YLE Radio 1

Onneksi musiikkitiedemies palaa syksyllä kanavalle . Hän on ylivoimaisesti paras tyyppi Ylen musiikkiohjelmissa .Samoin koko musiikin historian sarja on parhaita ohjelmia radiossa . Eikä soittotunti-ohjelmakaan ole hassumpi . Kainulainen ja kumppanit osaavat ottaa tarpeeksi rennosti .

mälkönen kirjoitti:Onneksi musiikkitiedemies palaa syksyllä kanavalle . Hän on ylivoimaisesti paras tyyppi Ylen musiikkiohjelmissa .Samoin koko musiikin historian sarja on parhaita ohjelmia radiossa . Eikä soittotunti-ohjelmakaan ole hassumpi . Kainulainen ja kumppanit osaavat ottaa tarpeeksi rennosti .

Nyt heräsi mielenkiinto. Voisiko joku kertoa tarkemmin kyseisistä ohjelmista, joista en itse ole aiemmin kuullutkaan?

Sanoista "hullu musiikkitiedemies" tulee mieleen tiedemies, joka yrittää kehittää kaavan täydelliselle musiikille. Musiikille joka on absoluuttisesti kaikkien mielestä hyvää. Tiedemies joka ylianalysoi muiden tekemää musiikkia.

Kuten sanoin en ole aiemmin kuullut "musiikin historia sarjasta" tai "soittotuntiohjelmasta", mutta jos ne edes hieman vastaavat tuota mielikuvaa, jonka sanayhdistelmä "hullu musiikkitiedemies" minullle tuottaa, niin täytyy tarkistaa ohjelmat.

Jussi Kainulaisen, Jukka Nykäsen ja Janne Kuusisen ohjelmasarja Mieletön musiikinhistoria on kuulunut Yle Radio1:n herkkupaloihin jo aika monen kuukauden ajan. Se tulee sunnuntai-iltapäivisin ja uusintana tiistaina klo 11.20. Sarja ei jostain syystä kuulu kanavan nettiarkistoituihin juttuihin, mutta syytä olisi, sen verran raskasta asiaa hauskasti ja mukaansatempaavasti esiteltynä se on.

Kesätauon aikana Mieletöntä musiikinhistoriaa tuuraa Soittotunti, jossa Jussi Kainulainen asettaa itsensä alttiiksi milloin minkäkin soittimen soittamisen viettelyksille. Ainakin eilinen sellotunti vaikutti varsin mielenkiintoiselta, joskaan se ei hirvittävästi tuonut mieleeni omia ala-asteaikaisia sellotuntejani...

Paikallinen harmoniikkasoittajamme on tämä J. K. lähtöjään...
Olen joissakin ilmaistapahtumissa häntä kuullutkin.
TV:n kulttuuriuutisissakin muutamaan otteeseen näkynyt.

Viimeksi seurasin Salopäivän jälkeisenä päivänä toisen
ilmaisteatteriesityksen Vuohensaaressamme,
jossa myös oli soittajana esiintymässä.
Muutenkin kaupunkimme "työntekijöiden" harrastajajoukon
esityksessä "näytteli", mutta ei puhunut mitään, ilmeili vaan.
Oli ehkä liiaksikin ohjaajan vedätettynä, sillä nyökytteli siihen
malliin yli-innokkaasti.
Harrastajilla muuten on monesti se "vika" esiintyessään,
jotta pyrkii liiaksi ottamaan kontaktia yleisöön.
Itse en mielusti seuraa kasvotusten esitystä kun näyttelijä
mahdollisesti ottaa katsekontaktia, se vie pois esityskeskittymistä...

J. K:n olen joitakin kertoja kaupoissammekin nähnyt.
Viimeksi juhannuksen jälkeen kun oli nähdäkseni ostamassa
jotain ulkolaista olutta kassajonossa edelläni.
Olisin kysynytkin ohjelmastaan, mutta en julkisesti häirinnyt,
sillä näytti syventyneen omaan olemiseensa (emme tunne muuten).
Ajattelin että hieman laihduttavampi ravitsemus olisi ehkä hänelle
sopivampaa...

Itse radio-ohjelmasta, se on hyvää kuultavaa ja antaa ajateltavaa.
Soittamiseensa suosittelen jotain pienomaista haitarisoitantaa...
En tosin itse osaa soittaa mitään.

Nyt on pakko pyytää pientä täsmennystä: onko tarkoittamasi JK. Jussi Kainulainen vai Janne Kuusinen? Molemmat toki paikkansa täyttäviä tekijöitä niin musiikkiaiheisten radio-ohjelmien kuin omaehtoisen musisoinninkin suhteen..

Aloittaneen "mälkösen" aiheotsikon mukainen J. K. ,
jonka samanniminen on se Radio-ohjelmakin.
Sitä ei ole kerrottu, että "H." olisi mitenkään omaelämäkertaa,
mutta kuitenkin kuulutuksessa kerrottu alkavan taas viikonloppuna
ja uusinta siitä ensi tiistaina.

Oli miten oli mutta ko. mustiedemiehen viimeinen fugajuttu oli taas aivan poskettoman tyylikäs .

Ette tiedä mistä jäätte paitsi , jos ette kuuntele hhullua musiikkitiedemiestä . tänään taas aivan posketon juttu kirkkosävellajeista . Tiedettä , asiaa uudesta näkökulmasta . Ylen ykkösen lahja musiikkitieteelle .

Tänään taisi selvitä jotain siitä, miten musiikkitiedemiehestä tuli hullu. Tosin jutun logiikka oli -kuten tavanomaista- piilotettu poskessa olleeseen kieleen...

