YLE Radio 1

Populariteettihän ei sinällään ole ehdottomasti mikään laaduntae taiteelliselle neroudelle ja taiteentuotteen informoitavassa kuulijassa aikaansaamalle vaikutukselle tuntermarttomampiin tai yleisön muista syistä hyljeksimiin henkiin nähden vaan pikemminkin se on merkki helppotajuisuudesta, kansantajuisuudesta suuriin massoihin vetoavista piirteistä jotka eivät kykenisi koskaan ymmärtämään syvimpiä totuuksia mutta ei myöskään sellainen taide joka on saavuttanut suosionsa reseptiivisen väärinymmärtämisen kautta ole mikään todiste kansanjoukkojen taiteentajun puolesta että nämä kykenisivät erottamaan aidot luovat henget ja heidän tuotteensa kitchistä jonka puolesta puhuu brahmsin ja shostakovitsin saama tavaton suosio jolle ei löydy mitään järjellistä perustetta semminmin kun tahto absoluuttisesti selittämättömänä ja vapaana ei ole alistussuhteessa perusteen laille mutta ein silti voi väittää kokevani että monien yleisön sydämiin itsensä kirjoittaneiden luovien henkien hengentuotteista puhuisi sisäinen osallistuminen yhtenäisestä orgaanisesta sisäisestä näystä lähtöisenä joka ottaa ikään kuin ulkopuolelta tulevan geniuksen välittömästi kuulijan tunteisiin intohimoihin ja affekteihin vaikuttavan objektivoidun tunteen heijastumana

humalainen kirjoitti:Populariteettihän ei sinällään ole ehdottomasti mikään laaduntae taiteelliselle neroudelle ja taiteentuotteen informoitavassa kuulijassa aikaansaamalle vaikutukselle tuntermarttomampiin tai yleisön muista syistä hyljeksimiin henkiin nähden

Ei niin. Mutta ei myöskään päinvastoin.
Kansan käsitys on joskus kummallinen...
http://www.youtube.com/watch?v=JD7Fyev-h7U

moxu kirjoitti:

humalainen kirjoitti:Populariteettihän ei sinällään ole ehdottomasti mikään laaduntae taiteelliselle neroudelle ja taiteentuotteen informoitavassa kuulijassa aikaansaamalle vaikutukselle tuntermarttomampiin tai yleisön muista syistä hyljeksimiin henkiin nähden

Ei niin. Mutta ei myöskään päinvastoin.
Kansan käsitys on joskus kummallinen...
http://www.youtube.com/watch?v=JD7Fyev-h7U

Kansan käsitystä kuitenkin saatetaan akateemisissakin piireissä käyttää usein taiteilijan luovantyön arvioimisessa nerouden mittapuuna, jonka mukaan tämä luovan hengen korkeimpaan arvoluokitukseen kohoava status ja lisämääre myönnetään vasta silloin kun viimeinenkin postivirkailija on hänet puhtaan älyn hengentuotteineen sulattanut, luin Egon Friedellin kulttuurihistoriasta taannoin omin sanoin häntä siteeratakseni.

Madonna on tulossa Suomeen. Hurjan tuntuinen tohina tuntuu pyörivän tämän asian ympärillä. Lippuja on myyty aivan valtava määrä. Ja minkähän takia ihmiset ovat menossa kuuntelemaan hänen lauluansa. Ulkoilmatilassa se ei voi kuullostaa edes tavalliselta. Lisäksi Madonnalla ei ole mitään musiikillista annettavaa. Laulut ovat mielenkiinnottomat sekä sanoituksen että melodian osalta. Esitystapa on tosin vauhdikas. TV:ssä oli hiljakkoin mainos ko. esityksestä. Madonna oli siinä ottanut tosi hurjan haara-asennon. Katsellessani häntä pelkäsin , että hän hupsahtaa pyllylleen. No onneksi niin ei käynyt - olisihan se ollut jo vähän noloa. On vaikea keksiä minkä laatua ihmiset näkevät tällaisessa esityksessä.

Markkinointitutkimuksissa on todettu mainostamisen määrän olevan suorassa suhteessa mainostetun tuotteen menekkiin. Madonna on ollut mainostettuna, ajoittain hyvinkin toistuvasti ja sillä perusteella voidaan olettaa, että hän on suosittu. Aivan niin kuin esim. Fairy, astioiden pesuaine. Kun populariteetti on riippuvainen mainostamisen tai tunnetuksi tekemisen määrästä, niin kuinka se voisi mitata tuotteen laatua tai taiteellisuutta?

