YLE Radio 1

Elämä on... urheilua. Reilua ei ole, että toiset urheilulajit jää ilman tv-huomiota ja/tai radiohuomiota. Suoria lähetyksiä pitäisi olla enemmän myös pienille urheilulajeille. Tapanin päivänä on yleensä tullut jääpalloa. Radio on oiva urheilulle sopiva kanavapaikka omana radiona.

Tulos- vai penkkiurhoilu? Pekka Tiilikaisen hiihtoselostukset. Oulaisiin Nokialta yöjunassa työn ja touhun keskeltä sokeutuvaa äitiä katsomaan kerran pari kuussa.

Ei kannattanut ottaa makuupaikkaa, juna kun oli Oulaisissa vähän päälle viiden. Sen jälkeen ehti äitin asunnossa loikoa muutaman tunnin ennen sairaalaan menoa. Siellä sai olla mielensä mukaan, viisi huoneessa ja hyvä hoito. Pitkät vuorot hoitajilla ja tarkkaavaisuus sai olla 360 astetta.

Junakassiin oli pakattu omaa evästä, äitin herkkuja, käsityö ja kirja. Ihme ja kumma: puuhakassia ei halunnut avatakaan. Nautin vain ja toljotin. Useimman kerran joku aloitti puheen.

Kotipaikoiltamme me etelään muuttaneet löysimme juttua. Serkkuni Haapavedeltä olivat sen ajan tulosurheilijoita. Itseäni vanhempia ja nuorempia. Junassa tunsivat.

Minä tietysti kannatin kuntourheilua. Omat jalat maalaisten trimmissä, käsivoimat naurunalaiset. Löysin serkkujen kirjahyllystä urheilupoikien kirjan. Kas kun muut menivät heinäpellolle. Itsekin olisin osannut polkea ja vähän vanhempana nostaa seipäille.

Minusta oli paras hyöty hoitamassa kahta alle nelivuotiasta. Olin kai yhdentoista. Kirjasin lukemani - Ling Jutang Maallinen onni. Serkkujen ohjekirkasta: Urheilija syö munansa vetelänä tai raakana. Tekee mieli lähteä pyörän päälle.

Penkkiurhoilu on tyhmintä mitä tiedän. Pekka Tiilikainen piti Suomi-kuvaa korkealla. Mielenterveyttä, kun olimme hyviä. Televisiota ei ole, ykkösriippuvainen. Järkeni ei käsitä, mikä onni on katsoa, kun moottorit pärryttää formuloissa. Sitten lukea iltalehdistä kuka kenen kanssa.

Liisa Autio kirjoitti:Tulos- vai penkkiurhoilu?

Penkkiurhoilu on tyhmintä mitä tiedän. Järkeni ei käsitä, mikä onni on

Lissu, minä olen himopenkkiurheilija. Onni on olla penkkiurheilija.

Minä kuuntelin Tampereen (kyttienkuoroakin) silmä kosteana ihan livenä.
Tämän siitä sitten saa palkaksi.

Mikä se olikaan se Pitkäniemen lääkäri, Nokian ehdoton kulttuurimies. Ensio ? Salonen? kuoroihmisenä liitän kehnon muistini tueksi jonkin ääntiön.

Hän oli ilmiömäinen naisten päänsäryn parantaja. Sanoi että mielenterveyden parasta lääkettä on saada huutaa hurraata nyrkkeilykipailuissa. Taisi itseäänkin hoitaa sillälailla.

Tyttärenpoikani siirtyi sählystä jalkapalloon. Tykkäsi enempi suorasta kosketuksesta ja nopeista reaktioistaan enempi kuin mailan kautta.

Itse inhosin pesäpalloa ja kadehdin poikien jalkapalloa. Kori- ja lentopallossa oli keskitasoa ainakin. Rekkakuskeja aina liikenteessä ihailen. Sahasimme Eurooppaa autolla ja teltalla (myöhemmin kahdella kun lapset kasvoi).

Korjaus: Einari Salovaara

Liisa Autio kirjoitti:Hän oli ilmiömäinen naisten päänsäryn parantaja.

Vieläkö hän ottaa vastaan? Olen sitä mieltä, että jatkuvalla jokailtaiselle päänsärylle pitäisi tehdä jotain.

Olisiko Einari Salovaara jo eläkeiässä muuttanut Nokialta pois. Ahkeroi Nokian Uutisissa kuin myös edesmennyt mieheni kahdella nimimerkillä itseään vastaan.

Muistan ikäni Nokian ystävyyskaupungin Orelin valtuuskunnan vierailun jatkot kahden opettajan omakotitalolla. Takseilla tietty mentiin, eihän kukaan ollut ajokunnossa aamuyöstä, Meiltä kori kaljaa, Einarilta pirtua.

Muistan ikäni tulkin Marjamaan - silloisen jääkiekkotähden äidin. Osasin auttavasti venäjää, ymmärsin heidän repliikit. Suomalaisten kommentit hän sujuvasti lievensi.

Meillä kutsutaan yhteiseksi päänsärky-unilääkkeeksi sitä mikä seuraa maan perusteellisesta hieronnasta. Hormoonihoitoo. Tällä iällä!