YLE Radio 1

Yrjö Kilpisen laajaan laulutuotantoon, jossa säveltäjä ei milloinkaan tavoittele vain tarttuvaa tai laulullista melodiaa vaan säveltää runon tunnelman ja rakenteen ehdoilla "harvinaisen joustavasti kirjallisuuten eläytymällä ja mielikuvituksensa avula löytäen runon muotoa ja sisältöä vastaavan musiikillisen hahmon"(tuetosanakirjan luonnhdinta schubertista joka sopii myös kilpiseen) uusklassis-romanttisen tyylin puitteissa introspektiivisen itsetutkistelevan sisäänpäinkääntyneistä tunnelmakuvista ja lapin luonnon yksityiskohtien kuvailusta riemukkaisiin suvilauluihin tunturilaulusarjassa, joista erityisen mieleenpainuva on esimerkiksi kahdessa viimeisen laulussa esiintyvät säkeet, teki lämmöllään iki-ihmeitään ja vä'lkyvät veet, harjanteet, ja josta tuli kilpisen varsinainen kansainvälinen läpimurtoteos 1926 sävellettynä ollen tyyliltään koskenniemen runoihin sävellettyä 37 liediä pelkistetympi.

Koskenniemen runoon Ihme sävelletty yksinlaulu päättyy kohottavan pakahduttavasti loppuhuipennukseen säkeissä "tänä aamna tahtoisin kuolla sun syliis armahin" sellaisella paatoksella ja hurmiolla ettei kuunaan moista ole suomen liedtaiteessa koskaan ennen kuultu kuin myös useat tämän runoihin sävelletyistä lakeus sarjan liedeistä ilmentävät uudenlaisia synkkyyden syvyyksiä kuin 800 laulua luoneelta kilpiseltä saattaisi odottaakin, jonka kunniaksi jo 50-luvulla lontooseen perustettiin kilpinen society ja saksalainen baritoni hüsch kävi kantesittämässä mm. morgensternin runoihin kuoleman lauluja sävelletyn sarjan, joihin kuuluu eräät kaikkien hienoimmista säveltäjänsä lauluista, joita kuulan leski almakin esitti jo varhain.

Vain kiven tekstiin säveletyissä lauluissa teksti on alistettu melodian vaatimuksille kaikessa niiden lumoavassa musiikillisessa kauneudessaan. suuria lauklusarjoja kilpinen kirjoitti myös leinon, jalkasen ja eräiden ruotsalaisten runoilijoiden teksteihin.