YLE Radio 1

Todella epämääräistä.

VeHy kirjoitti:Todella epämääräistä.

Ei lainkaan. Laajuutta ajattelussa, ei sen kummempaa.

kritiikki kirjoitti:Ransu-koira ei ainakaan ollut kriittinen koneistoa kohtaan. Se tarkoittaa hyväksymistä,- se puolestaan syyllisyyttä.- Vihollinen siis.

Tämä menee jo ihan taistolaisen demagogian alkulähteille. Jos et ole meidän puolellamme niin olet meitä vastaan. Oli meidän ideamme sitten miten idioottimainen hyvänsä.

VeHy kirjoitti:Tämä menee jo ihan taistolaisen demagogian alkulähteille. Jos et ole meidän puolellamme niin olet meitä vastaan. Oli meidän ideamme sitten miten idioottimainen hyvänsä.

Pitihän se politisoida tämäkin asia. Kuule Vehy, idiotismi voidaan vääntää poliittiseksi ismiksi, riippumatta ismin ideologisesta lähtökohdasta.

Tässä ketjussa keskustellaan Kristian Smedsin ohjaaman Tuntemattoman Sotilaan uusimmasta tulkinnasta. Ei nimimerkki kritiikin poliittisista vaikuttimista.

Ei saa sekoittaa puuroa velliin.

Sinä kysyt täsmäkysymyksiä ikäänkuin ymmärtämättä lähtökohtaa. Minä olen vastannut esim. Ransu-kysymykseesi sillä perusteella, minkä hengen professori Panu Rajala on luonut tuntemattoman uusimmalle tulkinnalle.

Kysymys ei ole sen paremmin Rajalan poliittisesta kannanotosta,- kuin minunkaan.

kritiikki kirjoitti:Tässä ketjussa keskustellaan Kristian Smedsin ohjaaman Tuntemattoman Sotilaan uusimmasta tulkinnasta. Ei nimimerkki kritiikin poliittisista vaikuttimista.

Tuli lyötyä huti, tunnustan ja pyydän nöyrimmästi anteeksi. Tarkoitukseni ei ollut arvioida poliittisia vaikuttimiasi. Muistelin vain noin yleisesti noita aikoja ja sitä, miten reippaasti silloin leimakirvestä käytettiin, sillä huidottiin, joka puolelle. Itsekin taisin siitä joskus saada, hyviltä ystäviltäni jopa.

lasser kirjoitti:Selailin kirjastossa Tuntemattomat sotilaat / Ilkka Malmberg / Helsingin Sanomat 2007 -kirjaa.
Tämä kirja oli mukana HS:n arvioinnissa, muiden Väinö Linnan kirjan
jälkeen tehtyjen uudelleen tulkintojen ohessa, jokin aika sitten.
Otan tästä kirjasta joitakin listauksia tiivistettynä tänne >

Kirjassa kuolivat (17): Asumaniemi, sotilas - Autio, luutnantti - Hauhia, sotamies -
Hietanen, sotamies - Kaukonen, sotamies - Kaarna, kapteeni - Kariluoto, kapteeni -
Korpela, sotamies - Korsumäki, vääpeli - Koskela, luutnantti - Lahtinen, alikersantti -
Lehto, alikersantti - Mäkilä, alikersantti - Riitaoja, sotamies - Sarastie, majuri -
Ukkola, sotamies - Viirilä, sotamies

Haavoittui vaikeasti (1): Karjula, everstiluutnantti

Haavoittui (3): Rokka, alikersantti - Salo, sotamies - Susi, sotamies

Ilman haavoittumista tai kuolemaa selvisivät nimeltä mainitut (9):
Jalovaara, vänrikki - Honkajoki, sotamies - Lammio, majuri -
Mielonen, alikersantti - Määttä, alikersantti - Rahikainen, sotamies -
Sihvonen, sotamies - Sinkkonen, vääpeli - Vanhala, alikersantti

"Jatkosodan sotilaat olivat pieniä miehiä";
Keskipituus oli 1941 noin 173 cm, paino noin 68 kg, kengän koko noin 40.
Keskipituus 2006 noin 180 cm, paino noin 77kg, kengän koko noin 43.

"Tuntemattoman sotilaan pataljoona kesäkuussa 1941";
Komentaja majuri Sarastie > (kolme komppaniaa) 3. komppania luutnantti Autio,
jolla (neljä joukkuetta) 4. joukkue vänrikki Kariluoto.
Lisäksi majuri Sarastien pataljoonassa > Konekiväärikomppania kapteeni Kaarna,
jolla 1. joukkue luutnantti Lammio - 2. joukkue "länsi-suomalainen" -
3. joukkue vänrikki Koskela, jolla 2. puolijoukkue (3. ja 4. konekiväärit) -
1. puolijoukkue alikersantti Hietanen, jolla 1. konekivääri alikersantti Lehto
sotamiehinään Kaukonen, Rahikainen, Riitaoja ja Vanhala -
2. konekivääri alikersantti Lahtinen sotamiehinään Määttä, Salo ja Sihvonen.

