YLE Radio 1

Simone de Beauvoir (toivottavasti sain nimen oikein), Perhetytön muistelmat (1958). Suom. Annikki Suni 1987.

Jos muistelmia on luettava, niin Perhetytön muistelmat lienevät parhaimmasta päästä. Mielestäni de Beauvoirilla on hieno lause.

Lukaiskaapa Jaan Krossin Wikmanin pojat! Antaa mielenkiintoisen kuvauksen Viron historiaan 65 - 70 vuotta sitten yhden koululuokan poikien kautta.

Hengenelämäni on osoittanut kuivumisen merkkejä. Ajattelin antaa sille vähän piristystä ainakin Pirkko Lehtiön Pyhiinvaeltaja-kirjasesta ja Henry J.M. Nouwenin teoksista.Lehtiön kirja on johdatus ignatiaanisiin harjoituksiin.

Lisäksi luennen Linnan Täällä Pohjantähden alla - edellisestä lukukerrasta on kulunut luvattoman kauan.

Hyvää lukukesää niin uusien kuin vanhojen tuttujen kirjojenkin parissa!

Mitä ovat ignatiaaniset harjoitukset?

kasi-kettunen kirjoitti:Lehtiön kirja on johdatus ignatiaanisiin harjoituksiin (...)

Hyvää lukukesää niin uusien kuin vanhojen tuttujen kirjojenkin parissa!

Kuin myös!

Arvo Konservatiivi, en ole vielä niin pitkällä, että osaisin perehdyttää jotakuta muuta ignatiaanisiin harjoituksiin.
Luulen, että kun googletat Ignatius de Loyolan ja hengelliset harjoitukset, löydät vastauksen.
Jumalan löytämisestä ja Hänen katselemisestaan (uusin silmin) niissä kaikissa (harjoituksissa) kuitenkin on kyse.
Oppia rukoilemaan kuin hengittäisi...

Klassikkojen uusintapainoksia:

Huomasin eilen maininnan, että Simone de Beauvoir'n Mandariinit-romaanista on otettu toinen painos. Jos Mandariinit jäi aikoinaan huomiotta, niin nyt se on mahdollista hankkia ja lukea.

Hieman yllättäen Italo Calvinon Kosmokomiikasta on ilmestynyt uusi, vahvasti laajennettu laitos. Calvinon ja Qfwfq-hahmon ystäville.

Denis Diderot'n Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä näyttää olevan taas saatavilla.

Myös Robert Musilin Mies vailla ominaisuuksia on taas markkinoilla.

Puhutaan kirjan kuolemasta, mutta kirjakaupasta näyttää löytyvän vaikka mitä.

kasi-kettunen kirjoitti:Luulen, että kun googletat Ignatius de Loyolan ja hengelliset harjoitukset, löydät vastauksen.
Jumalan löytämisestä ja Hänen katselemisestaan (uusin silmin) niissä kaikissa (harjoituksissa) kuitenkin on kyse.

Asia selvisi. Kiitos!

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Veneh'ojalaisiahan meidän ei tarvitse lukea, kun seuraamme sitä Radio 1:ltä.

Viimeinen osa kuultiin tänään. Pienissä pätkissä kuultuna romaani ei aukea etenkään "muotona" tai "rakenteena". Se kuitenkin selvisi, ettei Veneh'ojalaiset ole kansalliskirjallisuutemme terävintä kärkeä. Järnefelt totta kai tuohon kärkeen kuuluu.

Kaiken kaikkiaan Veneh'ojalaiset oli hyvä radiokokemus.

Varmaan näissäkin olisi jotain klassikkoainesta...
Viimeisten 30 vuoden oudoin kirjan nimi on valittu äänestyksellä. Ykkössijan valtasi opus nimeltä Kreikan maalaisposteljoonit ja heidän peruutusnumeronsa, jonka kirjoitti Derek Willan.
Äänestyksen järjesti brittiläinen aikakauslehti The Bookseller. Ehdolla oli 30 nimeä, joista kukin on valittu vuoden oudoimmaksi kirjan nimeksi. Vuosikisa alkoi 1978.
Viimeisten 30 vuoden toiseksi kummallisin teoksen nimi on Ihmiset jotka eivät tiedä olevansa kuolleita. Kolmossijan valtasi puolestaan kirja nimeltä Kuinka välttää jättimäisiä laivoja.
Mittelön ennakkosuosikkeihin lukeutui muun muassa opus Miten tehdä hevosestasi pomminkestävä.

Vuoden oudoimman kirjan nimen valinta ideoitiin aikanaan Frankfurtin kirjamessuilla. Kisan avulla on määrä karkottaa tylsyyttä. (STT/Reuters)

Huomattakoon kuitenkin, että yhtäkään tässä uutisessa mainituista opuksista ei löydy esimerkiksi Helsingin ja naapurien yhteisestä HelMet-kirjastotietokannasta. Eli ehkä klassikkoarvioni oli sittenkin ennenaikainen...

