YLE Radio 1

k-meleon kirjoitti: Roskaa. Sosiaalisuus on sitä, että toimii suhteessa lajikumppaneihin tietoisena siitä että toimii suhteessa lajikumppaneihin, jotka vastavasti ovat tietoisia ko. toiminnan vastavuorois-tietoisesta luonteesta, ja molempien tahojen ollessa itse-tietoisia tästä molemminpuolisesta tietoisuudesta. Tähän jokin hyönteinen ei vaan pysty. Tutkitusti tähän ei tosi asiassa pysty kuin parin lajin edustajat. Saattaa toki olla, että mitä useampia (yksilön) itsetietoisuuteen pystyviä lajeja löytyy, niin sitä laajemmalle sosiaalisen käsitteenkin voi levittää, mutta please, ei enempää tätä potsmoternia hölynpölyä hyönteisten "sosiaalisuudesta"...

Roskaa! Onko tuo sinun itsesi kehittämä määritelmä sosiaalisuudelle? Entäs esim. varislinnut. Parhaana esimerkkinä naakka joka elää yhteiskunnissa koko elämänsä, ja on taatusti sosiaalinen.

Vastasin Mélisandelle 14. päivänä. Vilkaista nyt ensin sieltä niiden linkkien takaa. Kyse on käsitteellisyydestä.

viewtopic.php?p=66052&sid=099706510cf89e4dd48ca1928acc58ae#p66052

arvieno kirjoitti:Olen kyllä kuunnellut tuota sarjaa ja mielestäni se on oivaltavasti tehty ja kiinnostava. Uskon kyllä että sen kuunteleminen on suurta tuskaa niille humanisteille joiden mielestä eläimet ovat vain hienosti rakennettuja koneita...

Minusta ne ovat vain huonosti rakennettuja koneita...

PedroViti kirjoitti:Roskaa! Onko tuo sinun itsesi kehittämä määritelmä sosiaalisuudelle? Entäs esim. varislinnut.

Pöh. Eikun: kraah!

Käsitteellisyydestä: kun 'sosiaalinen' tarkoittaa yhdelle jotain köyhäinapuun liittyvää, toiselle se on jotain sosialismiin kuuluvaa, kolmannelle vilkkautta ja puheliaisuutta ja neljännelle samaa kuin 'yhteiskunnallisuus', niin eipä taida olla käsitteellisyyttä paljoa mukana? Sosiaalifilosofiasta en tiedä, mutta sosiaalihistoriassa se tarkoittaa ihmisten ei-luonnollisia elinoloja kaikessa yleisyydessään ("luonnonhistoria" on toinen juttu). Jostain syystä näihin ei kuitenkaan yhdistetä aate- ja kulttuurihistoriallista puolta, vaikka ovat olennainen osa jokaisen ihmisen elinoloja!

Ei ole luonnontieteen käsitteiden tarkkuutta ihmistieteissä, valitettavasti. Eikä aina edes käsitteellisyyttäkään. Sosiaalinen-käsite on ollut esillä valistusajoista lähtien, joten ei sitä kenenkään omaksi keksinnöksi voi nimetä.

Antropomorfismi on yleensä oire tietämättömyydestä tai henkisestä laiskuudesta: käytetään luonnonilmiön kuvaukseen tai pohdintaan ihmistä koskevaa käsitettä. Silloin ei päästä kertomaan asiasta kovinkaan paljoa oivaltavaa, jos mitään.

Nadjan huoneen vieraana oli monialainen kuopiolainen poliisi-kirjailija-dokumentaristi Marko Kilpi. Hyvä että kirjallisuusohjelmissa koetetaan pitää esillä tapauksia eri puolilta kirjallisuuden kenttää! Nadja Nowakin kysymykseen 'meidän kunnon ihmisten' ahdingosta - kun ei ole asiasta kokemusta - poliisikuulusteluissa Kilpi tosin vastasi hieman ohi puhumalla hyvin tyypillisestä tappotapauksesta: ryyppyillan päätteksi on yksi puukotettu hengiltä, eikä tämä edes muista koko tapahtumaa. Silloin kuulustelussa on varmasti vaikeaa. 'Me kunnon ihmiset' emme vain vietä iltojamme korttiringissä, jossa myös ns. pullo kiertää: ehkä juuri tapauksen tyypillisyyden takia juuri tämä nousi Kilvellä esiin. Hänhän on tehnyt poliisin töitä vasta kymmenisen vuotta, joten kokemusta on vielä vähänlaisesti.

