YLE Radio 1

Kuuntelin viime yönä Johanna Kurkelan levyjä Kauriinsilmät ja Marmoritaivas. Kurkela laulaa äärimmäisen kauniilla äänellä surumielisiä lauluja. Ihan alkaa itkeä.

Tykkään myös Anna Erikssonin Ihode-levystä. Nyt kuuntelen Avril Lavignea tätä kirjoittaessa.

Minulla on naisartistien levyjä lukuisia. Kuuntelen niitä usein keskellä yötä, kun kerran asun vanhassa maalaistalossa, jossa ei ole häiriintyviä naapureita. Musiikki auttaa kun on masentunut ja yksinäinen. Toki minulla on myös klassista... mutta kai sitä saa keskustella muustakin musiikista kuin klassisesta tällä palstalla?

Aamuherätessä kuulin loput Anneli Saariston pitkästä haastattelusta. Olen kytännyt uusintaa, tuleehan niitä entisestä Peilistä puoli viiva täysi tusinaa. Joitakin 60-luvulla aloittaneista ovat sykähdyttävän hyviä ja edelleen. Yksi ehdoton suosikkini on Tellu Turkka, jolta on esim. Suden aika. Jos Suomi olisi tajunnut, olisi Vadelmatango (tai joku muu marja) ollut just nappiin euroviisuksi. Cf kun norjalainen pikkuplikka voitti kansallisella. Se oli muuten Eila Pienimäki kun oli Tapsan Tahdeilla kypsänä.

Miksikös, toisin kuin esimerkiksi ranskan sana artiste http://fr.wikipedia.org/wiki/Artiste tai englanninkielinen vastine artist http://en.wikipedia.org/wiki/Artist viittaavat laaja-alaisemmin taiteen tekemiseen, suomen artistilla käsitetään yleisemmin vain populaaritaiteilijoita ja termillä taiteilija lähinnä ammattimaista taiteenharjoittamista.


Tekijänoikeudet eivät ilmeisesti koske pianorullia, joten voinee hyvällä omallatunnolla linkittää.. vahasylintereistä en tiedä, mutta menköön:

Une Artiste et Un Artiste

Claude Debussy: "Mes longs cheveux", Mary Garden & C. Debussy (1904)
http://www.youtube.com/watch?v=gGbBp97cljw

Debussy plays Debussy Golliwogg's Cakewalk (1913)
http://www.youtube.com/watch?v=XMrdhgWR9Zk