YLE Radio 1

moxu kirjoitti:Aristoteleen kantapää puuttui Suuren Johtajamme kirjalliseen persoonaan lähetyksessään 2. ja 4.9.2006.

http://blogit.yleradio1.yle.fi/aristote ... a/kuuntele

Kiitos vinkistä. Kekkonen oli niin nopea, että kirjoitti automatkalla Tamminiemestä Linnaan Liimataisen pakinan, mikä "normaali-ihmiseltä olisi vienyt viikon", kertoi Turun yliopiston poliittisen historian professori Timo Soikkanen.

Kekkonen ei koskaan ajanut autoa.

Kirjoittaminen siis sujui Kekkoselta joutuisasti mutta entä lukeminen? Olisiko hän pystynyt lukemaan Dostojevskin kootut teokset kolmessa päivässä?

Miksi olisi pitänyt? Olihan UKK:lla kyky nakittaa tehtäviä muillekin ja D:n tuotannon kolmessa päivässä lukeminen oli kaiketi jo varhain varattu Keminmaan Suurelle Pojalle Paavolle...

Mitä Paavoon muuten tulee, hänen kohtalokkain erehdyksensä -paitsi tietysti omaehtoinen luopuminen kepun puheenjohtajuudesta- on tainnut vuorokauden etuajassa syntyminen. Olisihan se ollut Isomman Tahon määrittelemä ennusmerkki, kun UKK:lla ja PMV:llä olisi ollut sama syntymäpäivä.

En tiedä, tuleeko tämä nyt oikeaan kohtaan. Ehkä ei mutta en parempaakaan löydä. Presidentti Mauno Koivisto on nykyään vähän yhden sun toisen tutkijan maalitauluna milloin ensimmäisistä presidenttivuosistaan milloin jostain erityiskysymyksestä esiin vedettynä kuten tänään Baltian maiden itsenäistymisen hyväksymisestä tai sitten ei. Juhani Suomi puhuu pelkkää puppua kun luettelee Koiviston olleen yhden sun toisen tahon kanssa riidoissa. Kun Koivisto esim. oli sitä mieltä, että keskeneräisistä asioista ei medialle kannata puhua, niin minun mielestäni se oli vallan hyvä kanta.

Gorbatsov oli ilmeisen mieluinen johtaja Neuvostoliitossa monen suomalaisen mielestä. Jotenkin tuntuu vallan luontevalta, että Koivisto, joka oli ollut sodassa, koki, arvelen, naapurimaan uhkana. Hänelle sopi tietenkin juuri Gorbatsovin tapainen johtaja Neuvostoliittoon. Koivisto mainitsi erityisesti EU-jäsenyyden yhteydessä unioniin liittymisen jälkeen, että luultavasti monella suomalaisella on ollut mielessä turvallisuuspolitiikka. Minulla se ei ollut mielessä ja äänestinkin vastaan. Koen Koiviston linjan eheänä sikäli, että uskon hänen kokeneen naapurin uhan pienemmäksi, kun Gorbatsov oli vallassa. Toisekseen Baltian maiden saama tuki kauempaa oli näille tukimaille aivan toista kuin jos heillä olisi ollut naapurina Neuvostoliitto. Islanti, Liettuan itsenäisyyden ensimmäinen tunnustaja, on pieni saari kaukana merellä. Sen painoarvo oli aivan eri kuin jo Itämeren piiriin kuuluvien tanskalaisten myötämielisyys Liettualle. Ja miten onkaan niin Baltia saattoi minun mielestäni - olen tämän jossain muuallakin maininnut - liittyä Natoon, koska Suomi ei siihen liittynyt.

Näin ollen edut ja haitat kulkevat luonnollista historiallista tietään. Olisiko Urkki toiminut toisin.

Urho K. Kekkosen suurin synti oli kuolla pois

Olisi vaan säilynyt työkuntoisena ja pysynyt vallassa, niin olisimme nyt mallimaa, josta Yhdysvallatkin ottaisi oppia.

kaiholla

Oblomov kirjoitti:

nimiErkki kirjoitti:Kekkosen juhlapuhe Eduskunnan Urheilukerhon täyttäessä 20 vuotta:
Hieno puhe! Sivistystä, huumoria ja tiukkoja kannanottoja — tämänkin kuunneltuaan ymmärtää miksi Kekkonen oli niin suosittu. Hän puhui todellisista, konkreettisista asioista eikä mistään palvelurakenteista.

Samaa mieltä. Urkki oli sivistynyt ja ylivoimainen jätkä (loppuvaiheen munauksista ja kepulikonsteista huolimatta). Harmi, että nuo Eino Uusitalot, Juhani Perttuset ja Väyrysen Patet touhusivat sen verran pahasti vahvan (mutta jo sairaan) miehen selän takana, että muisto ei ole yksinomaan positiivinen.

Loistomies joka tapauksessa ja erinomainen "Maan isä".

Hienosti sanottu, sanoisin.

