YLE Radio 1

Kelane kirjoitti:en pidä, mutta en ymmärrä miten matteuspassio on muka sen "vakavampaa", kuin britney spears, jos ei ole kristitty.

Edellä vertasit Matteuspassiota, joka kirjoitetaan muuten isolla, pulloon kusemiseen, nyt Britney Spearsiin, joka sekin pitäisi kirjoittaa isolla.
Tästä voidaan vetää johtopäätös, että Britney Spears on yhtä kuin pulloon kuseminen. Ainoa asia, josta olen kanssasi samaa mieltä.

Johannes kirjoitti:Rautalankaa Kelanelle: Tuossa kaksi vuotta sitten kirjoittamassani viestissä totean, että ihminen on ainoa luontokappale jonka harjoittama julmuus on tietoista, ei pelkästään vaistonvaraista. Olen edelleenkin tätä mieltä.

Kelane kirjoitti:ja mistähän sinä tiedät onko se vaistonvaraista, harkittua vai mitä?

Ensinnäkin aloit kommentoimaan Johanneksen kaksi vuotta sitten lähetettyä viestiä. Voisi hiukan ehkä seurata keskustelua ja katsoa tuoreimpia kommentteja. Yleinen tietämys ainakin tällä hetkellä on se, että eläimet toimivat vaistonvaraisesti, toisin kuin ihmiset, joille on kehittynyt hyvin selkeä tietoisuus. Se että onko eläimillä sellaista, on ehkä hiukan kiistanalaista. Kaikkein kehittyneimmillä apinoilla ehkä jonkinlaistakin tietoista ajattelua on, mutta pääosin eläimet toimivat vaistolla. Ja kyllähän nuo vaistot ihmistäkin paljon ohjaavat.

Kelane kirjoitti:kuulostaa vähintäänkin skitsofreeniselle.

Niin tekee. Tuo sinun viestisi automaattinen allekirjoitus 'Liikaa sanoja, liian vähän merkitystä' on erittäin osuva.

En oikolue, enkä korjaile.

Meillä oli kaksi kissaa. Nyt yksi. Edesmenneen nimi oli Leevi, ja nykyisen nimi, Mimmi. (Huom. isot alkukirj.)

Mimmi tuli meille ensin. Sitten tuli Leevi entisen omistajansa pitovaikeuksien vuoksi. Mimmi on nätti tyttö. Leevi oli leijonamainen komea uros. Molemmat olivat/on leikattuja.

Mimmi on aina ollut hyvä hiirikissa. (Hiiri tässä tapauksessa tarkoittaa kaikkia pienjyrsijöitä.) Se on myös helposti syliin otettavissa. Pitää rapsuttamisesta, eikä raavi.

Leevi oli upean komea vartaloltaan. Aivankuin uroskissat parhaimmillaan ovat. Se oli tottelevainen. Tuli kun kutsuttiin. Keltainen väriltään, jossa mukavia tiikerimäisiä juovia.

Leevi ei pitänyt syliin ottamisesta kuin ajoittain, kun se itse sinne pyrki. Jos aloitteen teki Leevin alamainen, (kuten se ilmeisesti minua ja muita piti) se protestoi ja raapi.

Leevi ei ollut hiirikissa. Sen sijaan linnut kiinnostivat sitä enemmän. Se kuitenkaan ei saanut niitä montaakaan, ja muutamia sain pelastettua sen hampaista niin että linnut vahingoittamattomina jatkoivat terhakkaasti elämäänsä.

Minä pidin Leevistä. Sillä oli komean ulkomuotonsa lisäksi voimakas itsetunto, ja se uskoakseni piti myös minusta. (Luotti minuun.)

Molemmat kissat olivat hyviä ystäviä keskenään ja varsinkin mökillä vapaana ollessaan se näkyi hyvin. Leevi kuitenkin piti Mimmin alamaisenaan.

Kävi niin että perheessämme alkoi esiintyä flunssantapaista pärskintää ja räkäisyyttä runsaasti. Tuota kesti useiden kuukausien ajan. Oikeastaan Leevin tulosta asti. Leevi oli tullut meille ensimmäisen omistajansa allergiaoireiden takia.

Pikkuhiljaa alkoivat puheet jommastakummasta kissasta luopumisesta koska oireilut vaan jatkuivat ja jatkuivat. (Eivät minulla.)
Minä ajattelin: Kunhan valittavat, enkä kiinnittänyt asiaan enempää huomiota.
Vaikka kaikki pitivät Leevistä, valitukset jatkuivat, ja kohdistuivat aina Leeviin.

Minä sanoin: "Jos teillä on allergiaoireita, mistä voitte tietää kumpi kissa ne aiheuttaa." He tuntuivat tietävän.

