeliuksen reseptiohistorialle ja kovin paljon pintakiiltoa käsittävän modaalisen sävelkielen yksinkertaiselle yleisromantiikalle, "joutuessaan jo varhain kritiikittömän palvonnan kohteeksi joka eristi hänet myyttiseen yksinäisyyteen suomen "virallisena" musiikin eduistajana", joka johtui ennen muuta anglosaksisten musiikkikultuurien ohuudesta ja konservatiivisuudesta ulkomailla kun niiden oma kansallinen säveltaide oli vielä syntymättä joka ilmeni naiivina ja eksoottista luonnon palvontaa korostavana reseptiona vaikka euroopassa tämä nuorkansallinen eksotismi nähtiin puutteena niiden vuosisataisten musiikilkultuurien rinnalla siban joutuessa kohutun uuden modernismin varjoon leimattuna säveltäjäksi jonka sinfonioissa vallitsee ikuinen tremolo olematta harmonisesti lainkaan niin mielikuvituksellinen sävelkieleltään. Theodor adorno kyseenalaisti siban ammattitaidon säveltäjä Bengt von Törnen ihannivan kirjoituksen johdosta.

Kullekin aikakadelle on kuitenkin tyypillistä että ajankohtaiset musiikilliset ilmöt muodostavat repertoaarin ytimen joka väistyy seuraavan sukupolven esiinmarssin tieltä. Musikin korvaa miellyttävät ominaisuudet eivät sinällään tarvitse kertoa laadukkuudesta muitta musiikkia on lupa nauttia myös sensuaalisesti sillä yhdenkäöän teoksen säveltäjältä ei voi edellyttää tulevaltaq teokselta substanssia ja objektivoitua tunnetta vaikkei se olisikaan huonoa musiikkia kaikilla mittareilla.