YLE Radio 1

VeHy kirjoitti:Just kun kuulin yksinlaulut Äänisen aallot ja Elämää juoksuhaudoissa, niin on niissä sen verran melodista variaatiota ja modulaatiotakin.

Kilpisen lurituksia en ole koskaan jaksanut kuunnella. Synkkää ja ikävää.

Jos etsii suomalaista paralleelia Schubertin lisäksi muulle saksalaisen liedtradition läpitunkemalla ohjelmistolle ei ole syytä unohtaa puhemies urho kaleva kekkosen kriitillisisten lausuntojen objektiksi akateemikoksi nimittämiskysymyksen takia joutunutta Yrjö Kilpistä josta tuli saksassa lähes herooisen palvonan kohde ja kauan katkenneeksi luullun liedperinteen jatkaja saaden egnlannissa jatkoa kilpinen-seuran myötä, josta vaikuttava todiste on esim. saksalaisen mestaribaritonin Gerhard Hüschin, taitavasti artuikuloimien saksalaisten runoilijoiden tekstien ja runon sisällön tulkinta kilpisen niihin säveltämien laulusyklien draamallinen voimassa ja lyyrisessä tunteessa niin vavahduttavasti koskettaen historiallisissa äänitteissä vaikka rakastetuimpiin kuuluvat meillä esim. tunturisarja jossa tunnelmat vaihtelevat kaamoksen ja päättymättömistä lapin karuista erämaista henkivästä lohduttomuudesta huipuilta henkiviin voimalliseen ilon ja haltioitumisen kokemuksen ilmauksiin ja korkeaveisuihin.

Melartinin atonaaliset koskenniemi-laulut kuuluvat maamme merkittävimpiin niin ikään mutta kuten sanottu musiikinhistoriamme tuntee lukemattoman monia hienoja laulusäveltäjiä jos vaivautuu etsimään. olen juuri perehtynyt palmgrenin 118 kuoroliediin jotka ovat impressionistiselta tyyliltään lähempänä keskieurooppalaisia ideaaleja kuin esim. kuulan kansallisromamttisesti sävyttynyt paatos. yksinlauluista on mainittava ernst linko joka kykenee lausunnallis-draamalliseen ilmaisuun impressionistisesti sävyttyneessä myöhäistuotammossaan vaikka pianokonsertto lienee olut taipuisin instrumenttinsa tonaalisessa ja rytmillisessä oikullisuudessaan.

k-meleon kirjoitti:

Ender Etheric kirjoitti:Missähän se sinfoniaorkestereiden pidäkkeettömyys tai rajattomuus mahtaa näkyä?

Siinäkö että rso:n varaston komerosta löytyy bongo-rummut ja syntetisaattori luvulta -80?

Siinäkö että mennään viidakkoon veivaamaan B:n viidettä?

Niin se vain on, että jazzin kriteereillä ns. klassinen musiikki osoittautuu perin rajoittuneeksi ja mielikuvituksettomaksi... Ja molemmat jollakin 2000-luvun ag-kriteeristöllä. Jne.

Mutta hällä väliä: tärkeintä lienee, että kuulija saa omasta mielimusiikistaan haluamansa "kiksit"? Sikäli kuin "kiksit" ylipäänsä käy hyväksyttävästä perusteesta taiteen arvioinnin suhteen.

klassinen pikemminkin vaatii paljon enemmän kärsivällisyyttä kuin esim. jazz jota kaikilla ei ole kutsuessaan meitä äärelleen hiljentymään ja tutkistelemaan sielumme sopukoita musiikissa puhtaalle tahtomisesta suhteineen vapaalle älyn vastineita tahdon kuvina kiihoittavan mielteen alueelle heijastuvien melodian jäljittelemien sydämenliikkeihin samastumisen kautta tullakseen tajutuksi ja syvällisesti koetuksi kuin aistillista mielihyvänautintoindeksiä korostavaksi manifestoituva meluisa rumpukioskissa takova rytmimusiikki, mökämusiikki tai improvisaatiolle perustuva jazz, jota tehdäkseen ei tarvitse ymmärtää musiikin teoriasta mitään ja jonhon ymmärtääkseni kykenee kuka tahansa trumpettia tai saksofonia soittava muusikko. jolla on hitusenkin verran ryytmitajua.

