YLE Radio 1

nimiErkki kirjoitti: Kekkonen matkusti junalla koko ikänsä. Hänellä ei muuten ollut ajokorttiakaan.

UKK oli jossain yhteydessä tosin todennut (tai näin siis ainakin Finnairin historiikki väittää hänen todenneen): "On kaksi matkustustapaa, joista minä pidän, hiihtäminen ja lentäminen".
Tosin onhan junan etenemisessä raiteillaan jotain samaa, kuin suksimiehen etenemisessä ladullaan..?

Kannattaa kuunnella lauantaiuusintana lähetettävä Kekkosen (pääministeri?) muistopuhe Stalinille tai ladata ohjelma kuultavaksi etukäteen. Siinä on diplomatia huipussaan. Urkilla oli puhumisen taito, se on selvä. Virallisesti esitetyssä puheessa käydään läpi eri ajankohdat, joina Stalin Suomea sivusi, mutta niin hyvin, että vain lopetuksessa ajattelin puhujan menneen kovin pitkälle, ehkä kuitenkin niin pitkälle kuin tuolloin oli tarvis.

Lainaanpa tässä yhteydessä puliukkoa: Urho Kaleva Kekkosen suurmiehuus nyt on luonnollisestikin s e l v i ö . Kekkosen puhumisen taito ja suomenkielen käyttö oli todella ihailtava.

(Toivottavasti tuo kauppa-automies ilmestyisi jossain vaiheessa takaisin tälle palstalle).

Minulla on sellainen tunteenpoikanen, että Viinamäen suunnalla kulkeva kauppa-auto kulkee yhä ja sieltä kohta alkaa Puliukkokin kirjoitella tarinoitaan tännekinpäin eikä vain piironginlaatikkoon.

Löytänyt mitään loudattavaa Kekkosen puhetta...

Meinaatko, muuten, että Puliukon aika on mennyt pakkashaittojen minimointiin (selkokielellä: halkojen hakkuuseen) ja palailee astialle, jahka ilman lämpenevät?

K-meleon, täältä löytyy, kun katsot sivua hieman alemmas: http://www.radio1.fi/arkisto/

Puliukolla on ehkä lämpimämpää kuin minulla tätä kirjoittaessani. Hän saapunee, näin luulen, kunhan kireimmät pakkaset ovat ohi mutta vaalit vielä pitämättä.

Vaalikonetta en ole vielä käynyt katsomassa. Pitäisi käydä, kun on tullut vielä arvelevampi mieli siinä suhteessa, että ketäpä oikein äänestäisin.

Kevääseen 1953 mennessä Suomen asema oli jo ehtinyt muodostua sen verran vakaaksi rautaesiripun tällä puolen, ettei Urkin olisi tarvinnut kondoleerauspuheessaan luonnehtia generalissimus Josif Vissarionovitshiä nerokkaaksi - pelkkä menestyksellinen toiminta neuvostokansan parhaaksi olisi riittänyt. Ja pitikö Urkin valehdella, että Suomen kansa tunsi vilpitöntä surua generalissimuksen poismenon johdosta, kai diplomatialle olisi riittänyt pelkkä kansan tuntema suru. Tunnustan kyllä Urkin ansiot maamme etujen puolustajana, mutta puhetta kuunnellessani mieleeni tuli myös Urkki punaisten teloittajana 1918 ja Stalin samojen punaisten teloituttajana parikymmentä vuotta myöhemmin.

Johannes kirjoitti:Kevääseen 1953 mennessä Suomen asema oli jo ehtinyt muodostua sen verran vakaaksi rautaesiripun tällä puolen, ettei Urkin olisi tarvinnut kondoleerauspuheessaan luonnehtia generalissimus Josif Vissarionovitshiä nerokkaaksi - pelkkä menestyksellinen toiminta neuvostokansan parhaaksi olisi riittänyt. Ja pitikö Urkin valehdella, että Suomen kansa tunsi vilpitöntä surua generalissimuksen poismenon johdosta, kai diplomatialle olisi riittänyt pelkkä kansan tuntema suru.

Helppoahan se on nyt sanoa. Nikita Hrustsev piti vasta keväällä 1956 puolueensa 20. puoluekokouksessa tuon sensaatiomaisen paljastuspuheen Stalinin kauden rikoksista. Varsin pian julkisuuteenkin vuotanut puhe johti monien aikanaan "puhdistettujen" kunnian palauttamiseen, mikä puolestaan aiheutti seurauksia myös Itä-Euroopan pienemmissä maissa. Eihän Kekkonen sentään niin kaukoviisas ollut vuonna 1953.

UKK:n sanavalinnat johtuivat varmaankin yleisistä syistä, YYA:sta sekä sen ajan kielenkäytöstä yleensäkin.

En väitä, etteikö Urkin puhe olisi ollut paikallaan. Mutta varmasti tuolloinkin, oli kuuntelijoita, jotka kokivat, että eräät Urkin ilmaisut menivät överiksi.

Kekkonen oli oman aikansa tuote. Monelle ihmiselle on yllätys, että Kekkonen oli aikoinaan valituksi tullessaan varsin epäsuosittu poliitikko. Hän oli eräänlainen oman aikansa väyrynen. On arvioitu että tämän päivän kaltaisella suoralla kansanvaalilla häntä ei luultavasti oltaisi valittu 1956 ja vuorenvarmasti ei oltaisi v1962.