Siis : huomioikaa Hullun musiikkitiedemiehen uudet lähetysajat : tiistaisin päivällä ja perjantaisin klo 17.30 . Mikä ihana alku viikonlopulle .Fantastinen tyyppi .Mies todella satsaa musiikkitutkimukseen ja musiikin historian vaiettuihin ilmiöihin .Säveltäjänä aivan vertaansa vailla .Kuunnelkaa , hämmästytte !

Tämä Mielettömän musiikkihistorian kokoonpano esiintyi eilen täällä
Salossa ensimmäisessä live-esiintymisessään.
Valitettavasti en itse ehtinyt ilmaistilaisuuteen.
Tästä oli sivun kirjoitus muutama päivä ennen esitystä SSS:ssa.

Viikon päästä on vielä yksi Kulttuurikeskiviikon ilmaisesitys,
jonka aihe http://www.salo.fi etusivulla.

Tämän em. Salo-sivun alakulmassa on myös linkki:
Valtakunnalliset kotiseutupäivät Salon seudulla 9.-12.8.2007 loppuraportti >
http://www.salo.fi/netcomm/Chunker/olow ... tb=2272010
Tässä loppuraportin alusta muutama sentti on kuvaa tästä täällä kirjoittamastani
teatteriesityksestä, jossa keskellä hanuria soittaa otsikon Janne Kuusinen,
tosin kuva on yleisön takaa hieman heikkolaatuinen.

Schopenhauerilaisia ajatuksia neroudesta vapaasti siteeratakseni: Koska erityisilmiöiden tutkiminen on lahjakkuuden työmäaata, jonka kohteena voivat oikestaan olla vain olioiden väliset suhteet ei neron kohteena niiden olemus yleensä, yleinen puoli ja kokonaisuus, ei rinnastus hulluuteen kansankielisenä psykiatrisena fiktiona, joka ei ole mikään täsmällinen diagnoosi tunnu minusta tässä yhteydessä sopivalta, nerouden ja hulluuden sukulaisuuden perustuessa pääasiassa tahtomisen kiihkeydelle, mielen ylivireelle ja tunneherkyydelle, epänormaalin tietokyvyn kohdistuessa äkillisesti kaikella energiallaan tahdon asioihin ja surkeuteen, sen käsityksen tullessa helposti liian eläväksi nähdessään kaiken liian räikeissä väreissä, kirkkassa valaistuksessa ja suunnattomasti suurentuneena, ja yksilön langetessa pelkkiin äärimmäisyyksiin, neron etuoikeuksiin kuuluvan suunnattoman keskityksen toteutuessa näin välistä myös todellisuden esineissä ja arkipäivän tilanteissa jolloin ne sellaiseen poltopisteeseen koottuina suurenevat niin muodottomasti, että näyttävät elektronimikroskoopin linssissä norsun kokoiseksi kasvaneelta kirpulta neron milloin haaveelliseen vajoamiseen tai intohimoiseen kiihkoon johtavassa mielialojen miltei maanidepressivisessä vaihtelussa, neron, jonka sisäinen tuska on kuolemattomien teosten äidinkohtu hulluuden ollessa pikemminkin sen aste neroutta, jossa tämä on jo menettänyt luomis-ja hengenvoimansa ja lakannut olemasta puhdas äly ihmiskunnan palveluksesta. Näinhän kävi mm. Reiniin hukuttautumista yrittäneelle Robert Schumannille, joka eli viimeiset vuotensa mielisairaalaan teljettynä.

Juuri saamani tiedon mukaan Mieletön musiikinhistoria palaa eetteriin ensi viikon perjantaista lähtien, ja jatkuu kuluvan vuoden loppuun saakka. Ohjelma ei siis näillä näkymin tule enää ensi vuonna. Emme vielä ole osanneet päättää, onko se hyvä vai huono asia.

Lämmin kiitos kaikista kannustavista palautteista.
Yst.terv. Janne 6nen / MMH

Toivottavasti kausikortin hullu kommentoija, nainen portaiden kaiteella ei tule takaisin.

Käsittääkseni taiteessa sen enempää musiikissa kuin millä muulla teoreettisen luovan työn alalla tahansa ei ole kyse moraalista, jossa hyvä tahto on kaikki kaikessa. Taiteessa kuten jo sanakin ilmaisee on kysymys taitamisesta. Tietenkin saattaa olla niin että monet ajattelevat hyvällä tahdolla lopulta onnistuvansa mutta juuri se tekee onnistumisen mahdottomaksi koska se tähtää persoonallisiin päämääriin ja tarkoituksiin. Silloin ei taiteesta voi tulla täyttä totta. monet eivät aavista että yksin tahdon se kaikkien aikeiden herruudesta irtitempautunut ja yksin toimiva äly tekee kykeneväksi luomaan aitoa. Kaikenlaisten töhertelijöiden synty on pohjimmltaan siinä että heillä äly on vielä lujasti juurtunut tahtoon joka tarkoitusperineen tekee älyn niin yksipuoliseksi ettei se näe muuta kuin tahtoa ja sen sanelemaa teemaa koskevan. Muu osaksi hämärtyy, katoaa tai astuu tajuntaan väärentyneenä, jolloin he omaksuvat aidoista teoksista niiden ytimen asemasta ulkokuoren ja luulevat kaiken savuttanensa ja jopa ylittäneensä korvaten tyhjän sisällön hurskaalla epärehellisyydellä päästäkseen korkeiden esimiesten suosioon. He asettavat itse itsensä valoon. kyeten toimi