YLE Radio 1

Hesarissa 11.3.2008 on juttu "Musiikin ihmemaa vaikeuksissa". Kirjoittaja on Vesa Siren.

Eipä Sibelius-akatemian suunnasta voi mitään parannuksia odottaakaan, kun rehtorina on ääritapaus museomusiikin harrastamisesta ja englantikin sujuu häneltä kankeasti, saksankieliset liedit ovat koko maailma ja sen tulevaisuus. Akatemian musiikkiteknologiakin on lähinnä vitsi.

Sibis on mukautunut opetusministeriön järjestelmään, joka nykyisin synnyttää tohtoreita ja maistereita. Hupaisaa on esimerkiksi, että luulisi maistereiden tietävän jotain myös musiikin filosofiasta, mutta ulkopuolisesta ainakin näyttää siltä, että musiikin filosofia merkitsee Sibikseläisillä pelkästään Adornoa ja koska Adorno kritisoi Sibeliusta, koko musiikin filosofian voikin sitten unohtaa. Todella leppoisa asennen tieteelliseen lähestymistapaan.

Suomalaiset ovat vajonneet klassisessa musiikissa itsetyytyväisyyteen kun maailmalla liikkuu kourallinen solistisia huippuja ja huippukapelimestareita.

Itsetyytyväisyys kostautuu aina ennen pitkää. Niin taiteessa kuin yrityselämässäkiin. Sama ongelma on koululaitoksen ja teknologian suhteen, jossa puolivillaiset konsulttifirmojen tekemät selvitykset mairittelevat Suomea. Liikuttavaa. Jengi on pärjännyt koulussa kiltteydellä ja hyvällä muistilla ja kirjoittanut täydet ällät joista pääosakielissä, vaikkei vastaisuudessa ole sitten mitään omaa sanottavaa luovuudesta puhumattakaan. Mutta arvosanoja kinutaan nyt maailman turuilta ja kun niitä tulee riemu on rajaton.

Artikkeliin palatakseni, ulkomaalaiset pärjäävät nykyisin orkesterien koesoitoissa paremmin kuin Suomalaiset. Miksi. Tähtikultissa ei kouluteta orkesterilaisia. Miksi nykyisin. Kun ennen taisi hienoinen rasismi ja kansannepotismia haitara ulkomaalaisten "sisäänpääsyä".

Eivätkä asiat ole sen paremmin Helsingin yliopiston musiikin historian laitoksessakaan:

http://chat.yle.fi/yleradio1/keskustelu ... highlight=

Eikö Schubert olekaan jumalasta seuraava?

lgrohn kirjoitti:Eipä Sibelius-akatemian suunnasta voi mitään parannuksia odottaakaan, kun rehtorina on ääritapaus museomusiikin harrastamisesta ja englantikin sujuu häneltä kankeasti, saksankieliset liedit ovat koko maailma ja sen tulevaisuus.

Se on tämä postmoderni aika. Historia on loppunut. "Tiede" demokratisoitu sille ulkoisten mahtien leikkikentäksi. Jokainen voi tällöin keskittyä omiin mieltymyksiinsä, kun toisilla ei voi olla (tieteell.) perusteita kritisointiin. Enemmistöllä on kivakivaa, kun kaikki on niin helppoa.

lgrohn kirjoitti:Sibis on mukautunut opetusministeriön järjestelmään, joka nykyisin synnyttää tohtoreita ja maistereita.

Tietenkin. Sehän on OPM:n alainen instituutio.

lgrohn kirjoitti:...luulisi maistereiden tietävän jotain myös musiikin filosofiasta

Mitä suotta. Eihän muillakaan aloilla tarvitse tietää mitään (filosofiasta). Filosofia teki itsensä tarpeettomaksi ryhtyessään muka-analyyttiseksi kielenhuolto-oppaaksi. Raskasta kamaa ei opi kuin opiskelemalla, mutta sellaiselle ei enää nykyaikana ole aikaa.

Joten tehdään syllogismiharjoituksia ja termianalyysejä. Ennen moisen oppi oppikoulussa.

lgrohn kirjoitti:...ulkomaalaiset pärjäävät nykyisin orkesterien koesoitoissa paremmin kuin Suomalaiset. Miksi. Tähtikultissa ei kouluteta orkesterilaisia.

Näinhän se on muuallakin Lännessä. Aasialaiset tuloo. Mikä on vain hyvä, jos kerran oma soittotaitomme orkesterityötä ajatellen on heikentynyt.

k-meleon kirjoitti:Mitä suotta. Eihän muillakaan aloilla tarvitse tietää mitään (filosofiasta). Filosofia teki itsensä tarpeettomaksi ryhtyessään muka-analyyttiseksi kielenhuolto-oppaaksi. Raskasta kamaa ei opi kuin opiskelemalla, mutta sellaiselle ei enää nykyaikana ole aikaa.

Joten tehdään syllogismiharjoituksia ja termianalyysejä. Ennen moisen oppi oppikoulussa.