vaikkakaan musiikin henkinen kapaisteetti ei ole suoraan verrannollinen sen muodon mittasuhteisiin tai populariteettia mittaaviiin indkaattoreihin jos ei ehkä kääntäenkään edellä esitetyn nojalla, mutta sallii kuitenkin suuremman liikkumavapauden keskeisen ydinohjelmiston ja tyyliaikakausien ja-virtausten modernismin murroksessa väliin pudonneiden historian väärin tuomitsemien luovien henkien välillä jo 1900-luvun valtavan laajasta tyylillisestä kirjostakin johtuen jolla ei ole yhteistä kielioppia, mutta sitäkin enemmän suggestiivista todistusvoimaa.

mikä ilmenee laadukkaan musiikillisen aineiston loppumattomana runsautena ja tavallisuudesta hyvinkin poikkeavien säveltäjänimiin kohdistettuna ihailuna, kuten herrat saikkola ja tuukkanen tai melartin antavat ymmärtää. olen täysin vakuuttunut että vähintäänkin joissakin heidän laajamuoisten orkersteriteostensa ja monien vielä tuntemattomampien suomalaisten säveltäjien eräissä jaksoissa on hetkiä jotka omalla pakahduttavalla voimallaan ja intensiteetillään kuuluvat genrteensä unohtumattominpiin saavutuksiin 1900-luvun musiikissa siinä missä schönbergin, richard straussin ligetin ym. säveltäjien meriläistä jälkisarjallisen karakteritekniikan taitajana toki unohtamatta.
vaikka popularius tunnetusti suosii suurten musiikkikeskustenomia poikia.mutta tämä vain kertoo siitä laajasta osaamisesta joka tekokkaan koulutusjärtestelmän ansiosta on mahdollistanut taiteellisen luomistyön korkean laadun myös meillä niin että levy-yhtuöiden yhteen säveltäjään kohdistuva jatkuva huomio tuntuu typerältä taloudellisen voitontavoittelun sanelemalta tekosyyltä rajattomien rikkauksien laiminlyöntiin ja ansaitsemattomaan unohdukseen joka on niin monien säveltä'jämestarien kohtaloksi koitunut kyllmässä ja perifeerisessa syrjäisessä pohjolassa.

humalainen kirjoitti:...jazz, jota tehdäkseen ei tarvitse ymmärtää musiikin teoriasta mitään ja jonhon ymmärtääkseni kykenee kuka tahansa trumpettia tai saksofonia soittava muusikko. jolla on hitusenkin verran ryytmitajua.

On erittäin mukavaa sekä ennenkaikkea antoisaa, hra/rva humalainen, keskustella kanssanne siitä mikä on parasta musiikkia.

Parasta musiikkiahan on tietenkin PARHAIN musiikki, ja siitähän ei tietenkään voida kiistellä, koska PARAS on - aina ja joka tilanteessa PARHAINTA.

Mitä taas tulee tuohon esittämääsi kärsivällisyys-indikaattoriin, olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä että mikä musiikin laji vaatisi kuulijaltaan eniten itsehillintää esim. suhteessa suicidaalisten ajatusten vektoriseen tihentymis-ulottuvuuteen.

Tunnettu tosiasiahan on se, että kun henkilö altistetaan/alistetaan klassis-romanttis - suomalais-saksalaisten liedien kuuntelulle yli kolmenkymmenen sekunnin ajaksi, niin stressihormonien eritys kiihtyy suorassa suhteessa kuulijan kulttuuri-identiteetin akateemis-snobistisen laajentuman ymmärtämiskertoimella suhteutettuna teoksen aika-akseliin.

Tämä taas saattaa suoraan johtaa:

a) Psykofyysisiin oireyhtymiin, jolloin tarkkaa diagnoosia ei välttämättä kyetä määrittämään. Tässä tapauksessa henkilö saattaa jäädä vaille tarvitsemaansa hoitoa, ja koitua pidemmän päälle yhteiskunnalle hyvinkin kalliiksi.

b) Itse-lääkintään, ja sitä kautta lääkkeiden yliannostukseen. Sanomattakin selvää että tälläisten tapauksien mahdollisesti yleistyessä niiden vaikutus suomalaiseen henkiseen infrastruktuuriin voi pidemmän päälle olla hyvinkin tuhoisaa.

c) Parhaimmassa tapauksessa henkilö saatetaan edes osittain pelastaa pitkällisen psykoterapian avulla, mutta tässäkin tapauksessa hukataan yhteiskunallisia resursseja siihen nähden että voimavaroja suunnattaisiin ennaltaehkäisevään toimintaan, sillä hoidon onnistumisesta ei milloinkaan voida antaa tarkkaa ennustetta.