Saatat olla oikeassa. Ehkä noissa opuksissa ei kuitenkaan ole klassikkoainesta - millään kriteerillä. Tulivat muuten hassusti mieleen mm. Richard Brautiganin opukset, joita joskus nuorina luettiin (olivat undergroundia, tai jotain). Taimenenkalastus Amerikassa ja Melonin mehu ainakin olivat suomennettujen brautiganien nimiä. Hyvin kummallisia... ehh, romaaneja.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Puhutaan kirjan kuolemasta, mutta kirjakaupasta näyttää löytyvän vaikka mitä.

"Vaikka mitä mielitekoja"?

k-meleon kirjoitti:Tulivat muuten hassusti mieleen mm. Richard Brautiganin opukset, joita joskus nuorina luettiin (olivat undergroundia, tai jotain). Taimenenkalastus Amerikassa ja Melonin mehu ainakin olivat suomennettujen brautiganien nimiä. Hyvin kummallisia... ehh, romaaneja.

Brautiganit muistan minäkin. Ne liittyivät samaan lukemisten sarjaan kuin Vonnegutin varhaisimmat romaanit, Philip Rothin Rinta ja monet novellit, ja sekin pieni kirja, jonka nimi on John Lennon panee omiaan. Elettiin 1970-lukua. Jotkut sanovat sitä tylsäksi ja tosikoksi, mutta ainakin kirjallisuudessa pidettiin hauskaa ja kokeiltiin kaikenlaista. Noiden kestävyydestä en osaa sanoa, en ole niitä sen koommin lukenut, enkä taida lukeakaan. Joskus niin on parempi.

Onksmekäyty kurkkimasa toisten hyllyjä?

Niin se oli, pidettiin hauskaa. Meidän jengikin oli semmoinen kuoliaaksinaurattaja, että tulee pahasti ikävä kun moisia ei enää kirjoiteta. En tietenkään tarkoita, etteikö syntymättömienkin oikeuksia pitäisi kunnioittaa...

Puhutaan kirjan kuolemasta, mutta kirjakaupasta näyttää löytyvän vaikka mitä.

Ja divareista vielä laajemmin valikoimin, puhumattakaan kirjastoista.

Ei kirja kuole, se vain peittyy yleistyneeseen tekoelämään, tai oikeammin elämöintiin. Mediaan! Lukeminen on aina enemmän tai vähemmän henkilökohtainen kokemus, eikä semmoiset pääse lööppeihin, korkeintaan leipätekstin sivulauseisiin, mikäli kirjailija autoilee kännissä tai hässii kustantajan vaimoa.

Juuri nyt on luennassa Jyrki Vainosen novellit. Vainosella on asioita, mutta kerronta on ehkä liian nopeaa kaltaiselleni taikinoijalle. Kokeilkaa itse kotonanne ja kertokaa.

Nykyiseen duuniini liittyvä toimi oli tuottaa sisältösuositus kielellisesti ansiokkaalle kirjanipulle. Tässä tulos:
http://www.kielikukkanen.fi/kirjahylly_1008.html

Varastoinnin kalleus ja panos-tuotos -moraali aiheuttavat sen, että tällä menolla kirjakaupat myyvät pian enää 50-100 sesonkituotetta. Muun kirjallisuuden saa vain tilaamalla.

d(ee)p kirjoitti:

Puhutaan kirjan kuolemasta, mutta kirjakaupasta näyttää löytyvän vaikka mitä.

Ja divareista vielä laajemmin valikoimin, puhumattakaan kirjastoista.

Valitettavasti harvassa ovat divarit, joissa on upea klassikkotarjonta. En ole Helsingin divareissa vähään aikaan kiertänyt, mutta maakuntien divareissa näkyy aina vain enemmän kirjaröykkiöitä, joita kauppias ei ole kerennyt järjestää tai jotka eivät mene kaupaksi. Röykkiöistä löytää harvoin hakemaansa. Enimmäkseen parin vuoden takaisia painoskuninkaita tai ikivanhoja perintökaluja.

Minulla ei tällä haavaa ole kirjastokorttia. Tai no... on ed. kotipaikkakunnan kirjastoon.

moxu kirjoitti:Nykyiseen duuniini liittyvä toimi oli tuottaa sisältösuositus kielellisesti ansiokkaalle kirjanipulle. Tässä tulos:
http://www.kielikukkanen.fi/kirjahylly_1008.html

Auttaako palkkapoliitillisesti, jos jokainen meistä klikkaa riviä esim. viikon aikana kahdesti?

Ostin viime viikolla helsinkiläisestä divarista Gogolin Reviisorin (po russki) eurolla. Näytelmä toimii myös erinomaisena lukukokemuksena mm. pannessaan mielikuvituksen laukkaamaan kun lukija alkaa pohtia mielessään erilaisia näyttämösovituksia. Reviisori kertoo ikuisen tarinan meistä kaikista, sillä itsellemmehän me nauramme kun huvitumme Gogolin tragikoomisista sankareista. Näin kuntavaalien alla Reviisori voisi toimia mainiona modernisoituna parodiana erilaisiin kuntakähmintöihin liittyvissä asioissa. Varsinkin näytelmän lopun mykästä kohtauksesta saisi irti vaikka mitä, kun pikkukaupungin/kunnan silmäätekevät saavat tietää, että oikea reviisori on saapunut ja odottaa hotellissa.