YLE Radio 1

Kaikki he olivat ammattisäveltäjiä enkä voi ymmärtää minkä vuoksi joitakin statuksensa saaneita ja kannuksensa hankkineita korkean ammatitaidon omaavia käsityöläisiä tulisi arvostaa vähemmän kuin muita vain siksi että nämä muut ovat satunnaisista reseptiohistoriallisista seikoista ja sattumanoikusta johtuen sattuneet saavuttamaan eräänlaisen privilegion laiminlyödyn valistus-ja opetuskampanjan tai piittaamattomuuden takia, joka on johtanut heidän taiteellisten saavutustensa ja työnsä täydelliseen unohdukseen tai hiljaisesti hyväksyttyyn mitätöimiseen joka ei ole missään suhteessa sen arvonannon ja vaalimisen kanssa jota niiden musiikillinen substanssi korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä saattaisivat edellyttää ja jonka tulisi olla ainoa kriteeri ja itseisarvo taidetta arvioitaessa ja arvotettaessa toissijaisten ulko-musiikillisten argumenttien ja arviontiperusteiden ja viittausten, tai mikä vielä pahempaa taloudellisen hyödyntavoittelun sijasta, joka tuntuu takaavan jonkinlaisen monopoliaseman näille konserttirepertoaarin despooteille joiden saavuttaman korostetun epäoikeutetun aseman vuoksi ei synny minkäänlaista mahdollisuuttakaan vertailla etuoikeutetun, kuin annettuna totuutena eksistoivan statuksensa vuoksi tervehenkisen keskinäisen kilpailun muodossa niitä aikansa muiden taiteenlajinsa tunnettujen tai tuntemattomaksi jääneiden edustajien kanssa jolloin syntyisi paljon tasapuolisempi ja objektiivisempi kilpailu-ja valintatilanne jossa mitään ennaltamäärättyjä autoritaarisia, totunnaisiin menettelyihin perustuvia ja kvantitatiivisia valintakriteereitä ja ajattelumalleja ei syntyperäisten käsitteiden tavoin olisi jaettu ja olemassa kuin mikä tuntuu nyt olevan vallitsevana sillä kuten muistamme mahlerinkin joskus todenneen: perinne on silkkaa huolimattomuutta.

Mutta mikäli tervettä ja älyllistä uteliaisuutta ei ole riittävästi saattaa taidekäsitys jäädä yksipuoliseksi ja luutuneeksi ja olemme tulleet aivopestyiksi niin ettei meillä ole kykyä olioiden ja musiikin esittämän maailman olemuksen uskollisen kuvan objektiiviseen käsittämiseen vaan jäämme muotivillitysten ja tapojemme sekjä autoritatiivisten ylhäältä annettujen totuuksien vangeiksi ja omaksumme kaiken mitä meille esitetään musiikista vain hyvässä uskossa.

Jos Lauri ikosen sinfoniat tulevat tyylillisesti lähelle Sibeliusta miksi niitä ei kuulla milloinkaan? Siksikö että hän oli vähemmän ranskalainen tyyliltään kuin madetoja vai siksi ettei hän ollut yhtä originelli kuin esikuvansa? Vai piileekö syy musiikissa itsessään? Syy jäänee ikuiseksi arvoitukseksi tällä ohjelmapolitiikalla.

Ida-Maria Hytösen ja Teppo Similän Duetto-ohjelma sivuaa tätä teemaa, vaikka se kääntääkin inhon teeman traumaksi. On oikeasti aika vaikea uskoa, että juuri kukaan muulla, kuin inholla muistelisi esimerkiksi laulua Arvon mekin ansaitsemme, josta tässä kuullaankin poikkeuksellisen korni versio...
Toisaalta ohjelmassa sivutaan vastaansanomattomalla tavalla sekin, miten jonkin kappaleen ylikuormitus saa aikaan inhon jotain biisiä (tässä tapauksessa Värttinän mainiota Marilaulua) kohtaan.
http://www.yleradio1.fi/musiikki/duetto/id24179.shtml

Mutta ikävästä muistostakin on mahdollista päästä yli -eli vaikka minullekin jäi kai sen verran järeä trauma ala-asteella pakkosoitatetusta nokkahuilusta, josta seurasi se, etten oikeastaan vieläkään pidä nokkahuilumusiikista. Mutta inhoanko minä nokkahuilumusiikkia? En mitenkään välttämättä...

Tai palauttivat inhon alkusyyhynsä?

moxu kirjoitti:Ida-Maria Hytösen ja Teppo Similän Duetto-ohjelma sivuaa tätä teemaa, vaikka se kääntääkin inhon teeman traumaksi.

Minusta oli kiva soittaa nokkista, ajoittain ihan fantsua hei vinkuttaa viulua, ja pianon pimputuskin oli siedettävää kun sitä ei tarttenut tehdä oppimismielessä, ja luultavasti muutkin lyömäsoittimet olisiavat menneet, mutta laulun lopetin 9-vuotiaan, kun ei enää saanut laulaa englanniksi vaan oli palattava suomikansakoulun suomiviisuihin. Prkl. Mulla alkoi tuolloin äänenmurros ja sitähän jatkui koulun loppuun asti...

Tai oikeestaan... se vaan jatkuu. Siksiköhän-köhän en ole kirkon enkä puolueenkaan jäsen, ne kun tapaavat kasvattaa massahenkeä yhteislaululla...