Malmbergin opus on ehdottomasti myönteinen tuttavuus, vaikkei se lopulta nettikeskustelujen analyysejä sisältänytkään. Tosin siinä tuskin mitään vahinkoa tapahtui kokonaisuuden kannalta...
Lassen mainitsema luettelointi oli erittäin ansiokas osoitus Sotaromaanin/Tuntemattoman poikkeuksellisen tarkasta lukemisesta, sillä vaikka armeija yleensä onkin järjestelmällinen ja jähmeä instituutio, jää tämä järjestelmällisyys Linnalta jotenkin huomioimatta -tai ehkä se on tarkoituskin, sillä eihän alaisen ole tarpeenkaan kaikkea tietää; omasta osastostaankaan. Poikkeuksen muodosti tietysti Rahikainen, jolle tuskin mitään oli kerrottu, mutta joka omilla tiedonhankintakonsteillaan otti kaikesta tarvittavasta selvän.

VeHy kirjoitti:Tuli lyötyä huti, .

Noteerattu ja siitä pointsit sinne.

Jos lukee Linnan Sotaromaanin, huomaa selvästi että Tuntemattomasta Sotilaasta on ikäänkuin sensuroitu kaikki sodanvastaiset, erityisesti päällystöä ja sodanjohtoa arvostelevat kohdat. Omissa joukoissa toimeenpantuja kuolemantuomioita kohtaan Linna esitti voimakasta kritiikkiä:"Oman sotilaan ampuminen , syystä mistä tahansa,oli heidän mielestään rikosta pahempi. Se oli kuin häväistys heitä kaikkia kohtaan, mitä se tietysti olikin.----------------------Mutta apea oli näidenkin miesten mieli. Tuntui kuin tuossa julistuksessa olisi luettu kuolemantuomio koko heidän taistelunsa tarkoituksellisuudelle. Ihanteellisinkin sotamies, ja juuri hän, tajusi, ettei ihannetta enää oikeastaan ollut. Se oli häväissyt itsensä murhalla." Väinö Linna, Sotaromaani.
Myös kohta jossa kuvataan kiireisen vetäytymisen aikaa: "Suomen armeija sai selkäänsä. Pettyneenä, tai oikestaan petettynä, vailla toivoa ja uskoa se vetäytyi tehden halutonta vastarintaa.Kauan aikaa oli sen kivijalka murentunut, ja nyt romahti kaikki. Sitä oli opetettu vain halveksimaan vihollistaan, pitkään aikaan ei oltu kehotettu edes kunnon vihaan.--------------Toivottomuus tuomitsi jo etukäteen kaikki yritykset epäonnistumaan, ja epäonnistuminen lisäsi toivottomuutta. Halveksittu vihollinen osoittautui erittäin voimakkaaksi, vieläpä se yllätti kyvykkyydelläänkin. Se ei jättänyt vanhoista käsityksistä mitään jäljelle. Se ei ollut arka, ei demoralisoitunut, ei vailla aseistusta,ei huonoa itämaista sotilasainesta.Vieläpä täytyi tunnustaa, ettei se ollut tyhmä."
Väinö Linna, Sotaromaani.

Tulee mieleen,että tällaiset kohdat poistettiin pelkästään ideologisista syistä, ei taiteellisista vaatimuksista. Kirjailijan näkemys sodasta,sodanjohdosta ja "herroista" oli joillekin liikaa... Linnahan itse närkästyi monista poistettaviksi määrätyistä kohdista. Hänen mielestään niitä ei ollut tehty taiteellisista syistä. "Tahdoin antaa kaiken arvostukseni ihmisille jotka koko onnettomuuden hartioillaan kantoivat, mutta itse sodalta minä tahdoin sen ottaa pois." (Linnan kirjeestä kustantajalle.)
Kannattaa lukea Sotaromaani eli Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitus jos haluaa tietää mitä kirjailija todella halusi sanoa. Edwin Laineen Tuntematonta ei kannata katsoa, koska siinä ei ole juuri mitään kirjailijan tarkoittamasta; he eivät ole Sotaromaanin sotilaita ollenkaan...Mollbergin versio on paljon rehellisempi ja tavoittaa aitoa korpisoturihenkeä, mitä Laineen ns. "isänmaallinen" versio ei tee, vaikka se on joidenkin mielestä "virallinen" Tuntemattoman sotilaan sovitus. Smedsin Tuntematonta sotilasta en ole nähnyt, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta, että rikotaan vakiintunut esitystapa. Kuka määrää ainoan oikean tavan esittää joku klassikkoteksti?
Linna ja Linnan sotilaat vihasivat ja halveksivat sotapropagandaa. Minä kun en ole altis nykyisin harjoitetulle sota- ja muullekaan propagandalle, joten olen vähän Korpraali Vanhalan nykyaikainen hengenheimolainen:"Minä olenkin yksilöllinen metsätaistelija enkä mikään laumaolio joka vaan toistelee propakantaa,khihihi..."

