YLE Radio 1

Viimeaikaisessa kulttuurikeskustelussa kysymys Helsingin Bulevardilla sijaitsevasta Aleksanterin teatterista on noussut ykkössijalle. Keskustelussa ovat vastakkain raha ja sana, kuten aina kulttuurissa, mutta olennaisena tekijänä on, kuka satavuotiset perinteet omaavaa taloa tulevaisuudessa pyörittää.

Tämän päivän (14.11.) Helsingin Sanomissa kulttuuritoimittaja Kirsikka Moring otti voimakkaasti kantaa Uuden Iloisen Teatterin taustaryhmän, Bulevardin teatterin puolesta. Kirjoituksessa annettiin ymmärtää, että tällä ratkaisulla teatteri saataisiin monipuoliseen ja arvokkaaseen teatterikäyttöön. Vierailuteatteritoiminta-ajatusta toistettiin jutussa moneen kertaan, ikään kuin siellä tällä hetkellä tällaista toimintaa ei olisi.

Keskellä Suomen pääkaupunkia olevan teatteritalon kohtalo koskettaa meitä kaikkia.

Aleksanterin Teatteri eli vanha ooppera, alunperin venäläinen varuskuntateatteri, on ainakin minusta yksi Helsingin hienoimmista ja toimivimmista peristeisistä teatteritiloista. Sen katsomo ei ole liian suuri eikä ramppi liian korkea, joten vuorovaikutusmahdollisuus säilyy. Aulat ovat ahtaat, mutta missäpä ne eivät sellaisia olisi..?
Talon siirtyessä vuodenvaihteessa Helsingin kaupungilta Senaatti-kiinteistöjen omistukseen on vahvimmaksi tarjokkaksi uudeksi päävuokralaiseksi Uuden Iloisen Teatterin taustavoimien perustama Bulevardin teatteriyhdistys. Koska UIT/BT, yllättävää kyllä, on ollut ainoa tilasta tosissaan kiinnostunut taho, olisi sopimuksen tekeminen sen kanssa täysin perusteltua. Tätä tukisi myös se tosiseikka, että BT:llä on tilalle selkeä käyttösuunnitelma.

UIT/BT on ainakin antanut ymmärtää olevansa jatkamassa Aleksanterin vierailutoimintaa, mutta ihme tuskin olisi, vaikka teatterin omaankin tuotantoon tulisi huomattavia lisäyksiä tämän tilalisäyksen ansiosta. Se on hyvä uutinen teatterin ystävien kannalta sillä edellytyksellä, että nuo tuotantolisäykset ovat laadukasta teatteria. Kuviossa olisi mukana myös yhteistyö Mariinskin kanssa, mikä varmasti ilahduttaisi ainakin baletin ystäviä.
Toisaalta Aleksanteri on tilana toisentyyppinen, kuin Linnanmäen Peacock, joten varmaan se näkyy myös siinä, että UIT:n tuotannossa on jatkossa muutakin, kuin sinänsä ihan toimivia ajankohtaisrevyitä Seppo Ahdin ja kumppanien sanamyllyistä tai visuaaliseen puoleen keskittyviä musikaaleja á la Marco B. Kaikella kunnioituksella niitäkin kohtaan...

Mutta sopimus ei todellakaan ole vielä varma. Asiassa hiertää se ikuinen ongelma eli raha.
Bomarsundin linnoituksen kivistä vuonna 1879 rakennettu teatteritalo ei ole priimakunnossa, se vaatii suoraan sanottuna aika huomattavaa remonttia. Tästä johtuen vuokrahinta olisi hulppeahko.

Toimintamallinaan UIT/BT:lla olisi suunnilleen tukholmalaisen Södra Teaternin malli, eli mahdollisimman laaja-alainen ja kiinnostava vierailuohjelmisto, joidenkin omien tuotantojen sekä omien sidosryhmien (kuten Södranin tapauksessa Riksteaternin) tuotantojen ohella.
http://www.sodrateatern.com

Aleksanterin Teatteria, eritoten sen entisiä Kansallisbaletin tiloja, nykyään harjoitustiloinaan käyttävät plastiseen ilmaisuun keskittyneet tahot, olisivat UIT/BT:n mallissa mukana talon tulevassakin käytössä. Toisaalta ei olisi mitenkään mahdotonta rakentaa juuri johonkin näistä tiloista uutta studionäyttämöä, jollaiselle varmasti olisi helpompikin löytää käyttäjiä, kuin isolle perusnäyttämölle -ja jossa virheetkään eivät välttämättä maksaisi omaisuuksia.

Opetusministeriö on pidättäytynyt myöntämästä Aleksanterin Teatterin ylläpitoon varattuja rahoja. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mitä asiassa seuraavaksi tapahtuu...

Venäjän valtio olisi kiinnostunut ostamaan Aleksanterin teatterin. Kyseessä olisi mitä ilmeisimmin keino varmistaa Mariinskille kaavailtu vakinainen toiminta Suomessa ja ehkä muuallakin pohjois-Euroopassa.
Ajatus on mielenkiintoinen, mutta voi olla, ettei Suomen valtion kiinteistöfirma Senaatti-kiinteistöt purematta niele kauppaa, joka tehtäisiin vieraan valtion kanssa. Puhumattakaan museovirastosta.

Sikäli historiallisen Aleksanterin teatterin siirtyminen venäläisomistukseen olisi toki perusteltua, että venäläiseksi teatteriksihan se alunperinkin rakennettiin...

Nyt olemme todella perimmäisten kysymysten äärellä, vaikka harva sen tajuaa. Jos sinänsä korkeatasoinen Mariinski-teatteri Pietarista saa pysyvän jalansijan Suomessa, voimme pian jättää hyvästit suomalaiselle oopperalle. Siksi ongelmaan on löydettävä ratkaisu, joka takaa talon pyörittämisen suomalaisessa johdossa.

Tiedossani on toteuttamiskelpoinen ratkaisu, Aleksanterin musiikkiteatteriyhdistys, jolla on näyttöjä.

Turha nuolaista, ennen kuin tipahtaa, vai mikähän tässä tilanteessa olisi osuvin vertaus... Nyt joka tapauksessa kulttuuriministeri Tanja Karpela on selkeästi sanonut, että Aleksanteria EI myydä vieraalle valtiolle. Siihen, voisiko esim.Venäjän valtion omistama, venäläisen kulttuurin mesenaattina toimiva firma tulla kyseeseen ostajana, Karpela ei kuitenkaan (ymmärtääkseni) ottanut kantaa...

UIT:n taustoittaman Bulevardin teatterin kanssa on päädytty jonkinaliseen väliaikaiseen sopimusratkaisuun, mutta ratkaisussa ei ole ainakaan julkisella tasolla puhuttu mitään taloa väistämättä odottavasta peruskorjauksesta...