Jos siis oletetaan että populaarimusiikin kuuntelu vaatii vähemmän kärsivällisyyttä, ja on sitä myöten stressiä tuottavalta osaltaan ihmisystävällisempää, voidaan sen (populaarimusiikin) olettaa olevan myöskin kansanterveydellisesti ajatellen parempi vaihtoehto verbaalis-runollis-musiikillisen informaation välittämiseksi kuin (saksalais-suomalainen) klassis-romanttinen lied-laulanta. voidaankin näin ollen kysyä: Onko liedien kuuntelu/opiskelu pidemmällä tähtäimellä mielenterveydelle ja yhteiskunalle hyväksi?

Edellä esitettyjen näkökohtien valossa ei.

Ja siksi ehdotankin:

1) Että klassis-romanttisen lied-musiikin osittainenkin esittäminen kriminalisoidaan.

2) Sen (lied-musiikin) koulutus ja valtiollinen rahoittaminen kansanterveydellisiin syihin nojaten
välittömästi lopetetaan.

3) Elossa olevat esittäjät (laulajat?) vangitaan ja tuomitaan menettämään (laulu?)äänensä valtiolle.

4) Olemassa olevat levytykset tuhotaan valtion toimesta, ja määrätään sakko/vankeusrangaistukset
niiden (lied-levytysten) halussapidosta.

5) Kaikki (lied-laulannan) kuuntelijat pidätetään.

humalainen kirjoitti:...aistillista mielihyvänautintoindeksiä korostavaksi manifestoituva meluisa rumpukioskissa takova rytmimusiikki, mökämusiikki tai improvisaatiolle perustuva jazz, jota tehdäkseen ei tarvitse ymmärtää musiikin teoriasta mitään ja jonhon ymmärtääkseni kykenee kuka tahansa trumpettia tai saksofonia soittava muusikko. jolla on hitusenkin verran ryytmitajua.

Olet täysi pelle!

Ender Etheric kirjoitti:Kaikki (lied-laulannan) kuuntelijat pidätetään.

Koskeeko tämä myös esimerkiksi Paul McCartneyn liediä Yesterday, jonka hän esittää jousikvartetin säestyksellä?

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:...aistillista mielihyvänautintoindeksiä korostavaksi manifestoituva meluisa rumpukioskissa takova rytmimusiikki, mökämusiikki tai improvisaatiolle perustuva jazz, jota tehdäkseen ei tarvitse ymmärtää musiikin teoriasta mitään ja jonhon ymmärtääkseni kykenee kuka tahansa trumpettia tai saksofonia soittava muusikko. jolla on hitusenkin verran ryytmitajua.

Olet täysi pelle!

En ole saanut lainkaan sirkusalan koulutusta klovneriassa täysin oppineeksi pelleksi, joten tuo oli aika imarteleva lausunto olemattomaan pätevyyteeni nähden sillä viihdetaiteen alalla mutta idioottina itseäni pitäisin jos muutoskykyni klassisessa orkesterirepertoaarissa olisi sitä luokkaa jota musiikki-instituutiot ja levyteollisuus osoittavat suorastaan luutuneella ja diskriminoivalla ohjelmistopolitiikallaan.

Samasta säveltäjästä saattaa olla tarjolla kahden eri levy-yhtiön tuottamana 2 identtistä sinfoniasarjaa samaan aikaan vastikään tehtyjen jatkoksi.

Nähtävästi joillakuilla on hirvttävä tarve matkia ja imitoida muita. osoittaako tämä persoonallisen ja yksilöllisen näkemyksen puutetta?

Avantgarde jazzissa improvisoitu melodialinja kehittyy vapaasti, eikä sitä sido tahtijako, rytmi tai edes sointurakenne, joka normaalisti muodostaa muodoltaan varioinnile perustuvanssa jazzissa teeman joka toistuu useamman kerran improvisaation kuluessa.

