YLE Radio 1

Akvarelleista generoitua musiikkia, joka soi Helena Kääriäisen taulujen höysteenä Arsnet-galleriassa Turussa joulukuussa:

http://www.synestesia.fi/music_fi.html

Asiaan liittyvä videoleike (#4) Viitasaarren musiikin ajasta 2008:

http://www.vimeo.com/timeofmusic

Eli pieni johdatus kuvista generoituun musiikkiin...

Täältäkin noita kipaleita kuulee ja taulujen kuvia näkee:

http://www.myspace.com/synestesiasoftware

Kävin kuulolla tuolla Myspacessa. Kun ei tekijä teoksiaan hehkuttanut, eipä niille liene syytä ilkeilläkään. Kahta kappaletta kuuntelin. Niissä kaipasin jotain draaman kaarta, olihan siellä siltakin tyrkyllä. Nyt ne olivat alusta loppuun samaa ainesta.

Heräsi myös kysymys, miksi tämmöinen prosessi; onko tekijä niin laiska, ettei viitsi itse säveltää, vai ovatko taipumukset enempi ohjelmointiin? Miten lie ohjelman näköhavainnoinnin laita, ottaako koko kuvan sokeasti kerralla, vai kulkeeko softasilmä kuvan elementeistä toiseen? Oikeastaan kysymys "miten" ei ole niin tärkeä, ja "miksi ei" on tietenkin oikea vastaus, mutta se ei riitä ainakaan minulle tässä kohtaa viihdettä, koska lopputuloskaan ei riittänyt.

"Kävin kuulolla tuolla Myspacessa. Kun ei tekijä teoksiaan hehkuttanut, eipä niille liene syytä ilkeilläkään. Kahta kappaletta kuuntelin. Niissä kaipasin jotain draaman kaarta, olihan siellä siltakin tyrkyllä. Nyt ne olivat alusta loppuun samaa ainesta."

Niinpä. Suurin osa esimerkiksi televisiosta tulevasta musiikista on elokuvamusiikkia, mainosmusiikkia, taustamusiikkia. Pitäisikö niissä on draaman kaari? Nyt kyseessä oleva musiikki oli akvarellinäyttelyn taustamusiikkia. Tarvitaanko draaman kaarta? Mielestäni ei. Toisekseen sävellykset on generoitu 5 sekunnissa noistaakvarellien valokuvista.

Otan esimerkin elokuvamusiikista. Kubrickin "Eyes Wide Shut", jossa on Ligetin Ricercata 2 toistuu yhtenä taustamusiikkina. Kolme säveltä, joista piano toistaa toistamista. Mikä on musiikin draaman kaari?

Rohkenen väittää, että sävellyksen tai soittamisen opiskelu voi johtaa siihen, että muodostuu pakkomielle lokeroida musiikkia sävellys- tai soittoharjoitusten kaavojen asettamilla tavoilla. Musiikin historian laitokset (Sibis, konservatoriot) ovat erinomaisesti onnistuneet tässä.