YLE Radio 1

Dokumentti Sänkyyn sidotut tulee Silminnäkijässä TV2:ssa tänään klo 22.35. Dokumentti esitettiin jo keväällä, mutten itse nähnyt sitä tuolloin ja nyt istunkin sitten nenä kiinni ruudussa.

Hyvät ihmiset! Vanhojen ihmisten asioista ei voi koskaan puhua liikaa. Ne ovat kiinnostavia, koska itsekin vanhenemme ja koska lähiomaisissamme saattaa olla vanhoja henkilöitä.

Se, että monissa laitoksissa vanhuksille saatetaan vaihtaa yövaipatkin jo klo 3:n aikaan iltapäivällä, on jotain törkeää ja käsittämätöntä.

Tämän lisäksi vanhus ei välttämättä saa apuakaan, koska hälytyskello saatetaan kiskoa irti vanhuksen läheisyydestä.

Vanhuksilla saattaa olla myös nälkä, koska eivät pysty syömään kunnolla ja koska ruoka korjataan määräajan kuluttua pois.

Terveydenhuoltohenkilöstöä ei ole mitoitettu todellisen tarpeen mukaan.

Kommentoikaa dokumentin nähtyänne.

Lisätietoja:

http://www.yle.fi/ohjelmaopas/data/t0227013301813.htm

Mun ei tarvitse katsoa telkkarista miten vanhuksia Suomessa kohdellaan.

Hoidin useita vuosia dementoituneita vanhempiani kotona.
Mutsi kaatui kotona, mursi ranteensa ja joutui sairaalahoitoon.
Parissa kuukaudessa toinenkin ranne oli murtunut. Lisäksi hänen kasvoissaan oli vähän väliä laastareita.
Espoon syyttäjä varmasti väittäisi, että häntä on pahoinpidelty sairaalassa?

Faija ei enää yksinjäätyään pärjännyt kotona. Joten hän joutui myös sairaalahoitoon.
Parin päivän kuluttua hänen lonkkansa oli murtunut. Espoon syyttäjä. . .
Hoitajat valittivat vielä siitä, että faija valvottaa koko osastoa huutamalla yöllä leipää, kun hänellä muka on nälkä?

Onneks molemmat keksivät kuolla vaivaamasta HenkilöKuntaa.

Taitaa olla vanhusten tuonkaltainen kohtelu ikävän jokapäiväistä, mitä tuossa dokumentissakin kuvattiin. Mutta vain harvoja tarinoita näytetään, ja vain harvoissa tarinoissa on onnellinen loppu.

Vanhusten voimat puolustaa itseään ovat rajalliset.

Perustarpeet ontuvat, ja dokumentissakin oli näytillä yksi biafralaisen näköinen vanhus. Ei varmaan saanut nostettua itse ruokaa suuhunsa, joten ruoat viskataan roskapönttöjä täyttämään.

Eipä sitten ihme, että yöllä joku nälkäinen vanhus huutaa nälkäänsä.

Sorry, Marakatti. Olen pahoillani vanhempiesi kohtalosta, ja sitäkin tärkeämpää on silloin puhua näistä asioista.

Tuollaisista lopuista jää paha maku; kyllä ihmisten pitäisi saada vanhentua arvokkaasti ja kuolla arvokkaasti.

Tärkeää ei todellakaan ole vain elämän ensimmäiset kolme vuotta, vaan myös ne viimeiset vuodet. Omakin isoäitini ehti sinnitellä 102-vuotiaaksi saakka, nähdä elämää vuodesta 1885 alkaen yli sata vuotta eteenpäin, kunnes "alasajo" alkoi hoitamattomasta keuhkokuumeesta. Isoäiti sinnitteli ilman nesteitä viikon verran ennen kuolemaansa, ei nesteytetty eikä hoidettu. Lopetuspiikkejä sai, ja me saimme isoäidin kuoleman jälkeen hänen jäämistönsä sairaalasta isossa mustassa jätesäkissä.

Sillä oli elämästä viety se viimeinenkin arvokkuus, ja minä näin isoäitini kuoleman jälkeen painajaisia, joissa etsin isoäitini ruumista. Etsin ja etsin, ja viimein löysin hänet seinää vasten työnnettynä - ja missäpä muussa kuin tuossa näkemässäni isossa mustassa jätesäkissä.

Olen lyhentänyt tämän ketjun otsikosta Vanhusten hoito laitoksissa lyhyempään asuun kattaakseni laajemman alueen.

