Saul Bellow on kuollut

Kulttuurista ja Radio 1:n kulttuuriohjelmista

Valvojat: Nettitoimitus, Tiedotus

Saul Bellow on kuollut

ViestiKirjoittaja Jesper päivämäärä 6.4.05 - 9:50

Kirjailija Saul Bellow kuoli 5. huhtikuuta 89 vuoden iässä.

Bellow syntyi Solomon Bellowina 10. kesä- tai heinäkuuta 1915 Lachinessa, Quebecissä (lähellä Montrealia), venäjänjuutalaiseen perheeseen mutta eli suurimman osan elämästään Chicagossa. Hän opiskeli (antropologiaa ja sosiologiaa) Chicagon ja Northwestern yliopistoissa ja valmistui Wisconsinin yliopistosta. Hän oli ehkä merkittävin pohjoisamerikkalainen kirjailija (ja kirjailijana merkittävämpi kuin yksikään paavi). Elämänsä aikana hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuden palkinto, Pulitzer-palkinto ja kolmasti "National Book Award". Bellow'n tuotantoa on julkaissut suomeksi Tammi (Keltaisessa kirjastossa).

Annan parempieni luonnehtia Mestaria ja hänen työtään:

Reuters kirjoitti:His work touched on the essence of human existence, the experience of immigrants and Jews, and class and social mobility in 20th century America.

In an interview with Reuters in 1998, Bellow said: "There are only a few wonderful writers around, and then there's the field, as they say in horse racing."

He cited Philip Roth, Don DeLillo and Denis Johnson as contemporary writers he liked, but slammed Tom Wolfe as a "very gifted journalist," but not much of a novelist.

Asked about his thoughts on what happens after death, Bellow offered two scenarios: oblivion or immortality.


The Associated Press kirjoitti:Nobel laureate Saul Bellow, a master of comic melancholy who in "Herzog", "Humboldt's Gift" and other novels both championed and mourned the soul's fate in the modern world, died Tuesday.

Bellow was the most acclaimed of a generation of Jewish writers who emerged after World War II, among them Bernard Malamud, Philip Roth and Cynthia Ozick. To American letters, he brought the immigrant's hustle, the bookworm's brains and the high-minded notions of the born romantic.

"The backbone of 20th-century American literature has been provided by two novelists -- William Faulkner and Saul Bellow," Philip Roth said in a statement Tuesday. "Together they are the Melville, Hawthorne, and Twain of the 20th century." (AP)


Mel Gussow & Charles McGrath, New York Times kirjoitti:The center of his fictional universe was Chicago, where he grew up and spent most of his life, and which he made into the first city of American letters. Many of his works are set there, and almost all of them have a Midwestern earthiness and brashness. Like their creator, Mr. Bellow's heroes were all head and all body both. They tended to be dreamers, questers or bookish intellectuals, but they lived in a lovingly depicted world of cranks, con men, fast-talking salesmen and wheeler-dealers.

All his work, long and short, was written in a distinctive, immediately recognizable style that blended high and low, colloquial and mandarin, wisecrack and aphorism.

Mr. Bellow stuck to an individualistic path, and steered clear of cliques, fads and schools of writing. He was frequently lumped together with Philip Roth and Bernard Malamud as a Jewish-American writer, but he rejected the label, saying he had no wish to be part of the "Hart, Schaffner & Marx" of American letters. In his younger days, he was loosely allied with the liberal and arty Partisan Review crowd, led by Philip Rahv and William Phillips, but he eventually broke with them saying, "They want to cook their meals over Pater's hard gemlike flame and light their cigarettes at it." He spoke his own mind, without regard for political correctness or fashion, and was often involved, at least at a literary distance, in fierce debates with feminists, black writers, postmodernists.

While others were ready to proclaim the death of the novel, he continued to think of it as a vital form. "I never tire of reading the master novelists," he said. "Can anything as vivid as the characters in their books be dead?"
Jesper
 
Viestit: 675
Liittynyt: 26.9.03 - 8:32

ViestiKirjoittaja k-meleon päivämäärä 8.10.05 - 19:46

Olisivat antaneet Saulille toisen Nobelin postuumisti. Ei tarvitsisi raadin riidellä viikonloppua, minkä vähemmistön edustaja tänä vuonna palkitaan poliittisesta korrektiudesta.
Käyttäjän avatar
k-meleon
 
Viestit: 3780
Liittynyt: 2.5.04 - 20:48

ViestiKirjoittaja Jesper päivämäärä 11.10.05 - 9:09

Minun puolestani hyvä ratkaisu. Saul Bellow'n tuotanto kun pesee 2-3 keskivertonobelistin tuotannon.