Kyllä Olavi Paavolaisen "Synkästä yksinpuhelusta" (1946) jo käy varsin selvästi ilmi, miten rintamalla suhtauduttiin virallisen linjan miehiin, vaikka he informaatiota veivät eteenpäin lehtiin ja muuanne levitettäviksi vain työnsä puolesta. Eikö Paavolaisen viinaputki alkanut sota-aikana.

Ja väitteet siitä, että Paavolainen korjaili tekstiään jälkikäteen! Arvattavasti sitä piti korjata jo aivan julkaisumielessäkin. Päiväkirjat harvoin ovat suoraan latomoon vietäviä. Kirjassaan hän mainitsee Martti Haavion kanssa tekeillä olleen kirjan joutumisen sotasensuuriin. Se oli joku niistä Karjala-kirjoista. Oisiko mennyt läpi joskus jälkikäteen. En muista. "Synkkään yksinpuheluun" kun joku tekisi jälkikäteen indexin.

Väinö Linnan romaani nimeltä Tuntematon sotilas on nähdäkseni kirjailijan harkittu vastaus koko kansakunnan poikien (ja miksei tyttöjenkin) kysymykseen: Millaista siellä sodassa oikein oli? Se on sodanvastainen kirja ja sisältää karsittunakin kirjoittajansa ideologiaa. Suomalaisesta keskivertokorpisoturista (=miehestä) kirja antaa sen kuvan että hänen ideologiansa on "heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kuin porskuttaa". Toinen teesi voisi olla, että kaikenlainen ohjelmallinen julistus on naurettavaa.

Sotaromaania en ole lukenut. Tokkopa luenkaan. Tosin Aarneankan edellä esittämät huomiot ovat kyllä kiinnostavia.

Edvin Laineen elokuva on mielestäni elokuvana ehdottomasti parempi kuin se tuoreempi versio. Laineen Tuntematon sotilas on tietenkin vielä karsitumpi kuin kustantajan lyhentelemä romaani, mutta se toimii elokuvana. Vuorosanoista saa selvän, näyttelijät reagoivat toistensa puheeseen (=ajoitus toimii). Hämmästyttävän iso osa kirjan kohtauksista on mahdutettu tuohon kieltämättä isänmaalliseksi väännäteltyyn filmiin. Tosin monet näyttelijöistä ovat käsittämättömän vanhoja rooleihinsa. Vertailussa uuteen versioon tulee joitakin tappioita, mutta enimmäkseen jäädään selkeästi voiton puolelle.

Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas on minulle pettymys. Elokuva on minusta ohjauksen laadulta todella kirjava. Varsinkin alku takeltelee pahasti. Vuorosanoista ei saa selvää. Joihinkin tiettyihin kohtauksiin on panostettu kun taas toisissa on jätetty pahan kerran "sivusta suojaamatta". Elokuvan pituus olisi antanut mahdollisuuden romaanin kulkujen tarkempaan noudattamiseen, mutta tulos on sekava ja hajanainen. Plussana on joittenkin vanhasta elokuvasta puuttuvien kohtausten ottaminen tarinaan mukaan. Silti jään ihmettelemään esim. sotamies Viirilän osuuden himmentämistä molemmissa elokuvissa. Onneksi hänet Mollbergin elokuvassa sentään mainitaan, joskaan ei likikään sellaisena kuin romaanissa. Myös Asumaniemi ja vänrikki Jalovaara on nipsaistu Mollbergin versiossa pois.

Joku taisi mainita, että tässä ketjussa keskustellaan jostain teatteriesityksestä. En ole sitä nähnyt ja mitä ketjua olen lukenut, niin on siinä keskusteltu muustakin.

Molemmat elokuvat ovat kyllä hyllyssäni, mutta harvemmin niitä nykyisin katselen. Laineen elokuva on mielestäni filmattua teatteria niinkuin kaikki muutkin hänen filminsä. Niskavuorissa konsepti toimii, Tuntemattomassa ei. Ei kukaan, ei edes turkulainen todellisuudessa puhuisi sillä tyylillä kuin Hietanen "ahvena"-keskustelussa. Täysin ylinäyteltyä verrattuna Peteliuksen sutjakkaan tulkintaan. Toisaalta Leo Rittu on Vanhalana paljon veikeämpi kuin Tero Niva.