Kärjistetysti: ei juuri mitenkään. Luulisi, että ainakin lähes kaikki taidemusiikin tuntijat edes ymmärtävät Madonnan musiikin olevan suorastaan roskaa. Mielestäni musiikki on tässä lähinnä se oheistuote, joka saadaan myytyä ja paketoitua ulkomusiikillisten houkuttimien ansiosta. Nähdäkseni esimerkiksi juuri Madonnan - tai vaikkapa vastikään edesmenneen Michael Jacksonin - musiikki on kuin kahden kauniin, sulavakielisen ja hohtavahampaisen ostostelevisiohuijarin myyntipuhe. Massaihmiset puolestaan ovat helposti höynäytettävissä. Mutta on tässä sekin puoli, että joillekin musiikki ei merkitse niin paljoa. Varmasti "joku" ymmärtääkin maksavansa ihan jostakin muusta kuin taiteesta. Vähän kuten tippiäkin annetaan hyvästä palvelusta, kun ollaan hyvällä tuulella, vaikka ruoka olis mitä. Mutta nämähän ovat vain näitä enemmän tai vähemmän ontuvia vertauksia.

Jos pelkästään taidemusiikista puhutaan, esim. valtavan suositut Johann Strauss nuoremman valssit eivät koskaan kaikkein vakavimmissa musiikkianalyyseissä ylitä kauan "unohdettuna" olleen Franz Schubertin kevyempääkään taidetta.

Alex27 kirjoitti:Kärjistetysti: ei juuri mitenkään. Luulisi, että ainakin lähes kaikki taidemusiikin tuntijat edes ymmärtävät Madonnan musiikin olevan suorastaan roskaa. Mielestäni musiikki on tässä lähinnä se oheistuote, joka saadaan myytyä ja paketoitua ulkomusiikillisten houkuttimien ansiosta. Nähdäkseni esimerkiksi juuri Madonnan - tai vaikkapa vastikään edesmenneen Michael Jacksonin - musiikki on kuin kahden kauniin, sulavakielisen ja hohtavahampaisen ostostelevisiohuijarin myyntipuhe. Massaihmiset puolestaan ovat helposti höynäytettävissä. Mutta on tässä sekin puoli, että joillekin musiikki ei merkitse niin paljoa. Varmasti "joku" ymmärtääkin maksavansa ihan jostakin muusta kuin taiteesta. Vähän kuten tippiäkin annetaan hyvästä palvelusta, kun ollaan hyvällä tuulella, vaikka ruoka olis mitä. Mutta nämähän ovat vain näitä enemmän tai vähemmän ontuvia vertauksia.

Jos pelkästään taidemusiikista puhutaan, esim. valtavan suositut Johann Strauss nuoremman valssit eivät koskaan kaikkein vakavimmissa musiikkianalyyseissä ylitä kauan "unohdettuna" olleen Franz Schubertin kevyempääkään taidetta.

Melkoinen paradoksi ja poikkitaiteellisisia visoita ilmentävä ja kaupallisia intressejä myötäilevä idea on sisällyttää johann strauss jr.ainostaan populariteettiin nojautuen miltei kaikkiin ajateltavissa oleviin säveltaiteen mestreita esitteleviin opuksiin vaikka hänen tuotantonsa taiteellinen kvaliteetti harvoin jos milloinkaan tätä edellyttäisikään syrjäyttäessään samalla mahdolisesti tuhansia paitsi korkeamman ammattitaidon omaavia ennen muuta vakavasti otettavia suuria mutta tuntemattomia säveltaiteilijoita mutta vain siksi että hänen musiikinsa tiedetään kiinostavan kaikkiruokaista musiikkiyleisöä ts. harrastajien lukumäärä näyttäisi olevan tässäkin ensisijaisena valintakriteerinä musiikin pantheonille: mutta persoonallisiin pämääriin tähtäävien tarkoitusperiensä vuoksi ei taiteesta ja musiikista voi tulla täyttä totta vaan ilman todellista ja syvää vakavuutta kaikki voidaan suorittaa vain puolittaisesti älyn painopisteen pysyessä aina siinä mihin luonto on sen juurruttanut, yleensä persoonallisessa hyvässä ei objektiivisessa päämäärässä jota taiteen luokminen ja ymmärtäminen edellyttävät. Sillä mikään mielivaltainen ponnistus ei kykene luomaan todellista vakavuutta. ellei joku halua teeskennellä nauttivansa jos imago tai tatus sitä edellyttää täydellisesti vakavalle taiteelle pyhittäytyen musiikin aikaansaannoksista ilman persoonallista intressiä.