Soitimme kissojen hoitokotiin ja kysyimme ohjeita, ja mahdollista sijoituspaikkaa. Ei apua. Soitimme pariin tuttuun maalaistaloon. Ei apua.

Lopulta muut, (en minä) päättivät että Leevi on vietävä lääkärille. Minä sanoin: "Perkele, lääkäriä kissan tappamiseen tarvita."

Eräänä päivänä lähdin mökille. Ennen lähtöä minulta kysyttiin: Otatko Leevin mukaan. Vastasin: Otan.

Poikkeuksellisesti otin vain toisen kissan mukaan. Toinen jäi ihmeissään katsomaan ikkunasta perään, ikäänkuin ajatellen, miksi minä en päässyt.

Leevi oli häkissään normaalin innostunut auton takapenkillä kun tiesi pääsevänsä taas viettämään ulkoilmaa mökillä, joka kaupunkioloissa oli niiltä kiellettyä.
Se oli häkellyttävän luottavainen ja tietämätön.

Se tiesi että matkan varrella pysähdytään Orivedellä, eikä se reagoinut siihen. Se oli tottunut.

Minä puolestani Oriveden S-marketissa pakkasin ostokseni poikkeuksellisesti paperikassiin. (arkku)

Kun pääsimme perille, päästin Leevin vapaaksi niinkuin kymmeniä kertoja aikaisemminkin, poikkeuksena että Mimmi ei ollut nyt mukana.

Tiesin tehtäväni ja aloitin valmistelut. Ennenkuin vein saunakaljat jääkaappiin, kaivoin piilostani esiin pienen pistoolin johon latasin kaksi patruunaa. Halusin että se, johon minut velvoitettiin (tekemään likainen työ) olisi ohi mahdollisimman nopeasti.

Kaadoin paperikassissa olleet ruoat tiskipöydälle ja tyhjä kassi kädessä hain lapion ja menin läheiseen koivikkoon joka on hiekkamaata.

Maa oli pehmeätä ja kaivaminen oli helppoa. Tein vain lapion levyistä, mahdollisimman syvää kuoppaa.

Leevikissa, tuo ystäväni tuli siihen jalkojen ja lapion juureen kiehnäämään, ikäänkuin kysyen: Mitä sinä oikein puuhaat?"
Pistooli painoi taskussani inhoittavalla tavalla.

Polvistuin ja silitin kissaa surullisin mielin, mutta päättäväisesti koska tiesin mitä on tehtävä.

Kun kuoppa oli noin metrin syvyinen, menin mökkini terassille ja korkkasin kaljapullon. Leevi seurasi perässä, se oli selvästi nälkäinen.
Laitoin Leeville ruokaa ja se söi sen hyvällä ruokahalulla.

Terassilla istuessani soitin kännykälläni n. 10 puhelua jossa ilmoitin asianosaisille sen tapahtuvan 5-10 minuutin sisällä. Sanoin jokaiselle: "Jos yksikin kieltää, en tee sitä. Kukaan ei kieltänyt. Itkunpurskahduksia ja muuta, mutta kieltoa ei tullut.

Aika oli tullut. Leevi oli kylläinen ja lötkötteli ruohikolla.

Kävelin kohti kaivamaani kuoppaa. Tiesin että Leevi seuraisi perässä.

S-marketin paperikassi ja pistooli. Siinä kaikki.

Tämän kirjoittaminen on raskasta. Helvetin raskasta.

Ennen loppua voin kertoa että Leevin haudalla on Y-muotoinen paksu kuusenoksa. jossa kyltti, jossa lukee LEEVI.
Sinä yönä tunsin itseni yksinäiseksi. Enemmän yksinäiseksi kuin koskaan ennen.
En saanut unta.

Loppu: Leevi tuli kanssani kuopan reunalle.

Viritin pistoolin (perintöpistooli.) Se kiehnäsi jaloissani. Minä pidin pistoolia pään seutuvilla. Se eli hankalaa. Leevi teki omia etukäteen arvaamattomia liikkeitään.

Lopulta Leevi rauhoittuu. Ase on suoraan niskan kautta päähän.

Laukaisu.

Leevi kuolee välittömästi. Refleksit pyörittävät sitä 15-20 sekuntia ympyrää. Kun liike loppuu, toinen laukaus.

Kaikki ohi. Näkymä on verisen ruma.

Leevi S-marketin kassiin ja kuoppaan. Kuoppa peittoon.

Siinä kaikki. Siinä kaikki. Siinä kaikki.