Pelleilyksihän tuo kirjallisuuspalkintojen jakaminen on mennyt.
Jesper
 
Viestit: 675
Liittynyt: 26.9.03 - 8:32

ViestiKirjoittaja Liisa Autio päivämäärä 11.10.05 - 18:15

Vai että on Saul Bellow lähtenyt. Jokainen ajallaan.I tselläni monta, ei kai kaikki.
Liisa
Liisa Autio
 
Viestit: 1062
Liittynyt: 20.6.05 - 19:19
Paikkakunta: Nokia

ViestiKirjoittaja k-meleon päivämäärä 13.10.05 - 14:45

No, se nobeli meni Pinterille:

http://nobelprize.org/literature/laurea ... index.html

Ei laingan huono ratkaisu?
Käyttäjän avatar
k-meleon
 
Viestit: 3780
Liittynyt: 2.5.04 - 20:48

ViestiKirjoittaja Puliukko päivämäärä 27.4.06 - 13:50

Ukon mielestä Nobel pitäsi antaa kaikille jotka elää yli sata vuotta. Meikäläinen ainakin olisi siinä iässä jo aika vetämättömässä kunnossa. Vasta kuoli 109-vuotiaana Suomen vanhin. Aina tapaavat olla naisia, minkäköhän tähden. Eikö tämä Bellow ollut mies kansa.
Kynttilät palaa, Cafe Oikeiston lopusta neljä vuotta. http://keskustelu.suomi24.fi/node/3826629
Puliukko
 
Viestit: 3031
Liittynyt: 14.3.04 - 21:21
Paikkakunta: Kauppa-auto kulkee.

ViestiKirjoittaja ukonhattu päivämäärä 27.4.06 - 14:03

Loistava kirjailija! Lienen lukenut kaikki hänen teoksensa. Voi kyllä suositella luettavaksi kenelle hyvänsä.
ukonhattu
 
Viestit: 88
Liittynyt: 17.3.06 - 23:34

Kuollut mies kummittelee

ViestiKirjoittaja k-meleon päivämäärä 27.10.09 - 21:23

Törmäsin D.T. Maxin palaan "With Friends Like Saul Bellow" (New York Times Magazine 16/4 2000), joka nosti välittämästi esiin sloganin kuka tarttee vihollisia, kun on tämmöisiä ystäviä...

Päivitellään Bellow'n ja Allan Bloomin ystävyyttä, jonka oletetun vääristelyn Bellow esittää Ravelsteinissa. Yksi kohta on syytä kopsata tähän, sellaisenaan. Puhe on Bellow'n 75-vuotissynttäreillä ("party") kuvatusta nauhoituksesta, jonka seremoniamestarina toimi Bloom ja paikalla oli jopa Chicagon pormestaripariskunta.

The party (...) is transformed into an event in honor of Ravelstein, shortly after which he collapses with his first severe symptoms of H.I.V. infection. It is the moment before he goes from cultural "rock star" to prisoner under sentence of death. When I asked Bellow last month about the party, he insisted he had nothing special on his mind that night 10 years ago. "Creating fiction is a very strange thing," he said. "Very few people understand it. They may think they do. They try to line it up with certain knowable facts, but it doesn't always work that way." What Bellow mostly remembered about his party was worrying that a speaker would say something to embarrass him. Nothing like that happened. But now, facing criticisms of his thinly disguised portrait of Bloom, he wondered if he himself had done something in bad taste. In publishing "Ravelstein," Bellow confessed, he was afraid he had "crossed the line."