Hohhoijaa. Niinkö siellä lukiossasi opetetaan. Käypäs kurkkaamassa vaikka tätä:

http://www.amazon.com/Introduction-Phil ... 0198250479

lgrohn kirjoitti:Hohhoijaa. Niinkö siellä lukiossasi opetetaan. Käypäs kurkkaamassa vaikka tätä:

http://www.amazon.com/Introduction-Phil ... 0198250479

;) Meidän maikka teki adornot: pani ensin lukemaan oman tuotantonsa...

Mutta vakavasti: onhan siinä ero, ajatellaanko musiikki kokemuksellisuutena tai jonain tuolla ulkomaailmassa. Ja tämä viimeksi mainittu vinkkeli on kovasti vahvistunut tuotantoyliopiston tulospaineissa. Kun en Kivyä tunne, niin en arvostelekaan. Jenkeissä sentään oli (Italian ohella) pitkään maailman paras fenomenologiaymmärrys. Saksan ulkopuolella, joten sieltä on tullut pirunmoisia analyysejä.

Saattaa olla että musiikin historian laitos on kriisissä ,mutta senpä tähden juuri ammennankin tietoni Ylen ykkösen Mielettömästä musiikin historiasta .Erityisesti musiikkitiedemies Janne Kuusinen tekee uhrautuvaa tutkimusta, viimeksi kehtolaulukokeilu antoi järisyttävää faktaa.Hänestähän käytetään myös etuliitettä "hhullu", mutta se ei tee hänen tutkimuksiaan yhtään vähempiarvoisiksi ,koska nerouden ja hulluuden raja on tunnetusti häilyvä .

Tiedätkö mistä se johtuu? Schopenhaerin kirjoituksia neroudesta hyvin tunteneena voin sanoa, että kummassakin tapauiksessa voidaan olettaa älyn jättävän tahdon pulaan sopimattomaan aikaan, niin että myös nero on välistä käytökseltään mielipuolta muistuttava kun järkevä ja asiallinen ihminen jota voisi milteipä sanoa viisaaksi ei ole lankaeava niihin kummallisuuksiin, joille nero on altis sen vuoksi että hänen älynsä ei pysy ýksinomaisesti hänen tahtonsa johtajana ja vartijana vaan kahden herran palvelijana, milloin pienempi, milloin suurempi objektiivisuus vaatii siitä osansa, kun taas normaali-älyisen nähdessä olioissa tahdon harrastuksen mukaan vain toimintansa vaikuttimia, toimintansa ja suorittamisensa ollessa kaikissa suhteissa asiallista. Nerouden ja hulluuden välinen sukulaisuus ei perustu siihen että nerouteen kuuluisi vähäisempi tahdon intensiivisyys vaan että sen edellytyksenä on kiihkeä ja intohimoinen luonne, vaan siihen, että kun tekojen miehellä on älyä täysimäärä, useimmilta sekin puutuu, sisältyy nerous todelliseen älyn ylimäärään, jollaista mikään tahdon palveleminen ei edellytyä. tietokyvyn, ts. älyn ylijäämällä tahdon tarpeiden tyydyttämisestä.

Tiedätkö mistä se johtuu? Schopenhaerin kirjoituksia neroudesta hyvin tunteneena voin sanoa, että kummassakin tapauiksessa voidaan olettaa älyn jättävän tahdon pulaan sopimattomaan aikaan, niin että myös nero on välistä käytökseltään mielipuolta muistuttava kun järkevä ja asiallinen ihminen

Nerous on puhtaasti kirjailijoiden (roland, Mann ...) kehittämä kuvitelma. Laajemmin katsottuna esimerkiksi luonnontieteiden Nobelistien ÄÖ vastaa korkeakouluopoiskelijoiden keskitasoa. Monille tärkein tekijä on on täydellinen uhrautuminen työlle ja pakkomielteenomainen uskominen omiin poikkeaviin hypoteeseihin.

Sibiksen "Soiva Akatemia Syksy 2008" kertoo kaiken. Nykymusiikkia alle 10 prosentissa konsertteja.