En ole suorittanut sirkuskoulussa pellen tutkintoa, sen enempää kuin akateemista loppututkintoa klovneriassa saati väitellyt aiheesta tohtoriksim, mutta sinähän voisit ystävällisesti neuvoa kuinka sinne pääsee sisälle ja mitä papereita siihen tarvitaan kun tunnut olevan alan miehiä.

humalainen kirjoitti:...kuin aistillista mielihyvänautintoindeksiä korostavaksi manifestoituva meluisa rumpukioskissa takova rytmimusiikki, mökämusiikki tai improvisaatiolle perustuva jazz, jota tehdäkseen ei tarvitse ymmärtää musiikin teoriasta mitään ja jonhon ymmärtääkseni kykenee kuka tahansa trumpettia tai saksofonia soittava muusikko. jolla on hitusenkin verran ryytmitajua.

En ole asettanut jazzia klassisen yläpuolelle, toin esiin improvisoimisen pelkästään YHTENÄ tapana säveltää, eli tuottaa sävelvirtoja.

Eikä se mielestäni ole yhtään sen yli- tai aliarvoisempaa kuin kuin kirjoittaa kontrapunktia, säveltää yksiääninen melodia, tai ajaa pianon yli traktorilla.

En siis puhunut jazzista midn.


Voisit silti hieman tarkentaa muutamaa, ainakin minulle epäselväksi jäänyttä kohtaa kirjoituksessasi:

1) Minkälaista musiikkia on "mielihyvänautintoindeksiä korostavaksi manifestoituva meluisa rumpukioskissa takova rytmimusiikki"?

2) Entä "mökämusiikki", ts. onko tämä jotenkin erilaatuisempaa kuin edellinen?

3) Millä perustelet väitteesi, ettei jazzin soittamisessa tarvitsisi tietää teoriasta mitään?

4) Tehdäänkö jazzia pelkästään trumpeteilla ja saksofooneilla?

Myönnät kuitenkin sentään että jazzia soittava henkilö on MUUSIKKO - jolla on jopa rytmitajua - kun taas esimerkiksi Toivo Kärki ei mielestäsi edes ole säveltäjä.

5) Olitko miettinyt kantasi jo etukäteen valmiiksi, ennenkuin edes kysyit: "kuka on suomen tuotteliain säveltäjä"?

Ender Etheric kirjoitti:

humalainen kirjoitti:...kuin aistillista mielihyvänautintoindeksiä korostavaksi manifestoituva meluisa rumpukioskissa takova rytmimusiikki, mökämusiikki tai improvisaatiolle perustuva jazz, jota tehdäkseen ei tarvitse ymmärtää musiikin teoriasta mitään ja jonhon ymmärtääkseni kykenee kuka tahansa trumpettia tai saksofonia soittava muusikko. jolla on hitusenkin verran ryytmitajua.

En ole asettanut jazzia klassisen yläpuolelle, toin esiin improvisoimisen pelkästään YHTENÄ tapana säveltää, eli tuottaa sävelvirtoja.

Eikä se mielestäni ole yhtään sen yli- tai aliarvoisempaa kuin kuin kirjoittaa kontrapunktia, säveltää yksiääninen melodia, tai ajaa pianon yli traktorilla.

En siis puhunut jazzista midn.


Voisit silti hieman tarkentaa muutamaa, ainakin minulle epäselväksi jäänyttä kohtaa kirjoituksessasi:

1) Minkälaista musiikkia on "mielihyvänautintoindeksiä korostavaksi manifestoituva meluisa rumpukioskissa takova rytmimusiikki"?

2) Entä "mökämusiikki", ts. onko tämä jotenkin erilaatuisempaa kuin edellinen?

3) Millä perustelet väitteesi, ettei jazzin soittamisessa tarvitsisi tietää teoriasta mitään?

4) Tehdäänkö jazzia pelkästään trumpeteilla ja saksofooneilla?

Myönnät kuitenkin sentään että jazzia soittava henkilö on MUUSIKKO - jolla on jopa rytmitajua - kun taas esimerkiksi Toivo Kärki ei mielestäsi edes ole säveltäjä.

5) Olitko miettinyt kantasi jo etukäteen valmiiksi, ennenkuin edes kysyit: "kuka on suomen tuotteliain säveltäjä"?

Nökämusiikki ja kohdassa 1 edellytetty ovat likipitäen identtisiä keskenään.

kohdtaan 3 saat vastauksen avant garde jazzia koskevasta anaklyysistäni joka on muistinvaraisesti siteerattua tietoa tietosanakirjasta.

ei tehdä, big band yhtyeet ja muut sellaiset ovat yleisempiä tapoja tehdä iazzia. piano ja rummut kuuluvat perussoittimnistoon. ja basso.