Pentti Naumanen kirjoitti:Urho K. Kekkosen suurin synti oli kuolla pois

Mitämitä? Ei kai UKK ole kuollut???

http://www.uta.fi/~ma54441/urkki.html

Marja Salonen kirjoitti: Presidentti Mauno Koivisto on nykyään vähän yhden sun toisen tutkijan maalitauluna milloin ensimmäisistä presidenttivuosistaan milloin jostain erityiskysymyksestä esiin vedettynä kuten tänään Baltian maiden itsenäistymisen hyväksymisestä tai sitten ei. Juhani Suomi puhuu pelkkää puppua kun luettelee Koiviston olleen yhden sun toisen tahon kanssa riidoissa. Kun Koivisto esim. oli sitä mieltä, että keskeneräisistä asioista ei medialle kannata puhua, niin minun mielestäni se oli vallan hyvä kanta.

No, Jukka Seppinen on julkaissut myös kirjan ja aiemmissaankin tuo esiin saman: Koivisto oli huomattavasti heikompaa tekoa suhteessa Neuvostoliittoon kuin Kekkonen.

Hänellä oli hyvä paikka seurata asiaa, joten tekee mieli uskoa hänen todistustaan.

Arvieno, tiedät Jukka Seppisen kirjoitukset tietenkin paremmin kuin minä. En ole lukenut ainuttakaan hänen kirjoittamistaan kirjoista. Se on tietenkin vahinko mutta niin moni asia jää minulta väliin. Myös moni kirja, jonka Koivisto on kirjoittanut. Piti viime kesänä petrata, mutta se aika menikin Villipalmuihin jne. Sivistykseen kuuluisi lukea jotain esim. Paasikivestä, Kekkosesta, Mannerheimista jne. Minulla tuo sivistys kovin ontuilee. En irvaile lainkaan.

Onko tässä kyse samasta henkilöstä, joka on pommittanut Koivistoa Karjala-kysymyksellä ja toisekseen kirjoittajasta, jolta on juuri julkaistu kirja "Neuvostotiedustelu Suomessa 1917–1991" Hesarin juttu tästä viimeisestä oli hauska, vaikka en tiedä, oliko se oikeudenmukainen. Juttu alkoi kuitenkin siten, että ajattelin jo kaiken maailman allekirjoitettujen listojen olevan Moskovan arkistossa ja oman nimenikin kenties löytyvän "agenttien" joukosta. Jutun kirjoittanut Seppo Hentilä suhtautui asiaan hieman tähän tapaan.

Mauno Koivisto tietenkin ansaitsee kritiikkiä siinä missä kuka muu presidentti tai johtaja tahansa. On vain kuin hän olisi astumassa Kekkosen paikalle pilkan kohteena.

Jukka Seppinen tietää paremmin kuin minä, joka vain puntaroin muutamaa seikkaa. Mitä merkitsee naapurisuhteiden hoidossa se että on viime sotien veteraani? Arvelen vieläkin, että jos Suomi olisi liittynyt Natoon, niin Baltian maille liittyminen olisi jo ollut paljon vaikeampaa. Pietarin alue Natoa vastapäätä. Ei käy laatuun. Olen miettinyt sellaista asiaa, että koska Suomi mm. Koiviston kaudella "ymmärsi" Neuvostoliittoa (ja Koiviston kohdalla varsinkin Gorbatsovin johtamaa Neuvostoliittoa kun siellä silloin vaikutti tämä eräskin rajojen piirtelijä) paremmin kuin moni muu maa, niin näillä nykyisillä johtajilla maassamme on jo etukäteen hankittuna eräänlainen luottamus siitä huolimatta, että "kaikki" on muuttunut ja naapurina onkin Venäjä jälleen.

Urkkia arvostan. Ei asia ole siitä kiinni.

moxu kirjoitti:Kekkonen arvosti myös naisseuraa, olkoonkin, että ex-linnanvouti Arimo Raesteen riemukkaassa muistelmakirjassa Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut päämiehen naismakua moititaan vähintäänkin omituiseksi. Raesteen mielestä UKK:n kaikki rakastajattaret Anne-Marie Snellmanista Anita Hallamaan olivat "varsinaisia korppikotkia". (Ja oliko nuori Maarit Tyrkkökään lopulta "vain" elämänkerturi..?) Puoliso Sylvi Kekkonenhan oli jo avioliiton varhaisvaiheessa vetäytynyt miehensä kotisensoriksi, jonka näkemyksiä presidentti arvosti -ja jonka kuoleman myötä tämän kannanotot muuttuivat jyrkemmiksi.

Taas on ilmestynyt uutta kirjallisuutta UKK:n seksielämästä. Psykiatri Pirkko Turpeinen-Saari väittää juuri julkistetussa kirjassaan Urho Kekkosella olleen vanhoilla päivillään intiimi suhde perhetuttavaan Marjatta Klemolaan.
Näinköhän..? Ja mitä sitten? Ketä se voi enää kiinnostaa??
Tuollaisen julkaiseminen tuntuu rahastusyritykseltä, mutta kirjan mahdollinen kaupaksimeneminen puolestaan kertoo, ettei UKK vieläkään ole saanut sitä "normaalin vainajan" rauhaa, joka hänelle jo ihmisenä kuuluisi. Poliittisen historian osalta tilanne onkin toinen.

