YLE Radio 1

Mitkä ovat mieleen jääneet muistorikkaimmat urheilusuorituksesi kuntoilu-urasi varrelta tai divari-tai mestaruusarjoista?
Pari vuotta sitten nostin voimailusalilla 10 000 kiloa rautaa n. kymmenen minuutin aikana ihan vain sen vuoksi että oli kiire koripalloa pelaamaan malmille piipahtaessani tekemään ensin vähän punttia. siinä ei erhtinyt paljoa kuteita vaihtaa mutta kumma kyllä jutella salitutun kanssa sarjojen välillä ja lastata koko ajan lisää rautaa tankoon.

Pikku kuumeessa kyykkäsin suoraan kylmiltään kevyen kympin 200 kilolla, mutta sellainenhan oli minulle jokapäiväistä kauraa muutenkin monien vuosien ajan, kun tein joka päivä penkkiä ja kyykkyä lähes maksimeilla mikä ei normaaliolosuhteissa olisi lainkaan edes mahdollista lihasten palautumistarpeen vuoksi. penkissä otettiin kaverin kanssa talvipakkasella suoraan kylmiltään 140 kiloa jota tein muutenkin joka päivä kunnes olkapäät sanoivat työsuhteen irti ja jouduin teippaamaan niitä jatkuvasti voidakseni treenata ja nivelsiteiden repeämisen jälkeen kesti vuosi päästä uudelleen samoihin tuloksiin.

kerran kesällä sain lehteä pöydällä lukiessani ankaran noidannuolen alaselkääni ja vain vaivoin kivusta jäykistyneenä sain itseni kumarassa raahattua sänkyyn jossa villahousut jalassa makasin 2 tuntia kyljelläni ennen kivun hellittämistä ja lähdin siltä istumalta suoraan salille jossa tein 200 kilon kyykkysarjoja selkä aivan suorana jottei kipu olisi uudelleen yltynyt pienestäkin asennon muutoksesta, mutta se tehosi ja parissa päivässä kipu hävisi kokonaan ja selkä kuntoutui täysin.

välilevynesiintyöntymisessä monen kuukauden fysipoterapiakin on tavallinen hoitomuoto. mutta saatuani moisen harmin jatkoin sisukkaasti kyykkäämistä kivusta välittämättä vaikka kumartuminen oli mahdotonta. etureiteni reväktämisen jälkeen 240 kilon kyykkysarjassa kesti vain viikon kun olin parhaassa iskussa miesmuistiin ja kyykky suyjui vaivattoman kevyesti 130 kilosta 260 kilon kahdeksan toiston sarjaan kun muut olivat kymppejä 20 kilon korotuksilla.

takareidessäni krampit ja revähdykset ovat olleet suurin vaiva jatkuvan kivun vuoksi kyykätessä eikä koko touhusta ole tahtonut tulla oikein mitään.

ennätykseni sarjojen pituudessa kilpailtaessa on jotakin 20 kertaa 225 kiloa ja 8 kertaa 260 kiloa kyykyssä pitkien lämmittelysarjojen jälkeen jolloin suuri osa energiasta ja voimista on kulunut jo loppuun.

suomen cupissa koripallossa tein 5-divarijoukkuuessa 2-divarijoukkuetta vastaan 17 pinnaa hyvällä onnistumisprosentilla ja koko kentän tyylipuhtaita läpiajoja mies miestä vastaan. 4-divarissa tein 30 pistettöä kun kerrakin en ollut syönuyt vatsaani täyteen tai treenannut liian rankasti omatoimisesti kun 5-tumntinen päiväharjoittelu kisiksessä kuului normaaliin ohjelmaan.

Olin kansakouluaikana nr. 5 hiitokilvassa. Sain jopa jonkin palkinnonkin, ja nimen lehteen :) Lätkäjunnuissa otettiin koko ajan turpiin, onneksi ei tullu nimeä lehteen ;) Musiikkiopiston kevätjuhlassa hurmasin päihdyttävänpökerryttävänlyyrisellä soitolla salillisen tätejä niin, etten seuraava keväänä enää uskaltanut lavalle nousta...

humalainen kirjoitti:...kyykkäsin suoraan kylmiltään kevyen kympin 200 kilolla, mutta sellainenhan oli minulle jokapäiväistä kauraa muutenkin monien vuosien ajan, kun tein joka päivä penkkiä ja kyykkyä lähes maksimeilla

Eikö tuo aiheuta kulumia nivelseuduille? Jos esim. vedät raudat niskassa kyykystä suorille koiville 10*10 ja tauon jälkeen uudellen ja kerta vielä kiellon päälle. Minulla on - juoksusta/hiihdosta/lätkästä/tms. liikunnasta johtuen - kulumia polvissa ja jalkaterissä. Välillä ihan normikävelykin tekee kipeää...

humalainen kirjoitti:Pari vuotta sitten nostin voimailusalilla 10 000 kiloa rautaa n. kymmenen minuutin aikana ihan vain sen vuoksi että oli kiire koripalloa pelaamaan malmille piipahtaessani tekemään ensin vähän punttia.

