YLE Radio 1

arvieno kirjoitti:Ihmettelen miten nämä 25-vuotisen valtakauden diktatorisetkin otteet saavat kovin ruusunpunaisen sävyn edelleen.

Ruusunpunaisen...siis tarkoitatko sosialidemokraattista sävyä? Minun on aika helppokin nähdä UKK:n politiikan tekemisessä punaisia sävyjä, mutta ne menevät kyllä syvemmälle tuohon väreistä intohimoisimpaan ja liittyvät ihan rehelliseen kommaritoimintaan...

No en puoluepoliittisesti vaan tuota kaunistelevaa yleismaalailua yritin vain kuvailla. Kyllä K. oli sentään erittäin merkittävä tekijä kommunistien taltuttamisessa nykyisen järjestelmän kannattajiksi, voisi jopa sanoa että hallituskutsuineen merkittävin SKP:n hajoittaja.

Aika hyvä tulkinta arvieno, mutta itse kyllä pidän puolueen omaa kahtiajakoa hajoamisen varmana enteenä. Ei nyt kaikkea sentään voi Urkinkaan kunniaksi tai viaksi laskea. Olen itse ainakin suhtautunut asiaan siten, että hän vaikutti enemmänkin vähemmistösiipeen.

No, muistaakseni tuo jako ilmaantui vuoden 1966 vaalien myötä hallitukseen menosta ja kärjistyi sitten vuoden 1968 tapahtumien ajamana sovittamattomiin. Tämän jaon ilmaannuttua K. toimi kyllä koko ajan tukien enemmistöläisiä kun NL taas nosti vähemmistön aina esimerkiksi ja Beljakov kaasutti masinoimaan korpilakoilla kumousta. Venäläiset tuuppivat kommunisteja joka hallitukseen mutta K. piti heidät poissa silloin kun se oli vaarallisinta.

Haluaisin todella tietää, mitä erikoista presidentinvaaleissa 1978 oli? Syytätkö yli 80%:a kansalaisista väärin äänestämisestä? Vai väitätkö, että Kekkonen manipuloi mediaa tai ehdokasasettelua? Ketä itse äänestit? Koetko syyllisyyttä jostain?

Ja ennen kaikkea: kuka olisi ollut parempi presidentti 1974 tai 1978? Ja miksi? Moxulta toivoisin myös perusteluja siihen, miksi 1978 uudelleenvalinta "olisi saanut jäädä tekemättä". Sairastuminen ei oikein kelpaa syyksi, vaan sinun pitäisi kertoa, mitä vahinkoa vuosina 1978-1981 tapahtui Suomelle.

*******************************
P.s.
Lopuksi vielä näitä YYA, Mannerheim ja Nato-rönsyjä, joihin Kekkos-keskustelu jostain oudosta syystä on väliin livennyt:

arvieno kirjoitti:Kai M. oli sen verran velkaa vapaudestaan entiselle isännälleen että suostui tekemään ensi luonnoksen.

Mitä ihmettä? Kuka tai mikä oli Mannerheimin entinen isäntä?

Mannerheim teki ensimmäisen ehdotuksensa Suomen ja NL:n sotilaallisesta yhteistyöstä Zhdanoville jo joulukuussa 1944. Toki kyseessä oli neuvottelutilanne Suomen rannikkotykistön tilasta, mutta yhtäkaikki: Mannerheim otti aloitteen haltuunsa. Tätä on oikea-aikainen toiminta. Siihen pystyvät vain tilannetajuiset diplomaatit, eikä mitkään fundeeraajat!

Zhdanov diggasi Marskin ehdotusta ja näytti tälle Puolan, Jugoslavian ja Terijoen hallitusten aiempia YYA-sopimuksia. Kenraali Heinrichs, jonka kanssa Mannerheim keskusteli asiasta, kannatti myös sopimusta.

Tämän jälkeen - jo alkuvuodesta 1945 - Mannerheim kirjoitti tekstin, joka oli jopa hieman laajempi sotilaallisen yhteistyön osalta kuin lopulta 1948 solmittu varsinainen YYA. Sopimuksen teko viivästyi lähinnä siksi, että rauhansopimustakaan ei ollut vielä allekirjoitettu eikä Stalin halunnut hötkyillä asiassa.

