YLE Radio 1

lasser kirjoitti:JOONAN KIRJA

1> Joona pakenee Jumalan antamaa tehtävää - 2> Joona rukoilee kalan vatsassa - 3> Niniven kansa kääntyy - 4> Joonan pettymys

Tähän oli pakko tarttua. Kun kyseessä on runsaat, ns.henkilökohtaiset syyt tykätä juuri tästä kirjasta. Onhan se Jaakko Heinimäenkin määritelmän mukaan "raamatun hauskin kirja".
On oikeastaan huumoria jo siinä, että noin 700-500-luvuilta ennen ajanlaskumme alkua periytyvää, ns.pieniin profetioihin kuuluvaa Joonan kirjaa ylipäätään kutsutaan kirjaksi. Normaalilla kirjasintiheydellä ladotussa raamatussa se mahtuu suunnilleen yhdelle aukeamalle -jos jako muuten menee tasan.

Joonan kirja on fiktiivinen tarina vastahakoisesta profeetasta, joka yrittää paeta saamaansa lähetyskäskyä. Jumala on käskenyt Joonan mennä Niniveen ja saarnata sitä vastaan, koska kaupungissa kukoistaa kelvoton elämä. Vihollisvaltion pääkaupungin ja sen asukkaiden kaikinpuolisesta kelvottomuudesta Joonalla tuskin on herransa kanssa eriävää mielipidettä, mutta tehtävän täyttäminen tuntuu sen verran vastenmieliseltä ajatukseltakin, että Joona päättää paeta. Ikäänkuin sellainen voisi onnistua...
Foinikialaiset olivat tuossa vaiheessa jo perustaneet Karthagon, joten Joona on kaiketi matkalla sinne, kun merellä nousee ankara myrsky. Merimiehet heittävät arpaa siitä, kuka on suurin syyllinen ja tietysti arpa lankeaa Joonalle. Ennen yli laidan heittämistään Joona kuitenkin onnistuu käännyttämään merimiehet -vai olikohan se sittenkin niin, että merimiehet kääntyvät saatuaan vahvistuksen uudelle uskolleen heitettyään Joonan yli laidan. Niin tai näin, profeetta on onnistunut ilman sen ihmeempiä ponnisteluja...
Liittyykö merimiesuskomus "Joonas matkassa"(epäonnea tuottava henkilö miehistössä) jotenkin tähän, ei ole tietoa, mutta eipä tuokaan ihan mahdotonta olisi.

Jumala lähettää suuren kalan nielaisemaan Joonan. Kalan vatsassa Joona elää kolme päivää, ilmeisesti traania syöden ja veisaa ylistysvirren, jota tutkijat pitävät teokseen myöhemmin lisättynä. Todisteita tästä tosin ei ole, sillä vanhimmat säilyneet toisinnot Joonan kirjasta ovat nykyisen tarinan kaltaisia tältäkin osin.
Kala oksentaa Joonan kuivalle maalle, eikä profeetan auta muu, kuin lähteä toteuttamaan alkuperäistä käskyä.

Joona saapuu Niniven portille. Seuraa varmaan ainakin raamatunhistorian tanakin ja tehokkain lähetyssaarna: "Vielä neljäkymmentä päivää ja Ninive tuhoutuu!". Tehokkaaksi saarnan tekee se, että niniveläiset muuttavat elämäntyylinsä totaalisesti ja tekevät parannuksen.
Jumala päättää säästää Niniven tuholta. Mutta Joona, joka on asettunut kaupunkia ympäröiville vuorille odottelemaan suurta hulabaloota, pahastuu kovin, kun hänestä näin tulikin väärä profeetta. Jumala kasvattaa Joonan päivänvarjoksi ison risiinikasvin ja antaa sen seuraavana päivänä kuihtua. Joonan mielialavaihtelu on runsas, ensin hän ilahtuu risiinikasvista, sitten suuttuu sen tuhoutumisesta. Jumala opetaa Joonalle vähän suhteellisuudentajua. Jos yksi kasvi oli Joonalle noin rakas, niin "Miksi minä en sitten armahtaisi Niniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin 120 000 asukasta ja lisäksi paljon eläimiä?"

Pidin Joonan kirjasta lukiossa esitelmän, jossa yritin havainnollista tarinan etenemistä piirtämällä taululle epämääräisiä nuolia Joonaa esittäneen ukkelin ympärille. Kaikilla tuntui olevan hauskaa -mikä on omiaan vahvistamaan edellä mainitsemaani Heinimäen näkemystä. Hiljattain edesmennyt unohtumaton uskonnonopettajamme Sirkka Hilpeläkin totesi yhteenvetona esitelmästä: Joonan kirjakin hyvin mielenkiintoinen luomus, ei vain Mikko-Oskari...

Ja arpa lankesi Joonalle, eikö tällainen sanonta ole olemassa. Joonan arvan saaminen ei ole kovin helppoa.

Lassen Raamatun sisältöjä purkavaa tekstiä katsellessa palautui mieleen, että ihmettelin aikanaan, kuinka paljon siellä oikein kirjeitä lähetettiinkään.

Mistä olen Raamatussa pitänyt, niin täytyy sanoa, että kyllä vedenpaisumus ja jo Paratiisi sinällään tekivät vaikutuksen. Meillä oli kotona kuvitettu Lasten Raamattu, jossa kirjat kerrottiin sarjakuvan muodossa. Vedenapaisumus oli niin järkyttävä, sillä siinähän ei säästetty kuin yksi laivallinen elollisia olentoja. Kallenaution ohjelma Etiopiasta tulee tässä mieleen. Siinä kun todettiin niiden harvojen ihmisten, jotka jäivät jäljelle suuren tulvan lähdettyä liikkeelle jostain Itä-Aasiasta (oliko nyt tulivuorenpurkauksen jälkeen?), säilyneen elossa Etiopiassa jotenkin kait sen luonnonmuotojen vuoksi. Olisiko tällä tarinalla näin ollen todellista peruakin. Onhan vedenpaisumus kirjattu muuallekin, mm. Gilgamesiin.

Myös Sodoma ja Gomorra kiinnostivat minua. Vasta aikuisena tulin ajatelleeksi, että Loot se vasta oli itsekäs mies. Olin lukenut Anna Ahmatovan runon, jossa Lootin vaimon kääntyminen katsomaan entistä kotikaupunkiaan, jossa hän perheineen oli asunut ja jossa hän oli naapureiden kanssa jutellut, työtään tehnyt, lapset synnyttänyt, oli mitä inhimillisin, ymmärrettävin, oivaltavin, lämpimin teko.

Olli Kortekangas sävelsi Joonan kirjan oopperaksi, jonka kantaesitys oli Kansallisoopperassa 1995. Mukana myös helsinkiläiskuoro Grex Musicus.
Toivottavasti ooppera tullaan joskus vielä jossain näkemään -ihan mielenkiinnosta aihetta kohtaan tätä toivon, en niinkään siksi, että oletusarvoisesti suhtautuisin kotimaiseen aikalaisoopperaan positiivisesti...