YLE Radio 1

Kuulin Punaisen langan jakson ylen ykköseltä, jossa Maarit Tastula haastatteli suomalaista aivokirurgia. Tämä on puolueeton mielipiteeni ohjelmasta:

Kuuntelin juuri ylen ykköseltä Punaisen langan ohjelman, jossa Maarit Tastula haastatteli suomalaista aivokirurgia.

Tein keittiöaskareitani kuunnellessani keskustelun draamaa, enkä ollut tietoinen että Maarit Tastula on haastattelija ja että kyseessä on punainen lanka.

Keskustelun edetessä lähinnä ihmettelin haastattelijan amatöörimäisen amatsoonimaisen hyökkäävää otetta. Joka on kylläkin tyypillinen patologian kuvio suomalaisen naisen ja miehen välisessä kommunikaatiossa. Keskustelun edetessä tuntui siltä että jollain tavalla Maarit halusi niitata haastateltavan, kysymykset eivät olleet mielestäni asiallisia, vaan ahdistelevia, henkilökohtaisuuksiin meneviä.

Hän ikäänkuin halusi luoda sitä kuvaa, että tämä herkkä, asiantunteva, rauhallinen ja asiallinen mies on vallanhimoinen ja hylännyt perheensä. Kuka ihmeessä voi edes kysyä aivokirurgilta, tekeekö hän työtään vallanhimosta!? Luulempa että sillä ominaisuudella varustetut ihmiset sijoittuvat enemmänkin mediaan tai politiikkaan. Vallanhimoon liittyy usein halukkuus paisutella omaa egoaan ja olla esillä. Mahtoiko tämä kysymys olla freudilainen lipsahdus sen esittäjältä?

Vai onko median tila semmoisessa ahdingossa niinkuin politiikankin että yleisöä kalastellaan likaisilla keinoilla. No, ei toki kuulu suomalaisuuteen ikinä mitään kritisoida, sehän osoittaisi ihmisessä ylpeyttä, sanoa että nyt kyllä mokasit. Mutta olen sitä mieltä että tämä haastattelu oli semmoinen pohjanoteeraus, mitä en ollut kuullut pitkään aikaan!

Sanotaan, että se miten ihminen ilmaisee itseään, miten hän suhtautuu toisiin, kertoo enemmän hänestä itsestään, kuin maailmasta hänen ympärillä. Voisiko siis olla ett haastattelijan olisi aika katsoa peiliin?

En itse väitä että olisin mikään täydellinen ihminen, mutta koen, että julkisen median edustajalla on kollektiivinen vastuu. Vastuu siitä, minkälaista materiaalia tuotetaan toisten ihmisten kuultaville, minkälaisia asenteita välitetään. Se, että oma ego ja henkilökohtaiset hiomattomat mielipiteet tulevat räikeästi läpi, ei mielestäni ole suotavaa. Siitähän itseasiassa propagandassakin on kyse. Informaatio on väritettyä.

Jos mies olisi haastatellut naista Maaritin asenteella, hänet olisi haukuttu sovinistiksi. Ja hänet olisi yritetty julkisesti kastroida, keinnolla millä hyvänsä. Suomen mediaan haluavat naiset ovat ikävä kyllä usein rääväsuisia feministejä, jotka luovat alennustilaa koko naissukupuolelle. Vallanhimoinen nainen on pelottavinta mitä tiedän!

TyötönNuori kirjoitti:---------------clip-------------------------
Tein keittiöaskareitani kuunnellessani keskustelun draamaa, enkä ollut tietoinen että Maarit Tastula on haastattelija ja että kyseessä on punainen lanka.

Ai, se oli Maarit Tastula, no siinä onkin selitys monelle asialle. Minä tulin mukaan kesken haastattelun puolivahingossa ja jäin kuuntelemaan lähinnä sen kirurgin hyvän ulosannin takia.

Keskustelun edetessä lähinnä ihmettelin haastattelijan amatöörimäisen amatsoonimaisen hyökkäävää otetta. Joka on kylläkin tyypillinen patologian kuvio suomalaisen naisen ja miehen välisessä kommunikaatiossa. Keskustelun edetessä tuntui siltä että jollain tavalla Maarit halusi niitata haastateltavan, kysymykset eivät olleet mielestäni asiallisia, vaan ahdistelevia, henkilökohtaisuuksiin meneviä.

