YLE Radio 1

Minä vuoksi radio 1 lähettää moista ulkomaankielistä roskaa. Kyllä Suomen yleisradion ohjelman kuuluu olla suomenkielistä.
Vai onko kysymys kyvyttömyydestä tehdä kunnollisia suomenkielisiä.

...tana että ketuttaa moinen hienostelu!

Jos musiikkiesitykset huomioidaan, niin taitaa suurin osa Yleradio1:n ohjelmistoa olla ulkomaankielisiä.

...ja minä kun meinasin jo hyvissä ajoin etukäteen aamulla muistuttaa ihmisiä, että Ferlinghetti-ohjelma saattaa olla kovasti kiinnostava ja jopa talteen pantava... mutten löytäny sopivaa ketjua.

Ääniversumi. Amerikkalaista omaatuntoa etsimässä - YLE Radio 1, 23:00-23:50

Osa 1: Meret ja rannat. Toteutus: Lawrence Ferlinghetti, Erik Bauersfeld ja Jim Mckee. Toimittaja: Harri Huhtamäki.

Hienostelua tai ei, mutta Ferlinghetti on yksi 2. MS:n jälkeisen Amerikan tärkeistä runoilijoista. Luulen, että ainakin tämä 1. osa kannattaa tsekata.

Ferlinghetti, en ole koskaan kuullutkaan... mikä tekee hänestä tärkeän?

Avasin silti radion ykkösen kohdalta, vaikka ohjelman alku jo livahtikin.

Lawrence Ferlinghetti (s. 1919) on/oli keskeinen hahmo amerikkalaisen runouden uusiutumisessa 2. MS:n jälkeen. Hän oli 1950-luvun beat-aallon ydinhahmoja; runoilija ja kustantaja (City Lights -kustantamon perustaja).

Beatien edustama puherunous oli svengaavaa ja puheenomaista, mikä saattaa selittää sen suosion ajan nuorten keskuudessa. Samalla tuli uudistettua runouden kieltä ja tyylikeinoja. Olen lukenut jostain väitteen, että Ferlinghettin erästä kokoelmaa olisi myyty miljoona kappaletta. Runokokoelmalle se on aika paljon USA:n kokoisessakin maassa.

"Idän ja lännen runoissa" (v:lta 1963?) saatiin suomeksi ensimmäinen näyte Ferlinghettin ja muiden beatien runoudesta (nuorena sitä tuli luettua ahkerasti). Sammakko on julkaissut pienen kokoelman "Nämä ovat minun virtani".

Ferlinghettin lapsuus ja nuoruus oli hieman sekavaa aikaa (äiti mielisairaalaan, poika sukulaisille Ranskaan jne.). Sota-ajan hän palveli laivastossa ja armeijan apurahalla hän jatkoi opintojaan ensin Columbia-yliopistossa ja lopulta Sorbonnessa, jossa väitteli. Sen jälkeen hän siirtyi San Franciscoon 1950-luvun alussa. Ja rest is history, kuten sanotaan.

Kun ajatellaan Ferlinghettin (ja muiden beatien) merkitystä myöhemmälle runouden ja kirjallisuuden kehitykselle sekä rock-kulttuurin kehitykselle, niin mielestäni voidaan sanoa: hän on yksi ikäpolvensa keskeisimmistä, ellei keskeisin, runoilija. Elävä klassikko. Ks. esim.

http://www.citylights.com
http://www.sammakko.com
http://www.rooknet.com/beatpage

Tähän saakka en ole innostunut beat-runoilijoista. Kun luen runoja, keskustelen enemmän itseni kanssa kuin maailman. Mutta Amerikkaa pitää yrittää muuttaa kaikilla työkaluilla, suotakoon se siis heille.

Lyriikan kieltä ja keinoja uudisti oma Kirstinämmekin. Sen kauden runonsa toimiikin parhaiten esimerkkinä tekniikan mahdollisuuksista.

Tuota Ääniversumia kuunnellessani ajatukset karkasivat, enkä voi sanoa Ferlinghetistä oikein mitään. Virtansa panin merkille kuitenkin. Pitänee tsekata sanansakin oikein paperilta.

En kaiketi aivan käsittänyt, mitä tarkoitit (alla). Mielestäni beat-runous ei ole muuta runoutta yhtään "maailmallisempaa", tai miten tuon sanoisi. Samaa kielen ilmaisuvoiman ylistystä ja sen rajojen hakemista kaikessa runoudessa.

puuhaaja kirjoitti:Tähän saakka en ole innostunut beat-runoilijoista. Kun luen runoja, keskustelen enemmän itseni kanssa kuin maailman. (...)

Lyriikan kieltä ja keinoja uudisti oma Kirstinämmekin. Sen kauden runonsa toimiikin parhaiten esimerkkinä tekniikan mahdollisuuksista.

Paneppa Kirstinä-ketju pystyyn!

