YLE Radio 1

ite vierailija reiska kirjoitti: 01.012011 Viro muuttaa kurssin Euroiksi ja se taa nostaa hintoja siellä, niin laivoillakin

Tämä nyt ei oikeastaan kuulu tähän keskusteluun, mutta kun aloititi: Millainen automaatti siinä eurossa on, kun se muka nostaa hintoja?

Huom. Virossa on kova työttömyys ja palkkoja on alennettu kutan kuinkin kaikilla aloilla. Ei ole sellaista kysyntää, jonka varassa voitaisiin hintoja nostaa.

Ehkä muutama pelkästään turistien varassa elävä viinakauppa ja Tallinnan vanhan kaupungin kapakka voi hintojaan hieman nostaa ja muutamille suomalaisille se silloin näyttää, että Virossa kauttaaltaan ovat hinnat nousseet (kun eivät mitään muita palveluita siellä käydessään käytä).

Ja pääkysymykseen: en tee ns. jouluhössötyksestä itselleni ongelmaa. Käyn ostelemassa vähäiset lahjat silloin, kun minulle sopii ja liikkeissä ei ole pahinta tungosta. Ongelmia on niillä - asiassa kuin asiassa - jotka niitä ongelmia itselleen luovat.

Ei euro nostana Suomessakaan hintoja, pikemminkin päinvastoin on monet hinnat tullu alaspäin.

Joulu se ei ole markkojen määrästä kiinni eikä euroista, se muistettakoon myös.

Hössötystä tai ei.

Muistin yhden joulunalustoimen, joka kuului lapsuudessa ja nuoruudessa asiaan. Aikuisena kivitaloissa eläessä se ei olisi ollut aina mahdollistakaan, joten käytäntö unohtui. Vanhaan puutaloon muutettuamme ovat vanhat käytännötkin alkaneet nousta esiin. Joulun alla pihalle nimittäin pannaan lyhde ja lintulaudalle talia.

Asiaan tietenkin kuuluu, että linnunravinto pysyy tarjolla kevääseen saakka.

Monia hyviä muistoja kuuluu jouluun. Kun vanhempani vielä asuivat omakoti- eivätkä palvelutalossa, niin lyhde laitettiin pihaan ja lintulauta taleineen myös. Olin jouluvalmisteluissa mukana vuosia, koska minulla oli siihen hyvää aikaa. Isän kanssa valmistimme joka vuosi oveen uuden ovikranssin (isä haki aineet ja minä tein). Äidin kanssa jaoimme ruokapuolen. Pikkusiskon lasten kanssa kuusen koristaminen oli tärkeä toimitus. Enää ei kuusta ole. Samoille lapsille tein vuosia mummolaan joulupolun, jota he kulkivat ohjelappujen kannustamina mummon, vaarin ja tätiensä lahjoja etsien. Oli muutama joulunäytelmäkin (kesto minuutti pari). Voi olla että minä nautin eniten. Siskonlapset pitivätkin minua pitkään lapsiin kuuluvana.

Hautausmaalla käynti on pakosta jäänyt. Siellä hämyssä oli aika hauska tavata tuttuja suvun jäsenet kun on haudattu melko lähelle toisiaan.

Jota kuinkin saman tapaisia itsellänikin, mutta sillä erotuksella, että olimme pikkuveljeni kanssa ukin ja mummi vainaan luona joululomalla aina itä-suomessa. Ja siellähän oli kaiken näköisiä "juttuja". Esim. ämpäriin vettä yöksi ja aamulla piti kovertaa sisälle lyhdylle "peti" ja niin edelleen.
Tässä muutama vuosi takaperin olimme länsi-suomessa ja nuoremmalle pojalleni niitä oppeja opettelin, niin eihän siitä tullu mitään. Se oli sitä nettiä. Joskus panee ihan vihaiseksi tää netti.
Laitan muuten 24-25 12. 2010 Jouluna netin kiinni. Ei varmasti poika pääse. Olenkohan pikku/iso piru

Marja Salonen kirjoitti:Siskonlapset pitivätkin minua pitkään lapsiin kuuluvana.

Se on paras arvosana mitä lapset antavat aikuiselle. Omalta kohdaltani noita traditioita ei joulun, eikä muidenkaan juhlapyhien kohdalla, ole päässyt syntymään. En, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, ole viettänyt joulua kotona Suomessa. Kotikaan ei aina ole ollut Suomessa.
Jotakin sisarusten lapsiin liittyvää on kuitenkin jäänyt mieleen. Vierailulla käydessäni sisareni pikkutytär antoi minulle armollisesti luvan ottaa unilukemiseksi jonkun Mauri Kunnaksen albumin, ajalta jolloin ne olivat vielä todellisia ja värillisiä "eepoksia", huomauttaen joskus, että tuon sinä olet jo lukenut... Toisen sisaren tytär taas toi minulle nipun Aku Ankkoja todeten, että nämä ovat tulleet viime käyntisi jälkeen. Huoh!
Aku Ankkoja ei ole enää viitsinyt lukea ja Kunnaskin rupesi rahastamaan jättämällä ensin värit pois ja lopulta sivutkin...suurimman osan. Kansiin kyllä topattiin lisää paksuutta, falskia!

Aku Ankat on mahtavia. Poikkesin aiheesta. Mutta meidän sukuun on tullu aina vuodesta 1954 lukien Aku Ankka katkeamatta. Ja aina luen sen vaikka pas...huusissa. Se on sellainen, että siitä en tinji edes keskiviikkona

Sitäkin kannattaa jokasen herkkävatsasen jouluna miettiä että mitä mahalaukkuunsa juhlapöyvästä ammentaa, ettei kävisi niin nolosti kuin tuolle neitoselle kävi: http://keskustelu.suomi24.fi/node/5202016