Olen hylännyt Bachin toivottoman vanhanaikaisena ja ankaran kontrapunktiseen satsiinsa kangistuneena säveltäjänä aikakautensa edustajana jolloin vallalla ollut monotemaatinen ja monorytminen jäykkä barokkiakkitehtuuri itsevaltaisine fuugateemoinen edusti tietyllä tavalla renessansin kompleklsisen modaalisuuden valtavaa yksinkertaistamista ja musiikillista rappiota ja taantumista suhteellisen yksinkertaisella systeemillä korvattuna jota aloimme nimittää tonaalisuudeksi ja mikä vielä kauheampaa kun klassinen aikakauden sävellys hienosyiseen tematiikkaan irronneine rytmeinen ja vapautuneine äänenkuljetuksineen sekä teemojen moninaisudessaan liikkuu vapaasti affektien koko asteikolla heijastelee barokkimusiikki vain yhtä affektia kerrallaan kaikessa staattisuudessaan ja jäykkyydesään. deliusista len löytänyt oman ja näköjään loppmattoman musikillisen inspiraation lähteen Schubertin ohella, jotka eivät käyttäneet juurikaan mitän manittavampaa tekniikaa joka olisi tekotaitoisuudellaan turmellut heidän musiikilliset ideansa vaan niissä luovuus, käsityötaito ja inspiraatio kukkivat sulassa sovusa keskenään suoden toisilleen myönnytyksiä myöhäisromantiikan deliaaniena sydäntalvena älyn vapautumista edellyttäväsä inoituksen tokiossa luottaen vain musiikillisen mielikuvitksensa voimaan akateemiseen kontrapunktiseen tekniikkaan tukahtumatta joka teke Bachin musikista niin vaikeasti nautiottavaa kaikessa absoluttisen kotrapunktisessa ja fugaalissa edeterminoituneisuudessaan. kumma kyllä Glenn Gouldille II wieniläisen koulukunan edustajat barokin kontrapunktiikan ja polyfonian henkiin herättäminä säveltäjinä saivat hänet jodlaaman ja jammailemaan glenimäisee tapaan.

nerous saa filosofista todellisuuspohja Schopenhauerin intuitiivisesti ja psykologisesti syvällisen objekiivisesti tiedoituissa teorioissa.

Eilenn oli tämmöinen Sibiksessä:

Ohjelma tiistaina 7.10.
klo 16.30 paneelikeskustelu Kamarimusiikkisalissa
MITÄ MODERNISMI MERKITSEE MINULLE?
Osallistujat: Mikko Heiniö (puheenjohtaja), Kalevi Aho, Olli Kortekangas, Riikka Talvitie, Tapio Tuomela

Meni jälleen kerran jutusteluksi ja kaskujen kertomiseksi. Ainoana ohjenuorana oli Heiniön 25 vuotta vanha väikkäri. Yleisön joukosta musiikin historian laitoksen rehtori esitti kysymyksen Merikannosta ja Englundista. Keskustelivat myös rohkeudesta.

Ja miten voisikaan syntyä järkevää keskustelua kun laitoksessa musiikin filosofia ollut retuperällä kautta aikojen. Opiskelijat tuskin tietävät mitä musiikin filosofia on. Kokeellisesta musikologiasta ei ole tietoakaan jne.

Kvarkkiperheiden kaltaisten atomien sisäisen maailman pienhiukkasten ja musiikin aikaansaannosten välillä ei tietenkään voi havaita minkäänlaista yhtäläisyyttä ja identtisyyttä, edellisten ollessa osa luontoa ja jälkimmäisen absoluuttisesti selittämättömän ja luonnonvastaisen, so. perusteettoman, tahdon heijastusta, aineettomassa muodossaan, kuin henkimaailma ilman materiaa, eikä millään muotoa voi siis näin ollen rakentua niistä edes säännöllisinä soitttimen kielen värähtelyinä tai ilmanpaineen vaihteluina jotka eksistoivat vain informaatiovirran välittäjäaineena, luovan hengen aivojensa energian ylimäärällä tuottaman synteettisen konstruktion informoijan ja informoitavan välisen yhteyden fysikaalisen ja fysiologis-psykologisen muodotus-ja muuntumisprosessin edellytyksenä staattisesta elementistä esitykseksi, vaikka niin kuuluu joskus väitettäneenkin erityisissä tieteellisissäkin julkaisuissa.

Kröhöm ei hassumpaa tekstiä vaikka vähän itseäni kehaisenkin. Taidan olla ajatelijoiden aatelia. Vai mitä tuumaatte?

Tuo on tyypillistä post-modernia hömppää, jossa jopa käsitetasot sekoilevat.

Hupaisaa, että eilisen "Avantgarden kerrokset Suomessa" loppusessiossa yksi harmaahiuksinen nainen innostui sanomaan tieteitä kielipeliksi. Luonnontieteet ovat onneksi redutionistisia tieteitä, musiikin tutkimus nykyisellään on kielipeliä, semiotiotiikka etenkin.

Ja humanistijengi lukee aina ja vain tekstejään paperista, joissa puolet tekstistä lainauksia. Lukekoon, mutta kun eivät edes osaa lukea siten, että teksti hahmottui parhaalla mahdollisella tavalla. Humanistit lukemistkursseille...

PS. Teemu Mäki on fiksu tyyppi, mutta ei kykene vilkuilemaan sivulle. Pappi ikäänkuin.

Luulenpa, että jos edellä olevan tekstin kritisoija olisi käynyt edes filosofian alkeiskurssin, tietäisi että kirjoitukseni pohjautuu Arthurt Schopenhauerin teoreettis-filosofisiin pohdintoihin musiikin metafysiikasta, jota uudemmatkaan fysiikan elottomia kohteita koskevan tutkimuksen tulokset eivät nähtävästi kykene horjuttamaan.