VeHy kirjoitti:Koskeeko tämä myös esimerkiksi Paul McCartneyn liediä Yesterday, jonka hän esittää jousikvartetin säestyksellä?

Eip. Esityslistani koskee ainoastaan Suomalais-Saksalais-klassis-romanttisen tavan mukaista äänijänteiden kiristelyä.

Suomalaisetkin pystyvät tietyllä tavalla luomaan vastaavan haltioitumista hipovan hurmiotuneen runollisen tunnelman kuten joku tuukkanen meri-sinfonian 1.osassa, sanomatonta hellyydenkaipuuta ilmentävän lastenlaulun aa aa heikki säkeitä hyödyntävän serenadin 3. osan unelmoivissa tunnelmissa tai romanttisissa jousiorkesteriminiatyyreissään sekä näytelmämusiikista pilvi, siinä missä schubert. lisää todistusvoimaa haluaisin saada muista sinfonioista mutta eivätpä vain ole saatavilla.

melartin edustaa 6.sinfoniassaan jopa modernimpaa, atonaalisesti sävyttyneissä jaksoissa ja kokosävelssoinnusta muodostetussa klustertekniikassa ja pentatonisissa aineksissa ekspressionistista sävelkieltä joka vaikuttaa sähköistävästi kulijaan mahleriaanisessa termatiikassa surumarssirytmin sykkeessä muodostaessaan valtavan intensiteetiltään tihentyneen kliimaksin hakkaavasti takovassa rytmiikassaan.

myös 3. sinfonian soinnukkaat modulaatiot ja kosmisista tähtisumuista kiteytyvä trumpetin esittelemä pääteema kurkottaa kohti taivaita. 2. sinfonian finaalissa esiintyvä teemojen yhdistely taidokkaisiin kontrapunktisiin sommitelmiin rytmisine modulaatioineen säväyttää kompleklsisuudellaan.

en epäile hiukkaakaan etteikö joku saikkolan tapainen pandiatonisen uusklassisen tyylin mestari toisi omaa arvokasta lisäänsä rikkaaseen sinfoniakirjallisuuteemnme omalla vakavalla ja kontemplativisellä suggestivisella panoksellaan taidokkaasti punotussa hienonhienossa kudoksessa.

bashmakovin 7. sinfonia sai ylistävät kritiikit lahdessa hiihtokisojen aikana todistaessaan hiihtokvartetin kultajuhlintaan synkronisella kantaesityksellä toisenlaisesta mestaruudesta täysin omaperäisellä sävelkielellään taiturillisessa koloristisuudessaan ja oman luonteen ja jännitteensä omaavien riitasointuhen käytöllä.

humalainen kirjoitti:kohdtaan 3 saat vastauksen avant garde jazzia koskevasta anaklyysistäni joka on muistinvaraisesti siteerattua tietoa tietosanakirjasta.

Mitäpä jos se seuraava liedin laji tulee olemaankin Suomalais-Jaapponialainen karaoke? Eli Jos siis tyyppi niinkuin tota noin niinkuin äh kertoo laulun siivin (naiselleen) että "sulle silmäni annan", niin pitääks sen sitte kans antaa ne silmänsä, vai riittääkö pelkkä jalka tai varvas tai sormi? Vai riittäävätkö ne pelkät sanat?

Ajatushan on tietenkin tärkein, mutta että silmänsä, sittehän ei enään näkis midn.

Entä mitä jos toteaa möreästi - siis HYVIN MÖREÄSTI - että sua yli kaiken mä(ä) ra(a)kastan, nii pitäiskö sitten loppuun asti jäädä rakastamaan, vai voiks siin väliin lähteä käymään kaljalla jossakin toisessa baarissa?

Vaiko; pitäisikö se muija vaan yksinkertaisesti lempata ajatuksista, exhibitioida seuraavassa kapakassa pilkkuun asti, ja kuuunnella ku aikuiset miehet yrittää röhkimällä saada pesää?

Minä kun en ymmärrä tästä kaikesta yhtään mitään.

Oletko sinä hra/rva/neiti humalainen ollut koskaan naisen kanssa "sillee", ja onko sillä "silleellä" joitakin turmiollisia vaikutuksia??