Kovin vaikuttava kirjoitus kritiikki. Tuli mieleen oma kissani ja sen tuleminen kotiin retkiltään vahingoittuneena. Joko auto oli sitä tönäissyt tai joku ihminen läimäyttänyt lumilapiolla takalistoon. Olin autuas kun se tuli kotiin. Silittäessäni sitä huomasin heti, että se varoi selkärankaansa. Se ei enää pystynyt juuri pidättelemään. Minä toin aikanaan tuon kissan meille kotiin ja annoin sille nimen. Se oli ainut olento, jonka vuoksi pahassa nuoruuden kaaoksessa spontaanisti näin jotain erityistä vaivaa. Tuolloin sen ollessa sairaana olin ainut, jonka syliin se tuli ja se oli sille kissalle ylipäänsä tavatonta. Kissoissahan on juuri tuo luontainen omanarvontunto, josta kritiikkikin kirjoittaa. Kissat päättävät itse. Muutama päivä sitä pidettiin hoitaen vaikka tiedettiin, ettei tilanne paremmaksi muutu.

Äitini siivosi keittiötä, kun lähdin kouluun ja keittiön tuolit olivat eteisessä. Kissa kiersi vaivalloisesti nuo tuolit ja tuli vielä syliini ennen kuin lähdin. Oli vaikea koulupäivä, koska tiesin ettei ystäväni enää eläisi kotiin tullessani. Äiti ja isä veivät sen hellästi hyväilllen kellariin ja hukuttivat sen salamannopeasti. Kissasta oli otettu yhteyttä eri tahoille. Oli eräs, joka olisi ampunut sen. Kellekään vieraalle sitä ei kuitenkaan haluttu luovuttaa vaan omin käsin saatella se hautaansa.

Oli tyhjä olo pitkän aikaa enkä ole unohtanut tuota kissaa vaikka vanhemmillani on ollut parikin sen jälkeen. Ne ovat kaikki niin erilaisia. Yksi ei vie toisen rakkautta eikä silti jää mistään paitsi. Kissanhan voi nähdä varjona pitkään. Maalasin vanhemmilleni vesivärityön, jossa kissa lepäsi pilvellä keinuen. He kokivat sen arvokkaana lahjana. Kissa olkoon nimettömänä tässä.

Tämä Teemu Mäestä ja hänen videonsa osasta esillä ollut ketju on ollut siitä omituinen, että aluksi olin siinä hyvinkin innokkaana mukana, mutta olin pahoillani, kun se nostettiin uudestaan esiin. Toisaalta jokaisella on oikeus sanoa asiasta kantansa. Minun kannanottoni tuolla alkupuolella vaihtelevat hämärästä sekavaan. Sitä mieltä kuitenin yhä olen, että jos ihmisellä on kissa, siitä täytyy pitää huolta. Jos kissa on viety huolimattomien ihmisten jo hylkäämänä jonnekin yksikköön hoidettavaksi, niin aivan edesvastuutonta on kissaa yleensä ja sellaista kissaa erittäin tappaa minkään käsitteen, merkityksen, taiteen, tieteen tms. saamiseksi autettisemmaksi. Tosi-tv ei minua kiinnosta. Jollei fiktio auta, niin olkoon pelkkää tyhjää täynnä koko filmi.

Marja Salonen kirjoitti:Tämä Teemu Mäestä ja hänen videonsa osasta esillä ollut ketju on ollut siitä omituinen, että aluksi olin siinä hyvinkin innokkaana mukana, mutta olin pahoillani, kun se nostettiin uudestaan esiin. Toisaalta jokaisella on oikeus sanoa asiasta kantansa. Minun kannanottoni tuolla alkupuolella vaihtelevat hämärästä sekavaan. Sitä mieltä kuitenin yhä olen, että jos ihmisellä on kissa, siitä täytyy pitää huolta. Jos kissa on viety huolimattomien ihmisten jo hylkäämänä jonnekin yksikköön hoidettavaksi, niin aivan edesvastuutonta on kissaa yleensä ja sellaista kissaa erittäin tappaa minkään käsitteen, merkityksen, taiteen, tieteen tms. saamiseksi autettisemmaksi. Tosi-tv ei minua kiinnosta. Jollei fiktio auta, niin olkoon pelkkää tyhjää täynnä koko filmi.

Luin tätä ketjua tuolta alkupuoleltakin, sillä seurasin harvakseltaan palstaa tuolloin. Teemu Mäen toimiin on otettu kantaa ainakin kolmella eri tavalla, luultavasti useammallakin. Käsittelen kuitenkin nyt vain noita kolmea lyhyesti. Eräät ovat ottaneet kantaa vain teon laillisuuteen, siihen mitä juridisia seuraamuksia tuosta minkäkin lainversion takia seuraa ja siihen että jos teko on laillinen tai vain laissa lievästi tuomittava, olisi tekokin sitten sen mukainen.