Nyt soiva Musiikkia vanhasta Euroopasta on hyvä kevennys aamun kirjallisuuskäsittelyille. Harmi, että tämänkaltainen ohjelmatyyppien vuorottelu on harvinaistunut, pohdiskeleva musiikki radiosta vähentynyt (näin ainakin minusta tuntuu).

k-meleon kirjoitti:

arvieno kirjoitti:Olen kyllä kuunnellut tuota sarjaa ja mielestäni se on oivaltavasti tehty ja kiinnostava. Uskon kyllä että sen kuunteleminen on suurta tuskaa niille humanisteille joiden mielestä eläimet ovat vain hienosti rakennettuja koneita...

Minusta ne ovat vain huonosti rakennettuja koneita...

Niin, piispa Berkeley on ollut passé jo parisataa vuotta, useimmat ihmiset ovat löytäneet elämää napansa ja luomansa jumalan ulkopuoleltakin, ja toistaiseksi muurahaisia tai termiittejä sosiaalisempia eliöitä ei ole maapallolle vielä kehittynyt. Jos vertaa termiitin aivoja yhteisön luomaan systeemiin, ihmisten aivoilla ja termiitin sosiaalisuudella kontrolloisimme koko galaksia...

Tjaa, kuka mitäkin käsittelee (/kavioitsee). Hevonen tarvitsee sosiaalisia kontakteja. Sanoo Ruotsin laki.
http://sverigesradio.se/sida/artikel.as ... el=4252469
http://www.sjv.se/amnesomraden/djur/has ... 02305.html

[esmes oksitosiinista jahkattu melkoisesti naistenlehdissä (jooenlue). jokainen lypsäjätissinkoittaja on iänkaiken tiennyt miten oksitosiini toimii > "lypsyhormoni". tai tiedä nyt sitten onko tuokin unohtunut näin robottilypsyjen aikaan..
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oksitosiini ..lääke sosiaalisten tilanteiden pelkoon?
http://wikikko.info/wiki/El%C3%A4m%C3%A ... tosiini.29 ..vähentää höperyyttä ]

[Vastaan Arville toisaalla, koska sosiaalisuus-käsite ei kuulu tähän ketjuun.]

Jari Sinkkosen Musiikkia ja mielentiloja on parin kuulostelun perusteella aivan toimiva kokonaisuus. Hieman otti totuttelua hänen puheenpartensa. Eipä ole ainakaan minkään puhekonsultin muokkaamaa standardipuhuntaa. Ihmismielen voisi Sinkkonen tosin jättää vähemmälle ja keskittyä enemmän musiikkiin.

Kiitosta Kirjakerhon kymmenluvuille (toim. Tarleena Sammalkorpi).

Vaan oliko Jarno Pennanen, joka väitti 'preussilaisen taantumuksen' 'synnyttäneen Hegelin'? Ei mennyt aivan noin. Preussi ei vielä tuolloin ollut taantumuksellinen, päinvastoin: Preussi oli vapaamielinen, ehkä edistyksellisin saksalainen valtio. Päinvastaista on sanottava Hegelin (s. 1770) syntymäseudusta, eteläisestä Saksasta (Baijeri, Hegelin synnyinvaltio Württemberg ym.).

Eino Leinon päivän kesäsävelistä (klo 10 alk.) tuli raskas, epäkesällinen olo.

Taidelaulu l. "-kiekuminen" ei sovi Eino Leinon runouteen, joka useimmiten on jo valmiiksi laulunomaista ja rytmitettyä: taidesäveltäjät yleensä rikkovat Leinon runouden tunnelman mahtipontisilla tekeleillään. Lintusen visertely pellonreunassa jää urhoollisen komppanian saapasryskeen alle.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Kiitosta Kirjakerhon kymmenluvuille (toim. Tarleena Sammalkorpi).

Vaan oliko Jarno Pennanen, joka väitti 'preussilaisen taantumuksen' 'synnyttäneen Hegelin'? Ei mennyt aivan noin. Preussi ei vielä tuolloin ollut taantumuksellinen, päinvastoin: Preussi oli vapaamielinen, ehkä edistyksellisin saksalainen valtio. Päinvastaista on sanottava Hegelin (s. 1770) syntymäseudusta, eteläisestä Saksasta (Baijeri, Hegelin synnyinvaltio Württemberg ym.).

Jaa, kuuntelin saman ohjelman tuolla Lapin raukoilla äärillä (tarkalleen ottaen Tenon rantaa) autolla ajellessani, ohjelman alku oli hyvä mutta loppu levisi sitten arkistoklippien sillisalaatiksi. Muutenkin jäi kuva ettei 50-luvulla kirjallisuudesta kukaan muu kuin Anhava oikeastaan mitään osannut sanoa ja se mitä hän sanoi oli sitten se totuus. Äh, toivoisin toista perusteltua mielipidettä aiheesta.