Minä pidän juniori-Straussin musiikista kunhan sitä ei tarvitse nautiskella liian suurina annoksina tai liian usein. Uudenvuoden konsertteja en yleensä katso sillä ne ovat pompöösejä mediapläjäyksiä, pakkopullaa niille, jotka eivät musiikkia muuten kuuntele.

Vivaldin Vuodenajat, Mozartin Pieni yösoitto ja vaikkapa Albinonin Adagio eivät siitä sen huonommaksi tule, että niiden halpalevytyksiä myydään huoltoasemien halpahyllyssä. Kyllä ne kelvollista musiikkia ovat nekin. Museomusiikkia tietenkin joidenkin mielestä.

En voi sanoa koskaan pitäväni eritytisesti mistään musiikista ellei se vetoa voimakkaasti tunteisiini ja saa sieluani väräjämään ja haukkomaan henkeäni.

humalainen kirjoitti:En voi sanoa koskaan pitäväni eritytisesti mistään musiikista ellei se vetoa voimakkaasti tunteisiini ja saa sieluani väräjämään ja haukkomaan henkeäni.

Kaipa tuo Strauss sitten vetoaa voimakkaasti tunteisiini ja saa sieluni väräjämään. Henkeä haukon milloin mistäkin syystä, vaikkapa kauniin naisen nähdessäni.

Tuossa juuri lauloi joku mirjamhelin Mahleria ja asiantuntija kehui kaunista ääntämystä ja hyvää esitystä. Minusta se oli lähes sietämätöntä, kylmä, teknisistinen, täysin ulkopuolinen esitys. Kun Hanna Schwartz laulaa samaa, niin sielukin alkaa väräjämään.

VeHy kirjoitti:

humalainen kirjoitti:En voi sanoa koskaan pitäväni eritytisesti mistään musiikista ellei se vetoa voimakkaasti tunteisiini ja saa sieluani väräjämään ja haukkomaan henkeäni.

Kaipa tuo Strauss sitten vetoaa voimakkaasti tunteisiini ja saa sieluni väräjämään. Henkeä haukon milloin mistäkin syystä, vaikkapa kauniin naisen nähdessäni.

Uskoisin sen kummassakin tapauksessa johtuvan läihinnä vain siitä, että ne kiihdyttävät tiedoitsevan subjektin todellista mielihyvää, tahdon liikutusta itseään, kun korkealle suggestionsa aiheen yläpuolelle kohonneenja tahdonliikkeiltään sublimoituneen ja puhtaan mielteen alueelle heijastuneen objektivoidun säveltaiteen tulee kiihdyttää vain älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita puhtaasti tiedoitsevalla ja tahdosta itseastään erottautuneellaa älyn tahtomisesta vapaalla ja puhtaalla kuvastimella, semminkin kun valssikuninkaan ja wieniläisen charmin esikuvan mittatilautyönä wieniläisen maun mukaan räätälöityine kevyine tanssikappaleineen eivät musiikillisina aikaansaannoksina täytä edellä lueteltuja kriiteereitä taiteen puhtaina tuotteina, olemisen puhtaana tuloksena ja kukkana vaan palvelevat persoonallisia päämääriä ja käytännöllisiä tarkoitusperiä aikansa hengen elähdyttäminä.

kauniimman sukupuolen näkeminen saa varsin luonnmukaisesti miehiset vaistot heräämään eikä ole lainkaan yliluonnollista ja epänormaalia palvellen lähinnä vain sukuviettiä ja suvunjatkamiskykyä jopta varten evoluutiossa nämä tarpeet, vaistot ja taipumukset alkujaan syntyivät. kun taide kohottaa meidät pois tavanomaisesta minästämme ja saatamme nauttia luovien henkien objektiivisuudesta korkeampia henkisiä ja sielullisesti järkyttäviä ja puhdistavia olotiloja kokien joihin voimme osallistua sisäisesti.