Kirjoittaja humalainen päivämäärä 8.10.08 - 19:52
Hei jäbät, hiffaatekste et koris on eri nastaa varsinkin sillon kun sitä voi skulata sisätiloissa kunnon parketilla jossakin hallissa eikä hiekkaisella ulkokentsulla jossa tuuli ja kentän epätasaisuus ynnä muut tekijät, kuten puolueellisuus pelitilanteissa haittaavat fiilistä ja suorituskykyä henkilökohtaisten valmistautumiseen vaikuttavien tekijöiden lisäksi kuten 20 000 kilon punttitreenin tai vatsan täysinäisyyden vuoksi.
Onhan eri asia pelata korista seuraavana päivänä jos on salilla treenannut esim. 240 kilon pitkiä lähes 10 toiston kyykkysarjoja ynnä muuta jotka jäykistävät lihkset ilman säännöllistä venyttelyä ja väsyttävät hermostosysteemiä vaikuttaen hetkellisesti epäsuotuisasti kimmoistuuteen, räjähtävyyteen, kestävyyteen, nopeuteen ynnä muuta.
Toinen asia tietenkin on jos saa levätä koko viikon ilman rannkkaa treeniä ja voi heitellä vapaasti kolmosia ilman kunnollista puolustusta kaksykköstä tai yksvastaan yksi pelissä.
Mutta ei aina näinkään. Joskus tai toisinaan voi käydä niinkin, että juuri erittäin vaativan ja lihakset hapoille vievän raskaan punttitreenin jälkeen voi lyhyen matkustelun jälkeen pelipaikalle löytää itsestään lämmenneiden lihasten ja pienen välipalan edesauttamana yllättävän energisen latauksen, iskukyvyn ja potentiaalin ja dominoida pelitapahtumia kentällä puolustettavaansa nähden näyttävillä läpiajoilla, set upeilla, tarkalla heittopelillä ja nopeilla leikkauksilla hölmistyneiden puolustajien edestä ainakin jonkin aikaa kunnes energiavarastot ovat siinä määrin tyhjentyneet ylirasituksesta kärsivässä elimistössä ilman nopeata tankkausta ja palautumista että täydellinen voipuminen ja väsähtäminen kohtaavat fyysisesti äärimmäisen trimmattua supermiestäkin. mutta ainahan on mukava kun tällaisissakin olosuhteissa pystyy venyttämään voittoputken ehkä fyysisesti toisinaan hiukan heikompiakin vastustajia vastaan 15 pelin mittaiseksi 2 vst 2 tai 3 vst 3 peleissä ja pitää oma puolustettava liki nollilla.
Mutta niin on ulkopelit tulleet eikä mieluisia ja mielekkäitä yhden pään matsejakaan tahdo löytää silloin kun on aikaisin päivällä treenattava 2 tai 3 aikoihin jolloin elimistö saattaa olla vielä horroksessa iltavirkuilla eikä energiavarastot ole täydentyneet kunnolla laihan puuron vasta syömähän ehtineenä, mutta joskus sisähallien paratiisimaiset olosuhteet vaikuttavat mielentilaan päinvastaisesti ja saavat inspiroitumaan hiukan nälkäisenäkin hulppeaan heittopeliin 8 metristä haamuhuugeineen ynnä muine joulukoreineen. Tänään ei vain oikein kulkenut kun ei oikein ehtinyt edes lämmetä ja sekös miestä harmittaa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Tänään ei vain oikein kulkenut.
Kynäileminen ja pikku kikkailu ovat oikeastaan pelin suola, sitä minä rakastan.
Tekniikkaa on kuitenkin vaikeaa ylläpitää ja senhän muusikotkin varmasti hyvin tietävät, se vaatii työtä, antaumuksellisuutta, intohimoa, uhrauksia ja aikaa, jota aina ei ole tarjolla muilta harrastuksilta. Vaan ei se mitään haittaa, niin kauan kuin ne ovat pelkkiä harrastuksia ja huvituksia, vailla otsaryppyjä, eivätkä leipätyötä josta ei voi luistaa. toisaalta tunnettu tosiasia on se että lepokin tekee hyvää ja sen myötä kadoksissa ollut tatsikin aina löytyy. Ei päätä siis kannata turhaan seinää vasten takoa. Siitä saa otsaan kuhmuja.
Jos ei ole ammattilainen ei urheilussa ja kuntoilussa epäonnistuminen ole niin vakavaa että siitä pitäisi itseään tai tovereitaan soimata. sen tarkoitushan on tuottaa vain mielihyvää arkisen aherruksen vastapainona. Sen jälkeen kun siitä tulee itse tarkoitus ja addiktio, joka sen sijaan että se tarjoaisi mielihyvää ja antaisi elämyksiä ja vaihtelua arjen harmauteen vaan alkaa häiritä sitä, ollaan väärillä jäljillä ja pahasti hakoteillä.
Toisin sanoen siitä muodostuu harrastajalleen piina kuin pakko-oireinen käyttäytyminen neurootikolle. Kynäilläkö vai kyykkäilläkö, siinä vasta pulma. 10 tonnia 10 minuuttia kylmiltään salille tultua helposti kyykystä on enkkani, ylimääräistä aikaa jäi rupatteluun ja senkin jälkeen vaihtua laji heti aerobista hapenottokykyä vaativaksi koripalloiluksi toisaalla ja kuulemma hyvi meni!?. Kuinkas sitten kävikään, senhän voi jo arvata.
Junnataan, junnataan ja junnataan ja ollaan jumissa taas, on alaselkäkipuja, polvikipuja, välilevynpullistumaa, lihasrevähdyksiä etu-, taka-, ja reiden lähentäjälihaksessa, peukku vihoittelee, olkapää kipeä, kyynärpäätä aristaa, ja ollaan sitä noidannuolen jälkeenkin heti oltu tanko selässä salilla raskailla painoilla leikkimässä, mutta sitähän voisi sanoa homeopaattiseksi hoidoksi. Sillä jolla vaiva on aiheutettu voidaan se myös parantaa, ei muuta kuin lisää romua selkään ja täytyy myöntää että selkäkivut ainakin lievenivät pahimmasta siedettävään kunhan muistaa käyttää kipua lieittäviä voiteita sopivassa suhteessa kun 130 kilolla aloittaminen kylmiltään kyykyssä ei kompensoi kunnollista lämmitelyä niin helppoa kuin se rutinoituneelle spesialistille, bodaajamaratoonarille onkin.
Mutta enää ei tee mieli aloittaa kylmiltää suoraan 200 kilon 10 tai 20 toiston sarjalla jota myös paljon tuli harrastettua nopealla tempolla joka on ollut tavaramerkkini joka asiassa kirjoitusnopeutta lukuunottamatta. taidettiin sitä vuosikaudet treenata salilla 2:sta 5:kin kertaan päivässä ja aina samoja liikkeitä vuosikaudet silloin kun näet nuorempana oli ylimääräistä energiaa ja luontainen hormonitoiminta ja aineenvaihdunta vilkkaampaa johon sen saattoi kohdistaa, vaikka liika on aina liikaa. Senhän me jo tiedämme, mutta kun tahto sanoo toista eikä hellitä otteestaan. Mene treenaamaan, se käskee, eikä sitä voi olla tottelematta, sen sana on laki.