Ender Etheric kirjoitti:

humalainen kirjoitti:kohdtaan 3 saat vastauksen avant garde jazzia koskevasta anaklyysistäni joka on muistinvaraisesti siteerattua tietoa tietosanakirjasta.

Mitäpä jos se seuraava liedin laji tulee olemaankin Suomalais-Jaapponialainen karaoke? Eli Jos siis tyyppi niinkuin tota noin niinkuin äh kertoo laulun siivin (naiselleen) että "sulle silmäni annan", niin pitääks sen sitte kans antaa ne silmänsä, vai riittääkö pelkkä jalka tai varvas tai sormi? Vai riittäävätkö ne pelkät sanat?

Ajatushan on tietenkin tärkein, mutta että silmänsä, sittehän ei enään näkis midn.

Entä mitä jos toteaa möreästi - siis HYVIN MÖREÄSTI - että sua yli kaiken mä(ä) ra(a)kastan, nii pitäiskö sitten loppuun asti jäädä rakastamaan, vai voiks siin väliin lähteä käymään kaljalla jossakin toisessa baarissa?

Vaiko; pitäisikö se muija vaan yksinkertaisesti lempata ajatuksista, exhibitioida seuraavassa kapakassa pilkkuun asti, ja kuuunnella ku aikuiset miehet yrittää röhkimällä saada pesää?

Minä kun en ymmärrä tästä kaikesta yhtään mitään.

Oletko sinä hra/rva/neiti humalainen ollut koskaan naisen kanssa "sillee", ja onko sillä "silleellä" joitakin turmiollisia vaikutuksia??

Puhuisin mieluummin musiikista kuin henkiklökohtaista-palstalle kuuluvista jopa hieman tungettelevan sävyisistä uteluista henkilökohtaisista asioista jotka eivät käsillä olevan keskustekun kannalta liity millään tavoin itse aiheeseenkaan ja siksi tässä yhteydessä varaan itselleni oikeuden olla vastaamatta mihinkään out of topiciin kysymyksen johdattelevan ja provosoivan sävyn vuoksi vai onko täällä tavan mukaista esittää samainen kysymys kaikille palstalla kirjoittaville?

Konservatiivisuus säveltaiteessahan ei sinällään ole mikäään pahe, sillä voidaanhan ikostakin pitää kansallisromanttisille tyyli-ihantelle uskollisena varsin konservatiiivisena, vaan se jos musiikki itsessään ei tee mitään vaikutusta kuulijaansa kuten sibeliuksen hmmm., säveltaide, vaan on sisäisen merkityksensä puolesta tyhjänpäiväistä luritusta, kuin muoto ilman empiiristä sisältöä. suurimpin säveltaiteemme historiaan kuuluvista paradokseista kuuluukin miksi olen kuuro vain hänen taiteensa kompetenssiin resonoida sisimmässäni metafyysisellä värähtelyllä. moni on kakku pältä kaunis sanoo sananlaskukin mutta sisältä tyhjää täynnä.

Ender Etheric kirjoitti:

humalainen kirjoitti:Oletko sinä hra/rva/neiti humalainen ollut koskaan naisen kanssa "sillee", ja onko sillä "silleellä" joitakin turmiollisia vaikutuksia??

...vai onko täällä tavan mukaista esittää samainen kysymys kaikille palstalla kirjoittaville?

Omalta osaltani voin kertoa, että kolme lasta on merkitty minun nimiini, mutta sehän ei todista vielä yhtään mitään. Esimerkiksi Kustaa kolmannen ja Sofia Magdalenan kruununperillisen kuiskailtiin olleen tallimestari Adolf Fredrik Munckin tekosia kun kuningas itse ei oikein osannut, ei pystynyt eikä ehkä halunnutkaan normaalia perhe-elämää.

Ehkä on syytä tarkentaa, että meillä ei ole tallia eikä näin ollen tallimestariakaan.

Hei vaan, multa meni poikuus viime kesänä!

Se oli eri kivaa!

