Arvo Konservatiivi kirjoitti:humalainen kirjoitti:Välittömästi annetun subjektiivisen tajunnan sivuuttavat materilistit jotka puoltavat aineen reaalisuutta ja siirtyvät heti aineeseen josta he tekevät tajunnan tosiseikkojen siis subjektiivisen tajunnan sijasta lähtökohdan ja joka on heille olio sinänsä
Vähääkään teoreettiselle (filosofiselle) materialistille ns. oma keho, elävä ruumis, on tämä 'olio sinänsä', materiaalinen fundamentti, substanssi, mikä lie. Se ei ole yhteismitallinen Kantin 'olioiden' kanssa. Nämä kun ovat
ulkoisia myös omalle keholle.
snellmannin kuluisimman suomalaisen speklulatiivisiä filosofiosia järjestrelmiä koskevan tutkimuksen mukaan
Mikä se on?
maailman henki toteuttaa lakkaamatta itseään ihmisissä ja on siten joka hetki läsmä oleva ja todellinn käy yksilöän kokemukisen yli vain siinä mielessä että se toteutuu useissa eri persoonalliosukasissa ja on ikuinen siitä huolimasttas että ihmiset syntyvät ja kuolevat koska se totettaa itseään uusissa sukupolvissa ja ihmisissä. eiklä sielunkuolemattomuuttuutta uskon mielesä ole.
Veikkaisin sen olevan
ikuisen spinozistisessa mielessä: puhtaasti
loogisena "oliona". Ei, en ole vakuuttunut muusta objektiivisesta hengestä kuin itsestäni objektiivisena (ja absoluuttisena jos mahdollista).
Subjektiivinen, objektiivinen, idealistinen, materialistinen, realistinen ja eräät muut filosofiasta tutut käsitteet ovat olleet niin laajan ja harhaanjohtavan ryöstöviljelyn ja vääristelyn kohteena, että suhtaudun niiden käyttöön varauksellisesti.
kyllä se tarkastelee, nimittäin objektiivista maailmaa.
Mutta mikä se objektiivinen maailma on, missä? Eli onko se ulkomaailma vai subjektin objektiivinen maailmakokemus?
siirtyminen aistimuksesta sen syyhyn joka on kaiken aistihavainnon perusta
Onko? Mikä/mitä 'perusta' fil. mielessä on?
ulkomaailma ei ole mielteestämme riippumaton
Tietenkin on. On oltava käsite, joka tarkoittaa nimenomaisesti tuota/sitä kaikkea tuolla/siellä jossain tietoisuuteni ja kokemukseni tuolla/siellä puolen. Muuten aivan perustavimmista asioista ei voida keskustella.
schopenhaueria ulkomuistista vaan kirjoittaen: Todella empiirinen on havainnossa aistimuksen saapuminen aistielimeen. edellytys että aistimuksella ylimalkaan täytyy olla joku syy perustuu erääseen tiedoitsemisemme muodoista, aivojemme toiminnasta juontuvaan lakiin jonka alkuperä on sen vuoksi yhtä subjektiivinen kuin tuo aistimus itse.
aistimus näet orgaanisena toimintona on astielinten sangen taidokkaan ja mutkikkaan rakenteen määräämä joten ulkoinen syy toimii vain sen ärsykkeenä, sen jälkeen aistimus muodostuu kokonaan omien lakiensa mukaan ollen siis kokonaan subjektiivinen. eikä aistimuksiin voida laskea kokonaan ulkoisiakin olioita kuten locken oppi sallii.
suoraan ilman kiertoteitä uuden ajan filosofeista vain locke on puolustanut aineen reaalisuutta vaikka idealismin isän rene descarten ajatukset ajattelen siis olen ts, tiedoitsen ollen ensimmäinen joka pääsi tuon perustotuuden vastaavalle harkinnan asteelle että filosofian todellinen tukipiste on oma tajunta subjektiivinen skeptillisen epäilyn muodossa.
tämän lain nojalla annetulle aistimukselle edelltytetty syy näyttäytyy kohta havainnossa objektina jonka ilmentymän muotoina ovat aika ja paikka vaikka nämäkin muiodot ovat kokonaan subjektiivista alkuperää havaintokykymme tapana.
objektiivisessa filosofoinnissa tuhansia vuosia voimiaan koetelleet antiikin materialistit leukippos, demokritos ja epikuros ottivat lähtökohdakseen aineen joka siis heille oli olio sinänsä jolla on sikäli oikeutuksensa koska subjekti on yhtä hyvin materian tuotetta kuin materia on tiedoitsevan miellettä, mutta suhde on myös yhtä yksipuolinen sillä materialismi on laskuissaan itse itsensä unohtavan subjektin filosofiaa.
siksi väitteelle että subjekti on materian muunnos on saatetava voimaan väite että materia on sen miellettä.
ja sillä samalla aivotoiminnalla joka loihtii eteemme täysin objektiivisen, havainnollisen jopa kouraantuntuvan maailman unessa täytyy olla yhtä paljon osuutta valveilla olon objekltiivisen maailman esittämisen kanssa vaikka ne materialtaan ovat erilaiset.ne näet on valettu samassa muotissa joka on aivotoiminta siis äly.
toisaalta myöskään subjektiivinen lähtökohta ja perusväittämä; maailma on mielteeni ei ole adekvaattinen, osaksi siksi että se on yksipuolinen, maailma on paljon muutakin olio sinänsä, tahto ja mielteenä olo on sille tavallaan pinnallista.
en tajua mitä tarkoitat että olio sinänsä on keholle ulkoista, sille itsetajunnalle joka on välittömösti annettu se paljastuu tahdoksi joka on sisimmässämme kun taas tieto tulee meihin olioiden ulkopuolelta ja jää aina ulkopuolelle siksi tarkoitus tajuta olioiden sisintä on mahdotonta mielteen ja tiedon tietä paitsi jos itse olisimme olioiden sisimmässä oppisimme sen välittömästi tuntemaan.
mitäs sanot hegel piti filosofeja pappeja ja poliitikkoja tärkeämpinä ja korkeampina