Toiset taas ovat ottaneet asiassa sen taiteellisen näkökulman. Sen mitä Teemu Mäki halusi tuolla teoksella viestittää ja minkälaisia ajatuksia herättää ja mahdollisesti puolustaneet teosta sen taiteellisilla arvoilla.

Kolmas kannanottotyyppi on moraalinen. Eli riippumatta teoksen mahdollisesta taiteellisuudesta, tai asian juridisista kysymyksistä, teko olisi joka tapauksessa väärin, jos asiaa ajatellaan moraalisesti. Itsekin asetun tähän viimeiseen ryhmään. Vaikka Mäen teos olisikin ajatuksia herättävä tai vaikka tekohetkellä tuo kidutus olisikin ollut vain lievästi tuomittavaa laissa, samoin petos eläisuojeluyhdistystä kohtaan, on olemassa asioita, joita ei voi tarkkaan pukea lakimuotoon ja joita kuitenkin pidetään yleiselläkin tasolla kyseenalaisina ilman, että niitä voitaisiin kovin hyvin määritellä. Tällainen asia on moraalikin. Se voi kyllä venyä suuntaan ja toiseen, mutta on asioita, joita pidetään yleisesti tuomittavina ja ehkä myös mauttomina. Teemu Mäen teos rikkoi silloista lakia ainakin kahdelta osaltaan, taiteelliseen puoleen en ota kantaa, mutta moraalisesti teko oli minun mielestäni kokonaisuudessaan mieletön.

Kelane kirjoitti:
en pidä, mutta en ymmärrä miten matteuspassio on muka sen "vakavampaa", kuin britney spears, jos ei ole kristitty.

Jaa, enpä minäkään taida olla kristitty tai muutenkaan uskova mutta pidän silti uskonnollista musiikkia vakavana, kuten uskontoa yleensäkin. Ilmiötä joka on saanut satoja miljoonia uhreja kuolemaan joko uskonsa puolesta tai sen takia ei voi käsitellä viihteenä vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä muusta kuin itsestään. Sellainen vaatisi jo aatteellista typeryyttä.

Markku_S kirjoitti:Edellä vertasit Matteuspassiota, joka kirjoitetaan muuten isolla, pulloon kusemiseen, nyt Britney Spearsiin, joka sekin pitäisi kirjoittaa isolla.
Tästä voidaan vetää johtopäätös, että Britney Spears on yhtä kuin pulloon kuseminen. Ainoa asia, josta olen kanssasi samaa mieltä.

olen kyllä perillä oikeinkirjoitussäännöistä, mutta en jaksa välittää niistä näinkin epämuodollisilla foorumeilla.

Kelane kirjoitti:ja mistähän sinä tiedät onko se vaistonvaraista, harkittua vai mitä?

Ensinnäkin aloit kommentoimaan Johanneksen kaksi vuotta sitten lähetettyä viestiä. Voisi hiukan ehkä seurata keskustelua ja katsoa tuoreimpia kommentteja. Yleinen tietämys ainakin tällä hetkellä on se, että eläimet toimivat vaistonvaraisesti, toisin kuin ihmiset, joille on kehittynyt hyvin selkeä tietoisuus. Se että onko eläimillä sellaista, on ehkä hiukan kiistanalaista. Kaikkein kehittyneimmillä apinoilla ehkä jonkinlaistakin tietoista ajattelua on, mutta pääosin eläimet toimivat vaistolla. Ja kyllähän nuo vaistot ihmistäkin paljon ohjaavat.[/quote]

hassua, mä olen taas lukenut, että eläimillä on hyvinkin tietoista käyttäytymistä - jopa kulttuuria - aivan kuten ihmisilläkin. hyvin suuri osa ihmisistä toimii irrationaalisesti ja vaistojen vastaisesti aivan kuten sinäkin vastauksissasi. käyttäessäni ns. "alatyylin" ilmauksia sinä toimit tunteidesi varassa ja "hyökkäät" kimppuuni, vaikka korkeintaan kirjoitustapani on joko omaa typeryyttäni tai sitten tietoista provokaatiota.

kumpikaan näistä ei ole syy suuttua rationaalisesti ajatellen, mutta kuitenkin huomaan selkeää ärtymystä viestissäsi. tarkoittaako tämä, että olet eläin?

Kelane kirjoitti:_________________
liikaa sanoja, liian vähän merkitystä.

Niinpä.

Tuntuu tämä rationalismi olevan nimimerkin kuten Tirkkosenkin uskonto koska sitä toistellaan milloin missäkin yhteydessä ilman että ajatuksissa olisi päätä tai häntää. Ja taide ilmeisesti loukkaa jotenkin tätä järkeisuskoa. Vakava tapaus.