Bellow ei koskaan peitellyt, että Ravelstein-hahmo perustui hänen edesmenneeseen ystäväänsä Bloomiin, mutta eripuraa on ollut koskien hehkeimpien yksityiskohtien yksi-yhteen -suhdetta tosielämän ja kirjaelämän kesken. Bloom oli (ainakin kulttuuri-) konservatiivi ja kovasti Reaganin ja Thatcherin pöytäkaverikseen haluama henkilö, koska oli ainoa Highbrow-Intellektuelli (sikäli kuin ilmaus ei ole toisteinen), jota edes etäisesti saattoi pitää heidän politiikkansa kannattajana, ja oikeuttajana: eräs pahamaineinen Paul Wolfowitz on Bloomin oppilas... Bloomilaiset suuttuivat, kun Bellow meni homo- ja hiv-paljastuksineen vetämään lokaan sankarin, jota vielä väitti ystäväkseen. En käsitä. Minusta Ravelstein oli hauska luettava, muttei lähelläkään Bellow'n parasta, enkä missään vaiheessa ole kuvitellut opuksen kertovan Bloomista.

Toinen 75-vuotias, Bellow'n nuorempi kollega ja ystävä (tutustuivat 1950-l:n Chicagossa) muttei toivottavasti vielä pitkään aikaan hautuumaa-osastoa, Philip Roth, tuumi vuosi sitten synttärihaistattelussa romaaniensa alter egoja koskevaan spekulaatioon, että kun kirjoitan fiktiota, niin saan kuulla sen olevan omaelämäkertaa, ja kun kirjoitan omaelämäkertaa niin sen sanotaan olevan fiktiota - kun ovat niin viksuja, niin päättäkööt itse mikä mitäkin on. Kaksipiippuinen juttu hyödyntää omia elämänkokemuksia taiteessa... (Robert McCrum, The Observer 21/9 2008)

Jutun lopulla McCrum kertoo Rothin esitelleen hänelle työmajaansa: On the mantelpiece (...) there's a touching display of faded family photographs going back to the turn of the century. We inspect the sepia generations of Roths (...) There's a notable absence of wives or girlfriends, and almost the only outsider appears to be Saul Bellow, a lovely photo of his friend in his prime.

Joskus kuolleet kummittelevat...
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson
Käyttäjän avatar
k-meleon
 
Viestit: 3780
Liittynyt: 2.5.04 - 20:48

Saul Bellow elää!

ViestiKirjoittaja k-meleon päivämäärä 12.11.10 - 19:44

Painokonepaholainen on sylkäissyt maailmalle uuden saulbellowin, 600-sivuisen järkäleen Saul Bellow'n Kirjeitä (toim. Benjamin Taylor).

Ainakin New York Timesin ja Wahington Postin kriitikot ottivat opuksen vastaan ihan hyvin. Taisi tulla joulukirjapinoon yksi tiiliskivi lisää...
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson
Käyttäjän avatar
k-meleon
 
Viestit: 3780
Liittynyt: 2.5.04 - 20:48

Vain huomisen Iltasanowissa: Saul Bellow'ta murhataan!

ViestiKirjoittaja k-meleon päivämäärä 4.12.10 - 17:07

Mistäpä tulikin "mieleeni", että HS-mies Jukka Petäjä on väitellyt keväällä yli 400-sivuisella järkäleellä Tyhjyyden reunalla, helvetin kannella. Yhtenäisen subjektin hajoaminen Saul Bellowin Herzogissa. Väikkärin nimi Tyhjyyden reunalla, helvetin kannella on kuin nyhjäisty 1970-luvun Parnasson esseestä, jossa zen-vaikuttunutta keskeislyriikkaa ruoditaan niin 'hienoin' (=estetisoivin) sanakääntein, että sanottu ei selviä kolmannellakaan lukemalla. Saa nähdä saako Petäjästä selvää.

Ainakin mies on perusteellinen: kertoo lukijalle mm., että lainausten korostukset ovat niiden (lainausten) kirjoittajien. Noinhan se yleensä on ollut vuosisatoja. Kun lainan käyttäjä sitten on halunnut jotain ilmausta tai sanakäännettä korostaa, niin on lainan lopulla sen myös maininnut [korost. N.N.]. Valitettavasti potsmoterni muotimoska - kaikenmaailman barthesit ja muut - näyttäisi olevan Petäjänkin lähtökohta. Mutta katsotaan, katsotaan... ei hutkita ennen tutkintaa.
The clash of ideas is the sound of freedom. -Lady Bird Johnson
Käyttäjän avatar
k-meleon
 
Viestit: 3780
Liittynyt: 2.5.04 - 20:48


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron