YLE Radio 1

Lähiöiden konserttitalot ovat kyllä periaatteessa ihan hyvä idea, mutta en saa niihin lähdettyä, oli esiintyjä melkein kuka tahansa. Konserttielämys ei koostu vain itse esityksestä, vaan myös tunnelmista ja sosiaalisesta kuhinasta sen jälkeen. Se nyt vain on liian ankeaa matkustaa jonnekin Malmille, jossa ei ole kaupungin keskustan tarjoamia mahdollisuuksia ja ilmapiiriä heti ulos tullessa. Kaikki hyvätkin tunnelmat katoavat pian bussipysäkillä värjötellessä syksyisessä illassa in the middle of nowhere. Käykö niissä malmitalojen ja kanneltalojen jutuissa ketään?

Minua näistä monin tavoin läheisimmässä eli Kanneltalossa käy monenlaista yleisöä monenlaisilla keikoilla. Siellä on varsin hyvä akustiikka ja tekniikka, joten se on -sijainnistaan ehkä huolimattakin- suhteellisen mieluisa keikkapaikka monenlaisille muusikoille.
Kanneltalon saliin mahtuu noin 230 kuulijaa, mutta harvemmin siellä niin paljoa on -tosin poikkeuksiakin löytyy, kuten vaikkapa Milana Misicin Laulumme-konsertti tai Eero Koivistoisen ja Johanna Iivanaisen iltajamit, jotka taannoin olivat loppuunmyytyjä.
Vuotalon sali muistuttaa monessa suhteessa Kanneltaloa -luultavasti isolta osin myös ohjelmaprofiililtaan ja kiinnostavuudeltaan. Sielläkin olen käynyt Koivistoisen ja Iivanaisen keikalla, minkä takia kannattaa lähteä kauemmaskin.

Malmitalo on akustiikaltaan suurimmalle osalle musiikkiesityksiä turhan "kuiva", mutta puheteatteritilaksi se on laatuunkäypä. Käsitykseni mukaan kiinnostava ohjelma vetää jengiä sinnekin.
Itäkeskuksen Kulttuurikeskus Stoa ei ole sikäli yhteismitallinen muiden kanssa, että se risteyspaikkaluonteensa ja kaksisalisuutensa takia rinnastuu enemmänkin kantakaupungin kulttuurirakennuksiin. Musiikille ja teatterille sekin on tilana mitä parhain.

Kaupungin tilojen etuna on vuokraajan näkökulmasta edullinen hinta vastaaviin yksityisiin palveluihin verrattuna. Se, saako ohjelman järjestäjä yleisönsäkin liikkeelle, on lopulta täysin hänen omasta aktiivisuudestaan kiinni.

LiisaH kirjoitti:Lähiöiden konserttitalot ovat kyllä periaatteessa ihan hyvä idea, mutta en saa niihin lähdettyä, oli esiintyjä melkein kuka tahansa. Konserttielämys ei koostu vain itse esityksestä, vaan myös tunnelmista ja sosiaalisesta kuhinasta sen jälkeen. Se nyt vain on liian ankeaa matkustaa jonnekin Malmille, jossa ei ole kaupungin keskustan tarjoamia mahdollisuuksia ja ilmapiiriä heti ulos tullessa. Kaikki hyvätkin tunnelmat katoavat pian bussipysäkillä värjötellessä syksyisessä illassa in the middle of nowhere. Käykö niissä malmitalojen ja kanneltalojen jutuissa ketään?

En ole käynyt koskaan. Ajatuskin konserttiin lähtemisestä Malmille tai Kannelmäkeen, siellä kait ne ovat, on aivan utopistinen. Kuten LiisaH totesi, konsertti on paljon muutakin kuin itse esitys. Elämässä on kyllä paljonkin valopuolia, mutta konsertin ja oopperan kaltaisia kokemuksia ei paljoakaan. Mikä olennaisinta, ne ovat kaikki ainutkertaisia kokemuksia kokonaisuutena. En taatusti vedä ykkösiä päälle ja lähde Malmille "bilettämään".

