Kirjoittaja moxu päivämäärä 8.10.03 - 16:15
Ylen radiouudistus on vienyt minut tilanteeseen, jossa en haluaisi olla. Joudun tekemään radiota kuunnellessani valintoja pääasiassa huonosti toimitettujen ja itseään toistavien ohjelmien väliltä. Tämä ei käsittääkseni ole Yleisradion eikä myöskään sen paljon puhutun kanavauudistuksen tarkoitus. Niinpä toivoisin pikaisia toimenpiteitä asioiden parantamiseksi.
Taloudessani ei ole televisiota, eikä nykyohjelmiston jatkuessa tulekaan,
sillä olen sen verran menevä mies, etten rupea maksamaan tyhjästä. Radion merkitystä elämässäni korostaa sekin, että kuulun Finnpanelin tutkimusryhmään, joka noin puolentoista kuukauden välein antaa palautteen viikon mittaisen jakson radionkuuntelustaan.
Minä odotan radiolta asiallista, laajakatseista ja asiantuntevaa, toki humorististakin, otetta maailman menoon, musiikkiin, kulttuuriin jne. Varmana asiakanavana säilyneeltä Ykköseltä saan yhtä ja toista, iltaohjelmistonsa osalta erinomaiselta, mutta muuten kaupallista Novaakin surkeammalta YleQ:lta sitä muuta. Muita kanavia, joille tutkimusviikoillani on merkintöjä tullut, ei juuri ole, paitsi tietysti ClassicFM, joka kummasti rauhoittaa Ylen päättömän menon rinnalla niinä aikoina, jolloin Ykkösellä käsitellään teemoja, jotka eivät minua kiinnosta.
Mutta mistä oikeastaan on kysymys? Siitä, ettei Yle käytä olemassaolevia mahtavia resurssejaan, vaan suoltaa soittolistoihin sidottuja, toistettuina tylsistyttäviä musiikkivalintoja päivästä päivään ja jättää kunnon henkilöhaastattelutkin poikkeustapauksiksi "yleiskivan" ohjelmavirran seassa. Tämä ei voi eikä saa olla Yleisradion julkisen palvelun tarkoitus.
Minä olen kansalainen, joka katsoo ansaitsevansa Ykkösen rinnalle kunnollisen kanavan. En ole vieläkään luopunut toivosta, että YleQ:sta saisimme Suomeen:
-valtakunnallisen, laadukkaan musiikki- ja ajankohtaiskanavan
-radion, jonka musiikkipolitiikkaa eivät mihinkään vuorokaudenaikaan sido soittolistat, vaan jossa jokainen levy on toimittajan omin käsin valitsema ja siten myös perustelema
-radion, jota eivät missään tilanteessa toimita aneemiset tai puhevikaiset (tai sekä että) pälättäjät, jotka hokevat joka väliin TAVALLAAN tai NIINKU,
vaan alan ammattilaiset, joilla on puheessaan sisältöä ja myös kuulijalle vastuun jättävää huumoria.
Kaupallinen radiotoiminta ei ole ylikansallisille omistajilleen monissakaan
tapauksissa tippaakaan kannattavaa. Taloudelliset aspektit eivät saisi määrätä Ylenkään toimintaa. Jos kustannukset haluttaisiin minimoida, kannattaisi ottaa mallia ClassicFM:sta, joka soittaa suurelta osin Teosto-ja aika pitkälti myös Gramex-vapaata musiikkia ja saa mainostuloistaankin ison osan sponsoroiduilla ohjelmilla. Mutta ClassicFM eroaa useimmista kilpailijoistaan -valitettavasti myös yleläisistä- myös siinä, että se on rauhallisesti ja asiallisesti toimitettu.
Ylellä ei ole mitään tarvetta kilpailla huonosti toimitettujen soittorasioiden
kanssa niiden eväillä. Kaipa kuka tahansa osaa tehdä huonoa ohjelmaa, Ylen ei tarvitse todistaa tätä. Siihen parempaankin kun resursseja olisi.
Ei harvinaisten äänitteiden soittamisen sinänsä tarvitse mikään itseisarvo
olla, mutta kyllä se oikeasti suututtaa, kun toimittajien puheet ja musiikki
eivät keskenään ole linjassa. Nimenomaan, kun asialla on yhtiö, jonka valikoimasta taatusti löytyisi persoonallinen kappalevalinta joka lähtöön.
YleQ:n iltojen musiikkiohjelmisto on laaja, monipuolinen eikä totisesti edes
kaukaista sukua sille soittolistasoopalle, mitä useimmat kanavat, sekin,
useimmiten suoltavat. Pelkästään tämän ohjelmiston takia Q pitäisi ehdottomasti saada sekä analogisena että digitaalisena kuulumaan koko maassa. Nyt, kun kanava alkuhapuilun jälkeen on löytämässä omaa linjaansa, se ainakin näiltä osin vaikuttaa ohjelmistollisesti YLEn tasokkaimmalta kanavalta -siis jos ei verrata Ykköseen, jonka vahvuudet ovat asiaohjelmissa.
Ainakin paikallisradioiden alkuaikoina puhuttiin useinkin siitä, että kanavien toimiluvat saattavat mennä katkolle, ellei ohjelma täytä tiettyjä laatukriteerejä. Nykyään kaupalliset kanavat ovat mitä ovat, mutta ne saavat ollakin, koska ne eivät nauti YLEn tavoin veronmaksajien hoitamaa "Julkisen palvelun maksua". YLEn soittolistaradioiden toimiluvat olisi pikimmiten peruutettava ja annettava jatko-oikeus vain niille kanaville, jotka todella palvelevat yleisöä.
Ykkösellä ja valtakunnallistettavalla sekä soittolistattomalla Q:lla ei ihan
taidettaisi selvitä, mutta alueellisen Suomenkin saattaminen kuunneltavaan kuntoon taitaisi edellyttää ainakin kaikkien pomojen vaihtamista...
Jos Q:lla olisi vapaa musiikkilinja ja se olisi valtakunnallinen kanava,
kuten ehdottomasti pitäisi olla, ei kukaan edes huomaisi toimittajia muulloin kuin heidän heittäessään jotain "tavallisuudesta" poikkeavaa legendaa (kuten Taina West aikanaan). Ja kun puhe ja musiikki eivät koskaan tarjoaisi yllätyksettömyyttä, olisi radiokin taas JUHLALLINEN VÄLINE, kuten sen pitäisi olla, sanoivatpa pomot mitä tahansa.