Parhaat urheilusaavutukseni ovat vielä edessäpäin. Mikäli ei vatsa mene kuralle niin ensi kesänä nostan sarjani ennätykset ja tietenkin siinä samalla voitan Suomen Mestaruuden. Esiintymislava on jo aidattu ja turvamiehet tilattu, sillä eturivissä kirkuvat ja alushousujensa riekaleita heiluttavat böönät, ovat keskittymisen kannalta haitaksi.

Meikäläinen tuli aina koulun hiihtokilpailussa viimiseksi paitsi kerran kun löyty reitti joka oikasi. Pahaa itsekästä porvarikäytöstä on siis ollunna meikäläisellä jo muoskana.

Meillä täällä alkiolaisessa päätä vaikka kallion läpi prkl -seurakunnassa ei oiota kuin kirjastokirjojen hiirenkorville taiteltuja lehtiä!

pelasin lähes 40 asteen kuumeessa korista kisahallissa ja yhden lepopäivän jälkeen palasin parketille. myt on tullut taukoa kun kaveri oli kipeä ja ei maksanut vielä edes velkoja kun perui tapaamisen ja treenejä monta putkeen. ensin lainaillaa rahaa ja sitten kartetaan eikä makseta takas ja jätetään teenejä väliin ja hengaillaan losissa painia harrastaen ja katellaan huimassa videoita muitten kanssa.

Tulin kerran lukioaikana liikuntatunnille tunnin ja kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Kurvasin fillarilla opettajan auton viereen ja pahoittelin vähäistä myöhästymistäni.
"No ilo on kyllä kokonaan minun puolellani. Ja mitä pikemmin häivyt, sen parempi!", oli Todellisen Urheilumiehen vastaus.
Mikäs siinä.
Parisen kuukautta myöhemmin luokanvalvojani pysäytti minut koulun käytävässä ja kysyi, miksen ollut pariin kuukauteen kunnioittanut liikuntatunteja läsnäolollani. Vastasin tulkinneeni (epäilemättä ihan oikein) opettajan taannoisen lausahduksen porttariksi.

Koulun liikuntatunneista huolimatta minulle kehittyi terve suhde liikkumiseen. Aktiivisemmin tai enemmän tosissaan tuon oppiaineen ottaneista en ole ollenkaan yhtä varma.

Joskus 1978 viiva 1982 kun olin Helsingin soutagien soutaja ja pajulahdessa näin Pertti Karppisen yksiökköä soutelemassa, niin totesin silloin jo, että siinä on munaa ja luomua.

Mull oli se kun voitin ninon yks vastaan yks pelissä malmilla montakin ketaa jokus kaun sitten ja lassilassa kaksykkösessä ja kisiksessäkin kun apu oli mukana ja jossain hakunilassa.

humalainen kirjoitti:muistatko vielä kun pelasit koripalloa ja harrastit hiihtämistä? onko booris tuttu nimi?

Koripalloa pelasin joskus lyseossa kun oli pakko. Pallopelit eivät minulta oikein onnistu kun minulla ei kertakaikkiaan ole pallosilmää, en osaa ennakoida pallon liikkeitä. Poikkeuksena kuitenkin biljardi, jossa olen kohtuullisen hyvä. Kaisaa tykkään pelata, se on herrasmiesten peli, amerikkalaiset pelatkoon kasia ja britit snookeria.

Murtomaahiihtoa en juurikaan ole viime vuosina edes kokeillut, vaikka nykyvaatimusten mukaiset muovisukset kyllä löytyy mökin ullakolta. Laskettelemassa käyn muutaman kerran talvessa ja siihen sisältyy tavallisesti viikko Itävallan Alpeilla, tänä vuonan poikkeuksellisesti kotomaassa. Viime talvena loukkasin polveni ja se leikattiin kesäkuussa ja nyt odottelen sen paranemista. Epäilen kuitenkin, että minun sankaritekoni rinteissä on jo tehty ja takanapäin. Sen verran voin ehkä suksille nousta, että pääsen lähimmälle rinneterassille päivystämään, sieltä on hyvä tarkkailla muiden sujuttelua.