Kyllä se on tosiaankin mahdoiton ajatus korkeakulttuuri-ihmiselle nähä missä olosuhteissa tavan kansa joutuu sottasissa metrolähiöissään elämään. Illuushio ylevästä mailmasta säilyy paremmin kun astelee opperan ovesta suoraan hienostokuppilaan omantasoiseensa seuraan. Sitten otetaan punaviiniä pullo ja keskustellaan kuten oman luokan tapaan kuuluu.

Mutta hyvä

Puliukko kirjoitti:Kyllä se on tosiaankin mahdoiton ajatus korkeakulttuuri-ihmiselle nähä missä olosuhteissa tavan kansa joutuu sottasissa metrolähiöissään elämään. Illuushio ylevästä mailmasta säilyy paremmin kun astelee opperan ovesta suoraan hienostokuppilaan omantasoiseensa seuraan. Sitten otetaan punaviiniä pullo ja keskustellaan kuten oman luokan tapaan kuuluu.

Mutta hyvä Puliukko muuta sinäkin tänne meidän muiden hienostelijoitten joukkoon. Tänne sopeutuu yllättävän nopeasti ja pakkohan sinunkin on myöntää, että on kiistaton etu kun kaupungille voi lähteä kävelemällä kiiltonahkakengät jalassa ja smokki niskassa.
Tai oikeastaan tarkemmin ajatellen, elä sittenkään tule. Ei muuten, toivottaisin sinut tervetulleeksi, mutta oopperatalomme on jo nyt liian pieni ja uudesta musiikkitalosta taitaa tulla pieni myös. Ei sillä muuta väliä olisi, mutta sain eilen aamulla (perjantai) päähäni lähteä illalla tuulettamaan smokkia ja katsastamaan Aidan. Vaan mitä, ei ole vapaita paikkoja, ei eiliseen eikä mihinkään muuhunkaan Aidan esitykseen. Aivan kamalaa, minulta meni koko viikonloppu pilalle kun murehdin, että osaako siellä katsomossa kukaan buuata silloin kun pitäisi ja huutaa bravo asiankuuluvassa kohdassa.
No, pieneksi lohdutukseksi ostin liput keskiviikon swing konserttiin, mutta kyllä tuo liian pienen oopperatalon rakentaminen on todella kauheaa.

Voisi käydäkin jos siellä soitettaisiin arkistojen pölyisilta hyllyiltä esitettäväksi pengottuja aarteita.

Kävin eilen katsomassa Cole Porterin musikaalin Anything goes tulkinnan Martinus-konserttisalissa Vantaan ns.kaupungin puolella Martinlaaksossa. Salihan on mitä muikein konserttiareena, olen siellä pari kertaa aiemminkin käynyt lähinnä kuorovelvollisuuksissa. Tosin sellainen tavallaan oli tämäkin, musikaali kun oli vantaalaisen Vaskivuoren musiikkilukion draamakoulutuksen lopputyö. Rapian kilometrin päässä Martinuksesta sijaitsevan koulun läheisyys korostaa omalta osaltaan projektia nimenomaan lähiön lähikulttuurina.
Eikä retki kaukaiseen esikaupunkiin todellakaan ollut turha! Porterin draamallisesti kökön musikaalin upean musiikkimaiseman ylöspano ja nuorten esiintyjien innokkuus tekivät kokonaisuudesta todellisen nautinnon. Niin soitto, laulu kuin tanssikin oli viimeisen päälle toimivaa eikä katsojan mielenkiinto herpaantunut hetkeksikään.

Ei tule mentyä kunnallisen sinfoniaorkesterin konserttiin sielä kun ei näet esitetä laisinkaan jos on vuosikausiin esitettykään, klassis-romanttista suomalaista orkesterimusiikkia joltakin muulta säveltäjältä kuin sibeliukselta. onko suomalöainen säveltäjäkouklutus aliarvostettua ja musiikkikulttuurimme tuotteet kokeneet inflaation kun kenenkään muun korkean teknisen ammattitaidon ja visionäärisen taiteellisen vaiston omaavien loistavien ja emotionaalielta ilmaisuvoimaltaan ja metafyysisekltä merkitykseltään keskeisten säveltäjien tuotoksia ei tohdita esittää. johtuneeko kansainvälisten musiikkiohjelmiston ja levymarkkinoiden voimakkaasta integroitumisesta?