Kiinnostuin aikoinaan yrittämään ottaa selvää, mitä ne oikein kirjoittaa, kun olin innostunut Fugs'ien hörhövallankumousrokista. Joku Kuolema van Goghin korvalle ei vaan kolahtanut, eikä myöhemmätkään yritykset sihen suuntaan, vaikka kaverit kehuivatkin. Kuten jo "puuhaajana" kirjoitin, pitänee päivittää beat-akseli, ja tutustua Ferlinghettiin.

Kirstinä kuuluu ketjuun "Pegasos harhateillä", mikäli sitä ei ole jo poistettu. Tylsää on se, kun lainauksia ei voi tehdä - pitää vaan pyöriä tekijän ympärillä ja kiertää runot tarpeeksi kaukaa.

Mitä tulee lyriikan biittiin ja Kirstinään, hän vielä "vanhuksenakin" pitää korvansa auki, ja on todennut räppäriemme sanallisen ilmaisuvoiman. Tähän kohtaan sopii linkki Notkean Rotan sanastoon: http://notkearotta.blogspot.com/

(Miten tehdään linkitys niin, että esim tästä pääsee jonnekin www-sivulle ilman, että pitää kirjoittaa koko html-rimpsu esiin?)

d(ee)p kirjoitti:(Miten tehdään linkitys niin, että esim tästä pääsee jonnekin www-sivulle ilman, että pitää kirjoittaa koko html-rimpsu esiin?)

1. Omissa asetuksissa: HTML päälle - ja rukoile digijumalaa;

2. Weppisivua tehtäessä se tehdään vaikka jotenkin <a href="http://www.sivut.org/html/">näin</a>!

Mutta Ykkösen Foorumilla asiat ovat toisin:

Ylläpito kirjoitti:Voinko käyttää HTML:ää?
Tämä riippuu siitä salliiko ylläpito tämän. Ylläpito määrää tästä täysin. Jos sinun sallitaan käyttää sitä, huomaat todennäköisesti vain osan tageista toimvan. Tämä johtuu turvallisuussyistä. Näin estetään käyttäjiä sotkemasta järjestelmää käyttämällä tageja, jotka tuhoavat asettelun tai aiheuttavat muita ongelmia. Jos HTML on sallittua, voit estää sen käytön viestikohtaisesti viestilomakkeella. (Allev. K-Mel)

Esim. minun ei sallita niitä käyttävän (vaikka tein jo 1990-luvulla ensimmäiset weppisivut meidän seuran käyttöön). Siksi esimerkkini - yllä - ei toimi kuten pitäisi. Minusta on myös paljon helpompi kopioida viestiin jokin osoite kuin käydä rakentamaan tyylipuhdasta www-linkkiä tekstin sekaan.

d(ee)p kirjoitti:(Miten tehdään linkitys niin, että esim tästä pääsee jonnekin www-sivulle ilman, että pitää kirjoittaa koko html-rimpsu esiin?)

Tarkoitatko puuhaaja hyvä tätä:
[url=www-sivu]sana jonka haluat laittaa ilmaisemaan asiaa[/url] .
Esimerkki: korttelihaku löytyy täältä.
NimiErkki neuvoi aikanaan tämän täällä eräässä ketjussa, jota ei enää ole. Mutta ehkä tarkoitat jotain aivan muuta, koska en ymmärrä k-meleonin kommenttia. Joka tapauksessa kovin pitkät linkit välttää esittämälläni keinolla.

Ohjelmaopas kirjoitti:23.00 Ääniversumi.

Heiner Goebbelsin musiikkiteatteriteos ''Ou bien le débarquement désastreux'' eli Onneton laskeutuminen. Teoksen teksti perustuu Joseph Conradin päiväkirjaan Kongosta. - Andre Wilms, puhe, Boubakar Djebate, kora, Sira Djebate, laulu, Yves Robert, pasuuna, Alexandre Meyer, sähkökitara, Xavier Garcia, kosketinsoittimet, Moussa Sissoko, djembe-rumpu, sekä Heiner Goebbels, elektroniikka ja äänenkäsittely.

Voi olla kiinnostavakin. Joskus kauan sitten tuli teeveestä doku, jossa tuo Goebbels oli mukana Prometheus-katkelmallaan. Siitä pidin.

Laitoin esityksen tallennukseen, samalla kuuntelin sitä puolihuolimattomasti kotitöitten ohessa. Vaikutti joutavalta äänipalapeliltä. Saksalaiselta diplomityöltä.

Nyt kun saatoin kuunnella sen paremmassa rauhassa, teos kuulosti oikeinkin mukavalta. Päälleliimatuiksi ensin kuulemani monenkirjavat ainekset olivatkin varsin hyvin toisiinsa integroituneita, ja keskustelivat mutkattomasti keskenään. Voice-over-tyyppi puhui ranskaa, mikä hieman haittasi, mutta hommahan onkin teatteria. Jos olisin viitseliäs, ottaisin selvää mistä epäonnesta on kysymys. Nähtynä kokemus voisi olla joko parempi tai huonompi...