YLE Radio 1

Luin vasta nyt edesmenneen Seppo Heikinheimon "Mätämunan muistelmat" ja minun pitää todeta, että olen harvoin naurannut niin paljon. Mies oli ilkeä, mutta samalla melkoinen nero. Harmi, että tuollaisen lahjakkuuden piti tappaa itsensä (ehkä myös osoitus suomalaisesta homogeenisesta ilmapiirista?).
Paras episodi oli se kohta, jossa todetaan että säveltäjä Joonas Kokkonen ja hänen oppilaansa Aulis Sallinen bruukasivat puhua "suomea paksulla venäläiskorostuksella" silloin kun he soittivat toisilleen. Tämä tieto on jo sinänsä hupaisaa. Mutta kun kävikin niin, että eräänä päivänä NL:n suurlähetystön kulttuurivastaava soitti: "Hjuva paivaa. Onko akatjeemiko Kokonen tavvattaviissa?"...

Heh, kyse oli kutsusta Pjotr Tsaikovsky-kilpailun jurytehtävään.

Heikinheimo oli taitava kynäniekka ja ehdottomasti asiansa osaava tutkija, mutta kulttuurikriitikkona täysin kelvoton paska. Kriitikon tärkein ominaisuus on löytää vallitsevat epäkohdat ja esittää rakentavasti, miten asia olisi paremmin hoidettavissa. Tähän ei Heikinheimo kyennyt, mutta koska hänen palstaansa luettiin, ei miestä poiskaan potkittu.
Mätämunan muistelmat on tosiaan monin paikoin hauska ja informatiivinenkin kirja, mutta noin 5% siitä on yksinomaan loukkaamistarkoituksessa kirjoitettua, ei edes älykästä, vaan yksinomaan typerää panettelua. Se, että kirjailija tällaista soopaa löperrettyään menee vielä raukkamaisesti tappamaan itsensä, kertoo enemmän, kuin olisi ollut tarpeen tietää.
Se, että kustantaja ei stilisoinut kirjaa ollenkaan, kertoo kustantajan heikkopäisyydestä.

moxu kirjoitti:Heikinheimo oli taitava kynäniekka ja ehdottomasti asiansa osaava tutkija, mutta kulttuurikriitikkona täysin kelvoton paska...........ei edes älykästä, vaan yksinomaan typerää panettelua. Se, että kirjailija tällaista soopaa löperrettyään menee vielä raukkamaisesti tappamaan itsensä, kertoo enemmän, kuin olisi ollut tarpeen tietää.
Se, että kustantaja ei stilisoinut kirjaa ollenkaan, kertoo kustantajan heikkopäisyydestä.

Kyllä koira näköjään koiran tuntee....

Ei pakota ei. Mutta kun nyt ilmeisestikin jormatormalormalta taisi jäädä huomaamatta asian ydin: 95% SH:n kirjasta on loistavaa tekstiä, paikoin säkenöivää analyysiä milloin mistäkin, useimmiten valppaan elämäntarkkailijan oivalluksia...Tätä lukiessa ajattelee, että oli sääli, että SH teki niin raukkamaisesti itseään kohtaan. Sillä seuraavassa elämässähän se kostautuu, kuten tiedämme, jos olemme itämaisten flosofioiden mukaisiin elämänkatsomuksiin riittävällä innolla tutustuneet...

Stilisointi, tekstin viimeistely ja julkaisukuntoon saattaminen, ei ole sanana snobbailua, snobbailu on sitä enemmänkin.

moxu kirjoitti:Stilisointi, tekstin viimeistely ja julkaisukuntoon saattaminen, ei ole sanana snobbailua, snobbailu on sitä enemmänkin.

Melko turhaa puhetta. Itse lukijana totean, että SH:n kyseinen teksti on viimeistelty ja täysin julkaisukunnossa; varsinkin kun se oli kirjoittajan viimeinen toivomus, että se julkaistaan sellaisenaan.

On se kirja minunkin hyllyssäni mutta en ole sitä (vielä) uudestaan lukenut. Olisiko mahdollista, että Renny Harlin ostaisi kirjan oikeudet ja tekisi siitä elokuvan? Mutta kuka saataisiin pääosaan?