Ykkösaamun lopuksi kuuluttaja kertoi ensin, mitä seuraa tunnin kuluttua kymmeneltä. Sitten hän kertoi klo 11 alkavasta ohjelmasta, jonka perään muistuttia tuntia aiemmin alkavasta. Lopuksi hän paljasti odottamani tiedon, mitä on luvassa nyt kello yhdeksän.

Ehkä tuon voisi tehdä hieman suoraviivaisemmin?

arvieno kirjoitti:...ohjelman alku oli hyvä mutta loppu levisi sitten arkistoklippien sillisalaatiksi. Muutenkin jäi kuva ettei 50-luvulla kirjallisuudesta kukaan muu kuin Anhava oikeastaan mitään osannut sanoa ja se mitä hän sanoi oli sitten se totuus. Äh, toivoisin toista perusteltua mielipidettä aiheesta.

Se on kulttuurihistorian tehtävä. ;) En kuullut aivan ensi minuutteja, mutta käsitin sarjassa olevan kyseessä eri kirjallisten vuosikymmenten esittelyn radion nauhanäytteiden pohjalta.

Esteettiympyröissä mennään yleensä aika sokeantuntuisesti viimeisen ideologian tai muodin mukaan. Ei siis ihme, jos Ylen tallessa olevien nauhojen pohjalta hahmottuu turhan yksiniitisiä "vuosikymmeniä".

Ruusut kuuluttaja Hellevi Härköselle erinomaisesta Päivän mietelauseen tulkinnasta, joka lähetettiin suorana Turun tuomiokirkon juurelta. Hellevi todella osaa lausua runoja hienosti näyttelijän ammattitaidolla. Hänet täytyisi e h d o t t o m a s t i saada Tämän runon haluaisin kuulla -lähetyksiin lausujavieraaksi. Kun vielä saisi tämän ja muutkin Hellevin tekemät tänäiset Turku-pätkät nettikuunteluun... Hieno ja piristävä ajatus laittaa Härkönen tavallaan toimittajan hommiin muutamien minuuttien ohjelmataukojen ajaksi. Tällaisia lisää, kiitos!

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Jari Sinkkosen Musiikkia ja mielentiloja on parin kuulostelun perusteella aivan toimiva kokonaisuus. Hieman otti totuttelua hänen puheenpartensa. Eipä ole ainakaan minkään puhekonsultin muokkaamaa standardipuhuntaa. Ihmismielen voisi Sinkkonen tosin jättää vähemmälle ja keskittyä enemmän musiikkiin.

Kun otsikkona on Musiikkia ja mielentiloja, eikös silloin pidäkin puhua sekä musiikista että mielentiloista suunnilleen yhtä paljon? Sinkkonen on psykiatri, kyllä hänen puheensa ihmismielestä ovat kuuntelemisen arvoisia.

No niin juuri. Tänäinen oli tosin niin kummallisen kevyttä löpinää, “mitä kansa haluaa”, että herätti vain kiukkuisia mielentiloja. Toisessa osassa oltiin pääsemässä jo itse asiaan, Wagneriin ja psykoanalyysiin, mutta sitten juttu loppuikin kesken kuin kananlento. Huiluinen jakso oli mieltä liikuttavaa ilman kuvailujakin, sanat olisivat vain pilanneet koko jutun.
Olen hieman pettynyt. Noh, ehkä ohjelman ei kenties ole tarkoitus olla sen syväluotaavampaa psykoanalyysiä, jotakin lyhytterapiaa vain.

(p.s. Sabina Spielreinista on taasen väsätty jokin uusi tarina elokuvaksi, saapas nähdä.
Eka, töllöstäkin tullut, oli ihan hyvä.
Roberto Faenza: Prendimi l'anima, 2002
http://www.youtube.com/watch?v=DaSabC5r1_Q
Elokuvan perusteella Doctor Jung piti kovasti Wagnerista. )

mélisande kirjoitti:Tänäinen oli tosin niin kummallisen kevyttä löpinää, “mitä kansa haluaa”, että herätti vain kiukkuisia mielentiloja.

Minulta jäi pahasti kesken. Ei kuitenkaan ohjelman itsensä vuoksi, vaan piti lähteä marketiin.

Tarleena Sammalkorven toimittamassa Kirjakerhon kymmenluvuissa oltiin 1960-luvulla: "Kapinakemut! 1960-luvun kertojat." Jos 1950-luvun modernismi kuulosti radiopuheissa vastaansanomattoman voittoisalta, niin 1960-luvun aalto kyllä löysi vastustajansa. Kuin jokainen runo olisi saanut vastineeksi radioesseen, jokainen novelli tai romaani radiopamfletin.

Suurpäälle voisi jotain vastata, mutten kerkeä. Ja sosiaalisuus-keskusteluun liittyen: Anhava sanoi kirjallisuuden olevan olennaisimmin sosiaalisen taiteen.