Hän ikäänkuin halusi luoda sitä kuvaa, että tämä herkkä, asiantunteva, rauhallinen ja asiallinen mies on vallanhimoinen ja hylännyt perheensä. Kuka ihmeessä voi edes kysyä aivokirurgilta, tekeekö hän työtään vallanhimosta!? Luulempa että sillä ominaisuudella varustetut ihmiset sijoittuvat enemmänkin mediaan tai politiikkaan. Vallanhimoon liittyy usein halukkuus paisutella omaa egoaan ja olla esillä. Mahtoiko tämä kysymys olla freudilainen lipsahdus sen esittäjältä?

Tottakai Maarit Tastula halusi niitata haastateltavan, sehän kuuluu hänen, hänen ja monen muunkin suomalaisen naispuolisen toimittajan "toimenkuvaan", nyt vaan ei onnistunut.
Tuo mainitsemasi kysymys vallanhimosta, mikä minulta meni ohi korvien, on tietenkin tökerö, mutta muuten... Kyllä lääkäreitäkin vaivaavat kaikki samat inhimilliset heikkoudet kuin meitä muitakin, myös vallanhimo.

------------------clip--------------------------

Sanotaan, että se miten ihminen ilmaisee itseään, miten hän suhtautuu toisiin, kertoo enemmän hänestä itsestään, kuin maailmasta hänen ympärillä. Voisiko siis olla ett haastattelijan olisi aika katsoa peiliin?

Ei auta enää Tastulan tapauksessa, eikä monen muunkaan suomalaisen naistoimittajan kohdalla.

Jos mies olisi haastatellut naista Maaritin asenteella, hänet olisi haukuttu sovinistiksi. Ja hänet olisi yritetty julkisesti kastroida, keinnolla millä hyvänsä. Suomen mediaan haluavat naiset ovat ikävä kyllä usein rääväsuisia feministejä, jotka luovat alennustilaa koko naissukupuolelle. Vallanhimoinen nainen on pelottavinta mitä tiedän!

Onko Suomessa muunkinlaisia naisia? Vai olisiko oikeampaa esittää kysymys muodossa onko Suomessa enää naisia?

Ihan asiaa, kiitos.

Tästä kehkeytyikin mielenkiintoinen keskustelu suomalaisesta naiseudesta.

Itse kuulun ns. feminiinisempään arkkityyppiin, jos niin voi sanoa. Ja olen samaa mieltä, minusta tuntuu että suomalainen nainen halveksuu femimiinisyyttä ja naisellisuutta. Ikäänkuin tuo amatsoniasenne olisi ainut sallittu julkinen itseilmaisun tie. Minä tykkään pukeutua minihameeseen ja joskus meikata. Ei se ole mielestäni mitään minulta pois, en halvenna itseäni niin tehdessäni. Koen asian niin että suomalaiset naiset eivät ole kosketuksissa omaan feminiinisyyteensä.

Mutta eikö juuri naisellisuus, äitiys, rakkaus ja sitä kautta tuleva feminiinisyys ole naiseuden voima! Sitä minä välillä ihmettelen kun katson naisia, jotka tuntuvat pukeutuvan jokapäivä verkkareihin ja kohtelevan miehiään alistavasti. Minusta se on alentavaa!! Tastulan haastattelu vain nosti jälleen tämän asian esille. Mediassa on räyhäävämpiäkin feministejä, mielestäni.

Suomalaisten naisten kanssa pitää kokoajan kilpailla, se on minusta myös hyvin raskasta. He jotenkin haluavat hyvin maskuliinisella tavoin päihittää kanssasiskot ja -veljet. Jotenkin sama "niskanpäällä" menttaliteetti on kansallinen ja heijastuu siis myös mediasta. Poikkeuksiakin toki on. esim. Kirsi Virtanen tekee asiallista ja viihdyttävää ja napakkaa ohjelmaa radiossa. Ehkä jos suomalaisten naisten itsetunto saataisiin jotenkin nostettua, ei tarvitsisi olla enää niin feminsti, vaan luonnollisella tavalla nainen!

Hyvä kysymys tuo, onko suomessa enää lainkaan naisia?