Vanhemmille sotaveteraaneille Laineen filmi on muodostunut pyhäksi ikoniksi. Muistan silloisen vuokraisäntäni, sotainvalidin, kanssa käymäni keskustelun, joka alkoi siitä, kun lehdessä oli pikku-uutinen, joka kertoi Mollbergin filmausaikeista. Hän tuomitsi koko filmin etukäteen hyvin jyrkin sanoin, eikä ymmärtänyt kun minä yritin sanoa, että antaa pojan edes yrittää. Olisi mukava tietää mitä hän pitäisi tästä kohua herättäneestä teatteriversiosta.

Mietin tuota filmattua teatteria ja tulin siihen tulokseen että molemmat elokuvat ovat filmattua teatteria. Se vanhempi versio vain on hyvin tehtyä teatteria. Ja kun puhun teatterista, minä todella tiedän mistä puhun. Vastahan minä männäsuvena kävin vaimon kanssa kesäteatterissa. Katsomassa oltiin, ei lavalla. Ja minä suorastaan itkin! Väliajalla vaimo tosin sanoi, että tämä on huvinäytelmä. Ja sillähän minä vetistelinkin! No, tuo nyt oli vanha vitsi. Mutta kuten vitseissä, myös Tuntemattomissa on vanhassa vara parempi. Jos kohta parantamisen varaakin löytyy.

Kun nyt Kristianin Tuntemattomasta tuolla toisaalla puhuttaessa tuli maininta näihin leffaversiointeihinkin -ja nimenomaan siihen, missä määrin ohjaaja teki jutuista itsensä näköisiä- niin otettakoon aihe käsittelyyn vielä täällä. Mollbergiinhän Smeds ei viittaa omassa tulkinnassaan mitenkään ja Laineeseenkin vain kevyesti.
Mutta ihan rehellisesti ajatellen: 1950-luvun Suomessa ei Linnan romaania olisi oikeastaan voitu kuvata millään muulla tavoin. Siitä oli pakko tehdä henkilöitä karakterisoivaa ja vähän koomistakin, filmattua teatteria. Muuhun ei yksinkertaisesti olisi ollut mahdollisuutta. Mutta lopputulos olikin sitten nimenomaan Laineen tulkinta, ei niinkään Linnan. Laine oli teatterimies, joka filmasi, minkä kerkesi. Leffa ei koskaan vienyt häntä kokonaan. Linna taas oli työmies, joka kirjoitti, minkä kerkesi, kunnes kirjallisuus imi hänet kokonaan mukaansa. Mikä oli pääasiassa hyvä juttu.
Mollbergin leffassa haettiin taiteellista ja teknisesti uraauurtavaa otetta ja siinä kaiketi jossain määrin onnistuttiinkin, mutta samalla lukemattomat ihmiset, joilla leffan nähneinä oli kompetenssia arvostella sitä, löysivät siitä lukuisia vikoja koska se ei ollut Laineen filmin hengen mukainen. Mene tiedä, mikä sitten lopulta olisi ollut oikein...

Kristian Smeds on nyt täyttänyt "sukupolvihaasteen". Hänellä ei enää ole kiusanaan asioista paremmin tietäviä rahoittajia ja jokainen esityksen nähnyt on löytänyt siitä jotain itseään puhuttelevaa -näin uskallan väittää niidenkin kohdalla, jotka eivät varsinaisesta kokonaisuudesta ole pitäneet.
Mutta summa summarum: meidän olisi pystyttävä Sotaromaania/Tuntematonta yhä uudelleen lukiessamme hahmottamaan kokonaisuudet jollain sellaisella tavalla, johon nuo visualisoinnit eivät vielä ole yltäneet. Jossain kohdassa hyvä analyysi jostain tyypistä paistaa läpi aina uudelleen ja uudelleen. Kuten Lammio, Linnan jäljiltä hyvin vastenmielinen upseerinnilkki, jonka Jussi Jurkka roolianalysoi niin hyvin, että tuo näkyy läpi jopa Antti Luusuaniemen tyylillisesti jokseenkin toisenlaisessa Lammiossa Kansiksessa.
Jussi Jurkka varmaan istuu parvekkeen kaiteella ihan tyytyväisenä. Kuten Väinö Linna ja Edvin Lainekin. Viimemainittu varmaan nauraa aina väärissä paikoissa -jollaisia tosin ei ole...