YLE Radio 1

Väliotsikot: Nouse riennä suomen kieli


Laulutaiteestamme eli kriittinen näkökulma Siben yksinlaulutuotantoon.


A) Sibeliuksen lauluissa risoo eli ottaa pannuun ruotsikielisyys. Siben kotikielihän oli ruotsi, joten kotona luettu kirjallisuuskin oli ruotsia.


B) Sibelius ei selvästikään osaa rakentaa sellaisia kohottavia ja järkyttäviä nousuja ja huipennuksia, kliimakseja ja kohokohtia, mikä Kuulalle on niin tyypillistä lauluissaan. Monasti Sibeliuksella jää pointillisesti joku yklsittäinen ja orpo irrallinen sävel tai akordi kuin ilmaan leijumaan vailla orgaanista jatkuvuuta.

Tai Sibeliuksen rakentamat nousut tuntuvat maaneerimaisen teennäisiltä ja väkinäisiltä, ja dramaattiset purkaukuset melodramaattisilta ilman oikeata inspiraatiota, vailla omintakeisuutta, vain laihana alitajuisena muistumana Scubertin laulutuulistä; elisen kuuntelemani perusteella.

Niistä puuttuu todellista hengen lentoa, ideaa, identiteetiä ja ytimekkyyttä, ja näin ollen myös selväpirteiset melodiset aiheet.Tietty kaavamaisuus pistää korvaan.

Mutta Toivo timoteus Kuula oli vakaumuksellinen fennomaani!

Ska du sjunga på svenska eller på finska: miltei kaikki siben yksinlaukuthan ovat järjestään ruotsinkielisiä, mutta Kuula sävelsi 16-vuotiaana vain yhden.


On mielestäni sentään edistyksellistä, että kriitikoiden joukosta löytyy vielä kriittisestikin ajattelevia ihmisiä, etteivät kaikki ole Sibelius-huuman sokaisemia ja arvosta hänen jokaista postikorttiaankin lehteen julkaiseminen arvoisena korvaamattoman arvokkaana kultuurihistoriallisena dokumenttina, maamme musiikkielämää jotenkin rikastuttavana suurena musiikinhistoriallisena löytönä.

Huomasin myös, etä Siben laulujen vokaalisatsista jää uuppumaan todellista laulunomaista melodista äänenkuljetusta, inspiroitunutta pitkälinjaista melodista kaarrosta.

Kvittra va som helst, Musse. Jeg sjunger varken på finskij eller på svenskij.

Siblelius on ruotsinkielisen sivistyneistön konservatiivista kompromissitaidetta ajan henkeen kansallisen heräämisen kynnyksellä, joka ei mene äärimmäisyyksiin tai kohtuuttomuuksiin ja herätä äärioikeistolaista liikehdintää, reformaatio-tai revoluutiomielialaa johtamalla kansalisen itsetunnon heräämiseen musiikillisilla ja kielellisillä avuillaan, vaan pikemminkin taantumukselliseen vallitsevien porvaristoa suosivien yhteiskunnallisten olojen säilyttämiseen kansantaiteen tappioksi.

Oma lukunsa on Siben laulujen yhtäkkiset harha-ja puolilopukkeitakin ilmeisesti jossain määrin suosivat lopetukset, ja tarkoituksena lienee, että niiden musiikillinen muoto täydentyisi kuuntelijan mielessä. Niissä jä uein kaipaamaan kaunista melodista ja luonnollisesti hengittävää laulullista linjaa. Mutta minkäs instrumentalisti taidoilleen tai niiden yksipuolisuudelleen mahtaa?

En usko sopeutuvani siihen vallitsevaan valtavirtaukseen, jossa Sibestä tehdään sibeliaaninen ikonogrfafinen kuvainpalvonnan ja henkilökultin kukinto.

mikkihän saa minut aivan pyörryksiin sanahelinällään ja kukkaiskielellään. en muistanut olleeni aivan näin taitava verbaalinikkariakrobaatti debytoidessani varhaisemmalla nimimerkilläni, mutta olen kielikysymyksen suhteen tehnyt täyskäännöksen ja muuuttanut absoluuttisesti kantani myönteikseksi ruotsinkielisyyttä kohtaan musiikissa myös niin ettei kielikysymys voi ilmetä primaarisena musiikillista kvaliteettia määrittävänä komponenttina vaan teoksen musiikillisen ja taiteellisen laadun määrittelee vasta säveltäjän luomisvoima älyllinen kapasiteetti. tämän todistaa jo nils-eric fougstedtin hienostuneen esimodernistinen mies-ja sekakuorotuotanto, kvarttisointuineen ja-intervallihyppyineen.

Ja mitä olisi suomalainen laulumusiikki ilman Georg Malmstenia?

VeHy kirjoitti:Ja mitä olisi suomalainen laulumusiikki ilman Georg Malmstenia?

Ohjelmiston identtisyys ja integroituneisuus on looginen seuraus repertoaarin kapeudesta joka perustu lähinnä auktoriteettiuskoon joidenkin säveltäjien etevämmyydestä muihin nähden, vaikka objekltiiviseen ja syvään tietoon perustuva taiteellinen näkemys todistaa päinvastaisesta. usein laadullisesti heikompi musiikki on syrjäyttänyt kvalitatiivissti merkittävämmät säveltaiteen saavutukset pois ohjelmistosta lähinnä makutottumusten sanelemana.nurinkurista ja ironista mutta totta. ohjelmiston ulkopuolinen ja syrjän sysätty säveltaide voi olla painavampaa kuin ohjelmistoon kuuluva sisällöltään ja emotionaaliselta voimaltaan anafektiivisempi ja kepeämpi sinfoniataide suomessa-90 prosenttia suomalaisesta klassisesta 1900-luvun musiikista ei milloinkaan tule soimaan radiokanavilla. vaikka niiden laatu saattaisi edellyttää sitä mitä suurimmassa määrin. georg malmsten ei kuulu klassiseen kategoriaan vaan edustaa kevyttä viihdemusiikkia. kilpinen, melartin, merikanto, ranta, järnefelt, nummi, ikonen, krohn, marvia, linko, pesonen, hannikainen, palmgren, mm. ovat laulusäveltäjiemme ehdotonta kärkeä ja parhaimmistoa lukuisten muiden muassa.

humalainen kirjoitti:usein laadullisesti heikompi musiikki on syrjäyttänyt kvalitatiivissti merkittävämmät säveltaiteen saavutukset ....

Voisitko kertoa mitä on laadullisesti heikompi musiikki?

Musiikki on aina tavallaan abstraktia paitsi kaikkein korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä. siinä on niiden puhdas aineeton muoto kuin henkimaailma ilman materiaa, inhimmilisine tunteineen ja intohimoineen nauttiessamme erään ihmisen katastrofin sublimoinnista ja kokiessamme katharsiksen.tahdon liikutusta itseään ei saa kiihdyttää vaan älyn mukaisia puhtaan mielteen alueelle haijastuneita tahdonlikkeiden vastineita tahdon tyydytyksen ja tuskan kuvana. musiiki ei esitä ideoita tahdon objektivoituneisuusasteita vaan välittömästi itse tahtoa. se tietenkin hieman riippuu musiikin laadusta. sibelius ei näet aivan tai läheskään kykene siihen mihin valtaosa muusta suomalaisesta säveltaiteesta. mutta siksi se on populistien suosiossa jotka eivät musiikin syvintä olemusta tajua juuri lainkaan.