lasser kirjoitti:Katsoin tämän linkin nuorehkon "Marja Saloskan" esittämästä "pariisitar Virginiestä".
En esityksen sisällöstä osaa sanoa mitään tietämättömänä,
mutta pelkän taulumallin ottamisesta ei vielä tarvitse antaa ns. viitettä Anna Kortelaiseen.
Tietysti kaikki tietää hänen kirjansa, sen ansion aiheen julkituloon.
Mikäli siis suoraa lainaa kirjaan esintyy, olisi lähde mainittava.
Tummennus on minun. Mitä oikein lienet tarkoittanut Lasse. Haulla en löytänyt kuin jotain, mutta muistan kirjoittaneeni Virginie-kirjasta ja Kortelaisen esiintymisestä radiossa kirjan puitteissa. Samoin asiasta tänne kirjoitti myös Eeva.
En ole lukenut näytelmää, joten sen suorasta lainasta (?) en tiedä mitään, mutta Kortelaisen tekstejä olen lukenut enemmänkin. Suora laina on epäoleellinen asia tässä. Virginie oli Edelfeltin malli Pariisissa ja tutkija on jäljittänyt häntä ihmisenä: kuka ja mitä oli tämä Virginie. Hän perustaa käsityksensä arkistotutkimuksiin eri puolilla Ranskaa sekä ajatusleikkiin, johon voisi vallan hyvin uskoakin.
Edelfelt-tutkijoita on useita, muitakin kuin Catani ja Kortelainen. He tietenkin pyrkivät siihen, etteivät tee samaa tutkimusta vaan Edelfelt-tutkimusta yleensä mutta eri kanteilta. Kun joku keskittyy maalaustekniikkaan tai tuon ajan maalaustaiteeseen Ranskassa ja E:n sijoittumiseen kyseiseen kenttään, niin Kortelainen on lähtenyt ottamaan selvää taiteilijan japanismista, siitä mitä hän vieraan kulttuurin esineillä ja omalla studiollaan on saanut aikaan suhteessa malliin. Mm. näitä asioita hän on tutkinut. Naisen moraali asettuu erilaiseen tarkasteluun, kun hän lepää divaanilla japanilaisen sermin suojassa kädessään japanilainen viuhka. Japanilaiset esineet olivat mania. Niitä osti myös nuori Edelfelt. Jos hän olisi maalannut nuoren naisen tuvassa kahvia keittämässä, niin naisen asema olisi ollut aivan eri. Tämä nyt on suurta yksinkertaistusta tietenkin minun kannaltani. Virginie-kuvassa on monia asioita, joita Kortelainen tutkijana "lukee". Hän perustaa luentansa E:n muun tuotannon tuntemukseen, myös muiden E:n japanismiin liittyvien maalausten tuntemukseen joissa voi mallina olla sama nuori nainen. Kun "Virginie" oli irrottelua, niin vakavaa tutkimusta aiheesta, joissa osassa töitä samainen Virginie on mallina, edustaa Kortelaisen väitöskirja "Albert Edelfeltin fantasmagoria : nainen, "Japani", tavaratalo" (SKS, 2002).
Käsittäisin, että näytelmän kirjoittaja on lähinnä dramaturgi, jonka työ perustuu (tietenkin Edelfelt-tutkimukseen yleensä mutta erityisesti Kortelaisen Virginie-kirjaan, koska mallia ei muualla ole erikseen juuri esitelty) Anna Kortelaisen kirjaan "Virginie! : Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina" (Tammi, 2002).