Eri aikakauden johtajien vertailu keskenään ei ole tarkoituksenmukaista kun olosuhteet ovat erilaisia. Ei tämän päivän oloissa Kekkonen pärjäisi sen paremmin kuin nykypäivänkään johtajat. Kuitenkin, kukaan ei voi kieltää etteikö Kekkonen olisi ollut todella taitava poliitikko mutta monen kohdalla aika on kullannut muistot.

Ollaan presidentin valtaoikeuksista mitä mieltä tahansa, itse olen parlamentarismin kannalla, niin tärkeintä on kuitenkin se, että valtio itse tottelee laatimiaan sääntöjä. kekkosen poikkeuslakivalinta v1974 oli kenties lakien kirjaimen mukainen mutta taatusti hengen vastainen. Perustuslakeja ei koskaan tule yhden henkilön mieliksi alkaa rukkaamaan.

Muutenkin, Kekkosen olisi pitänyt luopua presidentin virasta v1974 mutta koska ei niin tehnyt niin Kekkosen kauden loppu on surullista historiaa. vanha ja sairas mies puoliväkisin patistettiin vielä ehdolle v1978 samalla kun pesänjakajta taustalla kävivät omaa kyynistä peliään.

Katselin lopultakin läpi tuon vuonna -77 kuvatun Presidentin päivä-ohjelmakokonaisuuden. Olihan se tylsä, mutta oli tietysti hauska huomata, miten paljon erilaisia tapahtumia UKK:n yhteen päivään olikin saatu mahdutettua...
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=6&t=34&a=236

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää Matti Kekkosen turhanaikaiseen tärkeilyyn ja vaarin ja nuoren kokelas Timo Kekkosen välisen suhteen ilmeiseen mutkattomuuteen.

Itsekin tuli katsottua tuo dokumentti lauantaina vai oliko se sunnuntaina. Silmään pisti se, että jotenkin äijästä oli veto pois. Siis, tuolloin v76 äly vieläleikkasi kuin partaveitsi mutta jotenkin vaan intohimo oli tiessään.

Kekkonen lienee olisi halunnut viimeiset terveet vuotensa viettää eläkkeellä mutta joutui uhrautumaan suurempien kuvioiden edessä.

Suuri Johtajamme täyttää tänään 107 vuotta. Mies parhaassa iässä. Onnittelut!

Elokuva presidentti Urho Kekkosesta on toteutumassa vuosien suunnittelun jälkeen, kertoo Ilta-Sanomat. Ohjaaja Taavi Kassila Feeniks-tuotannosta kertoo, että hanke on rahoitusvaiheessa ja lopullinen versio käsikirjoituksesta valmistunut.
"Kuvaamaan päästään tällä tietoa loppuvuodesta", Kassila sanoo Ilta-Sanomille.
Kekkos-elokuvan käsikirjoitus on Heikki Vuennon tekemä. Sen sijaan sitä, kuka Kekkosta näyttelee, ei vielä kerrota. (IS)

Suuren miehen elämässä riitti kyllä käänteitä.
Toivottavasti Kekkos-leffassa ei sorruta pönötyspatsasteluun. Sellaisesta ei nimittäin tule kenellekään, kuin paha mieli. Liian paljon jää joka tapauksessa selittämättä. Ja ennenkuin ruvetaan pähkäilemään vakavasti otettavia esittäjätarjokkaita kannattaisi tietää, mikä osa UKK:n pitkästä ja värikkäästä elämästä on tarkoitus tuohon puoleentoista tuntiin tiivistää.

Jos keskitytään nuoruuden urheilusaavutuksiin ja politiikan pyörteisiin ajautumiseen, AKS:n perässähiihtoon ja sitten dramaattiseen kelkankääntämiseen Suur-Suomi-hankkeiden suhteen, pitää esittäjän olla nuori ja vireä mies. Nuori Kansallisteatterin lupaus Jani Karvinen olisi silloin yksi parhaista vaihtoehdoista ja varsin mainio mahdollisuus olisi myös antaa jollekulle ennalta tuntemattomalle teatterikoululaiselle tilaisuus elämänsä ensimmäiseen suureen rooliin.
Jos tarkoitus on hakea poliitikkona alkuun päässeen nuoren vihaisen miehen intoa ja realisoitumsta sekä vaikeita aikoja sotavuosina ja niitä seuranneina aikoina, on rooli neljänkympin hujakoilla olevan supliikkimiehen heiniä. Aimo Räsänen, Tommi Korpela tai Janne Reinikainen voisi tällöin olla roolissa mies paikallaan.
Jos taas tarkoitus on esitellä valtiomies-sankari-myytti-Kekkonen ja ruokkia siihen liittyviä käsityksiä, taitaa Heikki Nousiainen olla suvereeni ehdokas.

Huomattakoon lisäksi, että uuden leffan nimi ei voi olla "Kekkonen". Senniminen lyhäri nimittäin on jo olemassa. Siinä Janne Reinikaisen oivasti tulkitsema nuori ministeri heittäytyy pituushyppykilpaan autonkuljettajansa kanssa korpisuoralla. Siinä tiivistyy erinomaisella tavalla se, mitä puolentoista tunnin rainalla tuskin pystytään helposti kertomaan: Carpe diem, tartu hetkeen!