YLE Radio 1

Ooppiumriippuvaiseksi tullut Merikantokin, joka käytti huumaavaa lääkettä ensin vatsakouristusten hoitoon, tuli valitettavasti saksineeksi käsikirjoituksiaan sieltä parhaasta päästä, kuten polttamansa 3. viulukonserton partituuri, jonka paavo heininen sävelsi uudelleen nimellä Tuuminki, jousisekstetto jonka edellinen rekonsrtruoi sinfonisen harjoitelman kanssa useiden modernistisen kauden teosten säilyttyä kuitenkin alkuperäisinä.

Tässä yhteydessä mainittakoon, että Merikannon ja kollegoiden välinen kilpailu sai säveltäjän kirjeenvaihdossa aikaan hyvin katkeriakin sävyjä, kuten voimme päätellä sellaisista muita suomalaisia säveltäjiä kohtaan antamistaan tarkoituksellisen jopa kaunaisen vähättelevistä lausunnoista, joista on turha etsiä objektiivisen totuuden häivääkään, kun joku muu kuin hän itse oli juuri saanut taiteilija-apurahan; Ilmari Hannikaista hän ei pitänyt säveltäjänä lainkaan."hänkö muka säveltäjä", ikosta hän oli aina moittimassa"lapsellisesta sinfoniasta ja palmgrenin kehumasta kurjasta pianotriosta "tupen rapinat", vaikka toivoi perheelle hyvää.

Erik Furuhjelmin saamaa taiteilijaeläkettä hän halveerasi sanoen, "vain yhdestä pianokvintetosta ja sinfoniasta!" joista edellinen kuuluu kamarimusiikkikirjallisuutemme keskeisteoksiin. Ja sibbeä hän kritisoi jokapaikassa olemisesta ja muiden ohjelma-ajan viemisestä missä hän lieneekin asiallisesti ottaen ollut oikeassa.

Eräs syy katkeruuteen voidaan löytää aikaansa edellä olevan sävelkielen saamasta huonosta kritiikistä ja yleisön reaktioista. Edessä päin hän kehui ystäväänsä rantaa hyvin lahjakkaaksi mutta takanapäin tyyliltään rikkinäiseksi halonhakkaajaksi upeaa laulutuotantoa lukuunottamatta. Vaikka hyvin tunnemmekin hänen orkesterituotantonsa merkittävän aseman säveltaiteessamme. Hän sävelsi mm. 1. suomalaisen kuorosinfonian Oratorio Volgare N.0 4. joka tyyliltään on diatonista kansanlaulunomaista yksinkertaisuutta henkivä tunnettuine pienine kansanlauluosineen, Jaa en muista koskaan edesw kuulleeni, poiketen radikaalisti hänen aiemmasta ultramodernista tyylistään atonaalikkona ja 3 ensimmäisen sinfonian neoklassismista.

Musiikiopiston perustaja Martin Wegelius, jonka lempioppilaihin kuului melartin, ei juurikaan noteerannut länsimaisen musiikinhistorian korjattua laitosta kirjoittaessaan siben 1 ja 2 sinfoniaa historiallisesti merkittäviksi saavutuksiksi maamme säveltaiteessa koska kirjoitti hänestä vain yhden rivin mainittuun opukseen. todettuaan että ensin pitää tehdä historiaa ennen kuin siitä voi kirjoittaa, antaessaan keskeisen aseman teoksessaan aikansa moderistien lipunkantajina pitämilleen mahlerille ja richard straussille.

Merikanto ei olllut mieltynyt Schönbergin musiikkiin vaikka tunnustikin tämän musiikkiteoreettiset saavutukset, ei liioin prokovjevin pianokonserttoon 3 mutta ravelin konserttoa jazz-vaikutteineen? hän olisi kuunnelut vaikka kuinka monta kertaa.

Täsmentävä kysymys, tarkoitatko Oskar vai Aarre Merikantoa?

moxu kirjoitti:Täsmentävä kysymys, tarkoitatko Oskar vai Aarre Merikantoa?

1920-luvun radikaallsta kaudestaan tunnettua musiikillista uudistajaa, oskar merikannon poikaa aarrea, vaikkakaan tämän intuitiivisesti tajuttu uusi musiikillinen kielioppi ei muodostanutkaan suoraa jatkumoa sodan jälkeisen aikakauden moderneille tyylivirtauksille jotka rantautuivat meille euroopasta ja joita kokkonen, bergman, meriläinen, salmenhaara, marttinen, gräsbeck, pentti raitio ym. niin kunniakkaasti edustivat anakronistisempien lälkiromanttisten mestarien kuten tuukkasen, pesolan, pesonen leiviskän, saikkolan ym. ohella joiden tuotannolla on erityinen paikkansa sydämessäni mutta joiden musiikkia valitettavan harvoin edes ragiossa kuullaan saati levytetään niiden laadukkuudesta ja emotionaalisesta sisällöstä huolimatta joka uudemmasta taidermusiikista yleisesti hyväksytyn emotionaalisen referenssisysteemin ja harmonisen järjestelmän puuttumisen takia on tiedoitsemisen puhtaan subjektin tahtomisesta suhteineen vapautuneen mielteen alueella älyn mukaisten tahdonliikkeiden vastineiden heijastuminen olemattomampaa.