Tyttö on kyllä jo 3-kymppinen mutta silkka vahinko: yleensä käytettiin aporttia nuoruusvuosina.

humalainen kirjoitti:Siinä missä popbiisi perustuu yleensä yhteen tarttuvaan ja iskevään melodiseen fraasiin kertosäkeessä jota jumputetaan kuulijan tajuntaan niin monta kertaa ettei se unohdu irtoaa rytmi vakavassa klassisessa taidemusiikissa hienosyiseen tematiikkaan jolle on ominaista teemojen monimnaisuus temaattinen rikkaus ja tinnelmien kontrastisuus tai atonaalisessa atemaattisuus sekä näiden teemojen ja ydinmotiivien taidokas, harmonista keksiliäisyyttä osoittava kehittely ja variointi runsaine ja yllättävine modulaatioineen varsinkin myöhäisromanttisessa satsissa johon voi liittyä vielä rikas soittimellinen kolorismi orkesterin värityksellisine mahdollisuuksine [...] komplwelsinen kromaattine tonaalinen myöhäisromanttinen harmoninen kieli suurelle orkestrikoneistolle soitinnetuissa tunnin mittaisissa sinfonioissa aivan eri kärsivällisyysvaatimusluokkaa kuin yksinkertainen, lyhytkestoinen ja vähäisempää kontemplaatiota edellyttävä popmusiikillinen ilmaisukieli jonka sisältö ja sanoma avautuvat lyhyemmän tutustumisen jälkeen kuin jopa vuosikausia tiedoitsevaln yksilön tajunnalle suljettuna pysyvä emotionaaliselta panokseltaan definitiivnen 300-vuiotise musiikillisen tekniikan kulminaation saavuttanut suuri ilmaisuvoima klassisessa taidemusiikissa

Ihan totta!

Ihmettelen vaan, miksi niin moni klassinen säveltäjä oli tässä tiedoistusmielessä niin tiedoton, etenkin itsetiedoton, ja miksi niin monen kontemplatiivisten käytänteiden funktionaalinen strukturaatio on x- ja y-akselien kuvaajalle transponoitaessa lähellä x=0, y=0 jolloin säveltäjäneron vihannesmaisen kontemplaation arkikielinen vastine tulikin jo vihjaistuksi. Ja jos Nietzsche-papparainen mitään tiesi - enkä nyt puhu sen paremmin hänen kuin esteetikko-sosiologi Wiesengrund Adornonkaan tekeleistä - musiikin ja organismin suhteista, niin ehkä älyyn viittaminen ei tuo mitään olennaista musiikista esiin, ei edes myöhempinä aikoina suosittu tunneherkkyyspuhunta-kaan, sikäli kuin papparainen N. oli oikeassa teesissään, että musikissa Leidenschaft nauttiin itseään, mikä ei millään muotoa tarkoita mitään masturbaatioon viittaavaa eli kuten te esteetit sanoisitte "puhdasta masturbaatiota", vaan pikemminkin akustisen informaation peilistatusta orgasmin sisäisten neuraalijännitteiden habitukselle, mutta sillä erotuksella että nämä musiikiksi nimetyt äänet parhaimmillaan vahvistavat ja voimistavat neuroilmiöstön tilaa, joka siis on kaiken käsitteellisen, viksuuden ja sanamagian tällä puolen eikä niin ollen helposti ainakaan sovellu käsitediskurssin esineeksi, joka toimii parhaiten joskin hedelmättömimmin omien luomustensa parissa?

Riippuu tietysti musiikillisen estetiikan kliseemäisyydestä fasinoiko kuulijaa meri-sinfonian myrskyävän meren kiehuvassa hornankattilassa ilkkuvat trumpettien aksentit ja hyökyaaltojen intohimoiset kromaattiset mainingit vai tuttipullofantasioihin ja flegmaatiseen maalaiselämän kuvailuun kukon kieuntaan ja kanojen kaakatuksen assosioituva sibeliaaninen nouseva kolmisävelaihe 5. sinfoniassa keinutuolissa piiputtelevan papan aamuaskareissa jossa sisäinen intensiteetti ja dramalline jännite eivät ole keskesiä kantavia dramaturgisia voimia sinfonisen kaaren loppuu asti mutta miellyttävät konservatiivista harmonista aistia. karjalaisen ahdilla olisi tuukkasen ohella impressionismiin ekspantoituneen klassillisen yksinkertaisuuden ideaalista paljon sanottavaa muta jyväskylän orkesterin perustajan, pitkäaikaisen kapellimestarin ja sibiksen pasuunansoitonopettajan 100 vuotismuistojuhla vietettiin jo 4 vuotta sitten ohjelmassa mm. 4-oainen orkesterikuvaelma talvikuvia.