Nykyään luen lehtiäkin jälkijättöisesti, edes ilmaisjakelulehtiä en meinaa ajallaan ehtiä lukea. Mainokset menevät tätä nykyä jo monasti selaamatta lehtilaatikkoon, mutta paikallislehtiä sentään vielä selaan. Ja hyvä niin, sillä useasti siellä on jotain pysäyttävääkin, kuten viikonlopun Helsingin Uutisissa.

Helsingin Uutisissa 28.1.2006 esimerkiksi kerrotaan, kuinka kaupunki poisti 79-vuotiaalta sydänsairaalta vanhukselta yllättäen kotihoitopalvelut. Vanhukselle tuli hätä, kuka käy kaupassa, koska ei saa itse nostaa muuta kuin yhden maitotölkin kerrallaan.

Vanhus ei saanut minkäänlaista selitystä kotihoidon lopettamiselle. Kotiavustaja oli vain ilmoittanut, ettei tule enää eikä kukaan muukaan enää tule.

o o o

Heikkoja on todella helppo sortaa ja kiusata maassamme. Yksinäiset vanhukset ovat kaikkein onnettomimpia.

Jotain on todella pahasti pielessä, kun joka toinen päivä yli 65-vuotias tekee Suomessa itsemurhan.

Airi Kotalahti kirjoittaa IT-keskustelufoorumilla vammaisten ja vanhusten alasajosta muun muassa seuraavaa:

-- Sota-aikana ”kaveria ei jätetty”. Nyt hyvänä aikana jätetään vammaiset ja vanhukset jopa heitteille. Kunnasta riippuen. Tämä on todella eriarvoista meininkiä. --

-- Jostain uutisista kuuntelin, että vanhusten itsemurhat ovat lisääntyneet. En ihmettele.

Vuosia sitten puhuttiin passiivisesta ”kuolemasta” - että joudutetaan kuolemaa. Se ei mennyt läpi eduskunnassa, kun nimikirjoituksia tuli niin paljon vastaan. Todellisuudessa sitä käytetään kaiken aikaa, mutta se on saanut toisen nimen, priorisoinnin, nyt se kai hyväksytään yleisesti, vaikka siitä ei ole lakia tehty. Jouduin itse läheltä seuraamaan tapausta, jossa tätä käytettiin, ja se on kuulemma vanhusten kohdalla ihan tavallista, ilmeisesti myös vammaisten kohdalla. Se satutti syvältä, kun oli läheinen ihminen kyseessä.

Eikö me voida enää tehdä mitään asialle? Voivotella ja elää sydän syrjällään, että kenen kohdalle se seuraavaksi tulee. Kukaan tänään terve ei voi taata, ettei hän ole tuossa tilanteessa huomenna. Elämä on täysin arvaamaton. Sen tilanteen eteen voivat jopa päättäjät joutua. Silloin ovat vitsit vähissä. Emmekö voi vaikuttaa enää mihinkään? Kuullaanko meitä enää missään maallisessa instanssissa? Onko tämä moraalista ja eettistä? Mihin on kadonnut inhimillisyys ja lähimmäisistä välittäminen? --

( http://72.14.203.104/search?q=cache:UJM ... .pdf&hl=fi )

Olisihan tässä voinut sanan sanoa tähänkin aiheeseen, kun kokemusta on.
Etusivulla pyörii samasta aiheesta avattu toinenkin ketju, joten jääköön sanomatta.

Ehkä ketjujen yhdistämisen, tai toisen katkaisun jälkeen sitten,,

Muistakaa mikä puolue on toiminut "valtionhoitajapuolueena" -67 vaaleista lähtien. Mistä puolueesta on presidentti ollut Kekkosen ajasta lähtien? Minkä puolueen ehdokas on puhunut hyvinvointivaltion säilyttämisestä..? Minkä puolueen puheenjohtaja ...Minkä...

Nautimme ns. työväenaatteen hedelmistä.

On hyviä vanhuuden näkymiäkin. On paljon sellaista, mitä kehitetään erityisesti vanhusten tai niinkuin nykyään sanotaan ikäihmisten hyväksi. Törmäsin iäkkääseen naapuriini, joka käy Ystäväpiirissä. Hän oli jotenkin aivan eri ihminen sieltä tullessaan - iloinen. Olivat käyneet tärkeitä keskusteluja. Otin selvää, ja löysin netistä tietoa. Kiitos kaikille, jotka jaksavat kehittää vanhustyötä.