Marja Salonen kirjoitti:
Mauno Koivisto tietenkin ansaitsee kritiikkiä siinä missä kuka muu presidentti tai johtaja tahansa. On vain kuin hän olisi astumassa Kekkosen paikalle pilkan kohteena.

Pikkuinen ero ihan tyylipisteitä myöten on siinä että arvostelun kohde on täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja valmis vastaamaan esitettyyn kritiikkiin, toisin kuin Kekkosen tapauksessa oli. Edelleen Koiviston kaudesta kuva on tähän asti ollut kovin omakuvan kaltainen eli pääasiassa hänen itsensä luoma.

Urkki se tuskin pahastuu vaikka tipusista nyt kirjotellaan. Naureskelee vain pilven reunalta että tietäsittepä edes puolet naisistani.

Manulle on varmana tiukka paikka että sen presitenttikauteen aletaan suhtautua kriitillisesti. Pahaltahan se varmaan tuntuu kun tähän asti on lilluttu Lipposen totuudessa kuinka Manu se pelasti suomen takasin demokratian polulle. Hyvä että selvitellään nämäkin asiat, muistaa se ukkokin tämän pankinjohtaja Koiviston ajan ja vaikutelmat ei olleet niin siloset kuin aina annettiin ymmärtää.

Ero on siinäkin arvieno, että ihmisen kuoleman jälkeen hänestä sanottu, ei häntä itseään ilmeisesti rasita. Ei myöskään silloin, jos henkilön sairauden tila vie hänen ymmärrystään ja häntä ehkä myös säästetään siltä roinalta, joka hänen päälleen aina ja aina vaan heitetään. Muistan Kekkosen varsin virkkuna miehenä televisiossa sanoneen, että hän on kyllästynyt olemaan kansakunnan sylkykuppina. Oliko tämä nyt sitten ennen näitä ns. omituisia vaaleja.

Sellainenkin asia on kuin ikä ja väsymys ja toisaalta ihmisen loukkaantuminen varsinkin, jos höykytystä tulee tavan takaa. Ei ole kovin helppo astua esiin ja sanoa, että tuossa asiassa tein väärin. Asioiden vääryyden puntarointi vie aikaa ja totuus siinä suhteessa on suhteellista ennen kuin vaikutussuhteet ovat kunnolla selvillä.

Minun on kovin vaikea olla niin varma Koiviston töppäilyistä. Rahapolitiikka ehkä on selvä paitsi että siihenkin varmaan on ollut syynsä. Suomihin avautui maalmalle ja syleili sen rahamarkkinoita. Tämä oli monelle mieleen ennen kuin havaittiin, mihin kaikki johti. Ja sittenkin se vielä oli monelle mieleen. Idän suhteiden hoitamiseen Koivisto astui taustalta. Koko ulkopolitiikka oli, tämä Sinun täytyy myöntää, ollut kepun monopoli, josta se piti kynsin hampain kiinni aivan sumutukseen asti. Neuvostoliitto hyväksyi demarit erikseen sodan jälkeen, mutta aika myöhään, koska oli ollut sellainen henkilö demareissa kuin Väinö Tanner.

En missään nimessä halunnut Sinua arvieno loukata. Tiedän vähemmän. Ainoa asia missä päihitän Sinut on se, että olen elänyt kauemmin. Muistan presidentteinä hämärästi Paasikiven, Kekkosen vaaleista asti (ja juuri siitä asti koska noista vaaleista meilläkin kotona paljon puhuttiin) ja nämä muut sitten myös.

EIhän sellaista ihmistä olekaan, joka olisi aina vain hyvää tehnyt. Jos ei joskus virheitä tee, ei tee mitään muutakaan. Koskee määritelmänä niin Kekkosta, Koivistoa, Ahtisaarta, Halosta kuin kaikkia muitakin ihmisiä.
Jos tuota Puliukon edellistä määritelmää hieman enemmän filosoofisesti availee, saattaa päätyä dilemmaan: Kekkosen virhe oli nimittää Koivisto Suomen Pankin johtajistoon -josta tämä pääsi ponkaisemaan pääministeriksi ja sitä kautta voimansa tunnossa katkaisemaan UKK:n lamauttavan auktoriteetin. Toisaalta kannattaa muistaa sekin, ettei vuoden 1982 vaaleissa olisi totisesti ollut tarjolla parempiakaan ehdokkaita...

Mutta tässä keskustelulangassa puhuttakoon Kekkosesta. Koivistokin on sen verran suurmies, ettei taida ihan saman otsikon alle mahtua...

Urho Kaleva Kekkosen suurmiehuus nyt on luonnollisestikin s e l v i ö .