Muistan hyvin, miten aiemmin vierastin Heikinheimon ehdottomuutta. Nyt, luettuani hänen muistelmansa, kunnioitus häntä kohtaan kyllä kasvoi merkittävästi (siitä huolimatta, että mies oli myös ilkimys).

Luinpas minäkin joskus Sepon testamentin. Päällimäisenä jäi mieleen se, että hän suositteli lukemaan moniaita kirjoja. Oli itselläni tarkoitus tehdä niistä silloin lista, mutta se jäi. Pitäisi varmaan kirjastosta opus hakea ja tehdä se lista, jotta voisi hankkia sitä, mitä jotkut sanovat sivistykseksi.

Ilkeähän Sepi taisi olla, ja toisinaan hyvin kapeakatseinen ehdottomuudessaan. Eräänlainen yhden asian mies siis. Tulee kyllä mieleen eräs toinen ilkeä ja kapeakatseinen: Hannu Taanila. Erona kuitenkin lienee se, että SH ei ollut erityisen mielistynyt politiikan vasempaan laitaan. Taisi hän kertoa sen, kuinka muisti aina Viru-hotellissa tervehtiä salakuuntelijoita isoon ääneen astuessaan sisään huoneeseensa

En minä osaa Taanilaa kovin ilkeänä pitää. Tyhmyydelle hän tuntuu olevan vihainen kuin rakkikoira mutta arvostelu pysyy suurin piirtein asiallisena. Tai eihän tyhmimmät taida edes terävimpiä piikkejä edes huomatakaan (en varmaan itekään).

Heikinheimon muistan olleen joskus pelkästään ilkeä ja pahantahtoinen. Perustuivatko hänen runttauksensa aina kylmään faktaan?

Jorma Lindqvist kirjoitti:Minusta se hissikohtaus oli aivan loistava. Olen jo hetken aikaa meinannut lukea opuksen uudelleen.
Hyvä kun muistutit. Kirja kuuluu minulla kategoriaan: "mukaan autiolle saarelle"

Niin, tarkoitat varmaan nuo "Harry Holger":in ja Ilaskiven härskit puheet Kööpenhaminan hississä, jotka koskivat samassa hississä olevaa naista (HS:n toimittaja Marjut Svahn-Lohislami). Äijät kun eivät tajunneet, että tuo komea nainen olikin suomalainen.
Olen muuten samaa mieltä, että Heikinheimo oli monin tavoin nero. Kirja oli hyvä katsaus suomalaiseen (musiikki- ym)elämään. Henkevä Erik Tavastjerna sai ansaitusti paljon palstatilaa. Heikinheimo oli ilmeisesti väsynyt vallitsevaan typeryyteen niin toimituksessa kuin maassamme yleensä, että päätti lopettaa itsensä. Harmi, koska Suomessa ei ole muutenkaan riittävästi ihmisiä, jotka poikkeavat harmaasta massasta (bemari, suksiboksi, digiboksi jne).

Heti tulee mieleen, että Talvela merkkasi Karajanin vessareviirin. Karajan katsoi, että kahdesta veskistä toinen on hänen ja toinen rupuenemmistön. Talvela laittoi oveen lapun tai jotain muuta jäynää.
Myös Heikinheimon kolminaisuusoppi niistä kolmesta vihatusta (nimet eivät nyt tule mieleen) ei ainakaan minua alkanut kyllästyttää. Se toimi kuin jonkinlaisena sesam aukene -latauksena tiettyjen asioiden suuhteellistamiseen. Eikä kyllästyttänyt kaksinaisuusoppikaan joka kuului elimellisesti Leif Segerstamin hahmon käsittelyyn: huono säveltäjä mutta hyvä kapellimestari. Mitä LS ajattelee onkin jo tajuntani toisella puolen.

Kyllähän "ilkimys" tiesi itsekin, että kirjan nimi on aika oikeutettu.
Itsensä lopettamista suunnitteleva tarvitsee hoitoa. Teko ei ole oikein. Vielä vähemmän sankariteko. Kyseessä on sairaus tai raukkamainen pako.