Yhden Booriksen tiedän, hän piti Vuosnaisissa kauppaa ja kapakkaa, mutta taitaa olla vetäytynyt siitä puuhasta jokin aika takaperin, varma en kuitenkaan ole.

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:muistatko vielä kun pelasit koripalloa ja harrastit hiihtämistä? onko booris tuttu nimi?

Koripalloa pelasin joskus lyseossa kun oli pakko. Pallopelit eivät minulta oikein onnistu kun minulla ei kertakaikkiaan ole pallosilmää, en osaa ennakoida pallon liikkeitä. Poikkeuksena kuitenkin biljardi, jossa olen kohtuullisen hyvä. Kaisaa tykkään pelata, se on herrasmiesten peli, amerikkalaiset pelatkoon kasia ja britit snookeria.

Murtomaahiihtoa en juurikaan ole viime vuosina edes kokeillut, vaikka nykyvaatimusten mukaiset muovisukset kyllä löytyy mökin ullakolta. Laskettelemassa käyn muutaman kerran talvessa ja siihen sisältyy tavallisesti viikko Itävallan Alpeilla, tänä vuonan poikkeuksellisesti kotomaassa. Viime talvena loukkasin polveni ja se leikattiin kesäkuussa ja nyt odottelen sen paranemista. Epäilen kuitenkin, että minun sankaritekoni rinteissä on jo tehty ja takanapäin. Sen verran voin ehkä suksille nousta, että pääsen lähimmälle rinneterassille päivystämään, sieltä on hyvä tarkkailla muiden sujuttelua.

Yhden Booriksen tiedän, hän piti Vuosnaisissa kauppaa ja kapakkaa, mutta taitaa olla vetäytynyt siitä puuhasta jokin aika takaperin, varma en kuitenkaan ole.

oliko se hän joka pelasi aikanaan ahkerasti korista taiviksessa kisiksessä aloittaen uransa namikassa. oletko joskus treenannut kuintosalilla opiskeluaikoinasi kun sait satasen penkistä valmentajasi neuvoilla ja kävit bostonissa kokeilemassa sikäläistä koriskulttuuria? muistaakseni teit vatsojakin valomerkin jälkeen. eikös booris muuttanut poriin rintamieskämppään jyväskylä'n ja honsun junioreiden valmennustyön jälkeen? mestiksellä oli hyvät pelit. apu ja nino kävi 6 aamulla treenaamassa. viime vuosina pärjäsin apua vastaan hyvin koriksessa mm. 2 vst 2 peleissä tein 20 täppää ja apu vain yhden mua vastaan ja kaksykkösissä jopa voitin pelejä ja apu lupasi kärventää pelipaitansa kisiksessä jos niin kävi muttei tehnyt sitä. rintamamuistoja on karjalaisen ahdin ja saikkolan sinfonioissakin.kuvaavaa kylläkin niiden änittetä eui 5. lukuunottamatta juuri ylestä löydy. 1 sinfonietta on taltioitu.

meillä ei noi treenit nimon kanssa ole käynnistyneet taas ollenkaan kun taudit ja duunit pitävät suunnitelmat jäissä. taio sitten pommiin nukkuminen pilaa pöytätennispelin aloitteet.
pirkkolassa tuli joskus käytyä päivittäin vetämässä raskasta punttitreeniä ja pingistä pelailemassa. mulla oli toi varvas tulehtunut puolitoista vuotta kun kynsi oli kasvanut nahan sisään mut nyt se alkaa olla kunnossa. enää ei satu vaikka kolhaisis sitä johonkin kovaan unissaankaan. sisua se olla pitää edes jossakin asiassa. kisiksessä joskus nuoremmat repi paitani rikki ja pilaili kustannuksellani. on siellä tapeltukin ja potkittu takaa päin reisi mustelmille.

nino juoksee pallo pöksyissä ympäri kisiksen käytäviä ja huutaa, manee, heimoo, missä te ootte? haluisin esittää teille
ja skideille uusia videolta oppimiani pallonkäsittely temppuja kun lähdin ipskaa karkuun, kun se ahdistaa. pelataan ja plärätään vähän korista.

Olipa laittamattomasti sanottu!