Olennaista on tämä: Mannerheim sai Suomelle goodwilliä nopealla toiminnallaan. Ihan kuin Kekkosen konsteja!! Jos yrität vihjata, että Mannerheim haki omaa etuaan tai pelkäsi sotasyyllisyyssyytettä, niin kerro se Suomen kansalle. En usko, että saat kannatusta.

arvieno kirjoitti:kaikki tehtävät joihin armeijaa nykyisinkin tarvitaan sujuvat paremmin ammattilaisilla. Jatkossa vielä selvemmin, koska todelliset ystävät eivät ole aina tuputtamassa tänne "apuaan" kuten YYA-aikana.

Ketkä ovat Suomen "todellisia ystäviä"? Todellinen ystävä on varsin epäselvä käsite valtioiden välillä. Intressiä auttamiseen voi olla lähinnä niillä, joilla on etuja puolustettavanaan: joko velkasaamisia tai merkittäviä kaupallisia mahdollisuuksia odotettavissa.

Älähän harhauttele, poikkeuslaki 1973 oli keskustelun lähtökohta ja sinä yrität pyhittää sen vuoden 1978 vaaleilla. Tuon lain syytä oli myös tilanne joka sitten näkyi 1978 vaaleina, täydellinen vaihtoehdottomuus, kukaan varteenotettava ehdokas ei uskaltanut enää häntä haastaa moisen tempun jälkeen. Luulen että Koivisto olisi jo 1974 ollut vahvoilla, vasemmisto taistolaisia paitsi tuki häntä ja Kokoomuksellekin (joilta Rihtniemi putosi pois) hän olisi varmaan kelvannut. Lieneekö sitten K:n mielessä kangastellut Honka-liitto tuon koalition verrokkina. Mutta, vaalit jäivät pitämättä, ehdokkaiden nimiä emme tiedä, vain vallan kaapanneen.

Mitä mieltä täällä oltiin puolustusliitosta jota NL esitti Suomelle jo 1938 ja 1939? Se, että siitä taivuttiin neuvottelemaan hävityn sodan jälkeen ei ole enää aloitteellista, M. sai luonnoksien pohjaksi jo solmittuja sopimuksia Zhdanovilta. Näet koko ajan, mistä aloitteet tulivat, miksi venkoilet?

Unohdat jotakin ajaaksesi senkin että M. oli YYA:n vastustaja jo siihen aikaan kun se sitten solmittiin.

Uskon että tämä on sinulle vaikeaa, mutta tehty mikä tehty.

Ihmisten poliittisen muistin ajaksi on jossain sanottu 3 kuukautta. Se, että UKK oli ilmoittanut jättävänsä paikkansa vuoden -74 vaaleissa, olisi voitu laskea poliittiselta painoarvoltaan vähäisten puheiden joukkoon, eikä perustuslaillista TODELLISTA syytä poikkeuslain säätämiselle maassa, jossa oli rauha ja ulkopolitiikkakin kunnossa, voida ikinä osoittaa. Kukaan tuskin olisi tuossa tilanteessa ollut Kekkosta parempi vaihtoehto presidentiksi eikä hänellä todellista valitsematta jäämisen uhkaa olisi edes ollut, vaikka Veikko Vennamo ei olisikaan jäänyt ainoaksi haastajaksi. Valitsijamiesjärjestelmä olisi kuitenkin taannut Kekkoselle kaikkien tärkeimpien puolueiden äänet, kuten vuonna -78.

UKK:n dementia eteni -70-luvun lopulla varsin nopeasti, vaikka sitä yritettiinkin salata. Ajan mediaa tutkittaessa huomaa suorastaan hämmästyttävästi sen, miten suuri tarve muutamilla vanhan presidentin hännystelijöillä oli huutaa totuuden sanoneelle lapselle: J-lauta, keisarilla on vaatteet!!

Oliko vuoden -78 valinnasta Suomelle jotain historiallista haittaa? Tuskin, mutta silti kuka tahansa tajuaa, ettei raskaaseen, kuusivuotiseen presidentin tehtävään pidä valita sairasta vanhusta. Jokainen on ansainnut elämänsä loppuun inhimillisen levon. Kekkonen oli suostunut ehdokkaaksi jo kolme vuotta ennen vaaleja, jolloin hän oli vielä voimissaan, mutta hänen esimerkkinsä osoitti erinomaisella tavalla, miten äkkiä henkilääkäri voi kesyttää tervaksisen miehen (ilmaisu tod.näk.Loka-Laitisen, peräisin Tamminiemen pesänjakajista).

Kiitos, Moxu. Huomauttaisin silti kahdesta seikasta. Ensinnäkin, jos oli selvää, että mahdolliset valitsijamiesvaalit 1974 voittaisi Kekkonen, niin eikö ollut ihan viisasta jättää pois turha ja repivä vaalitaistelu ja antaa presidentin keskittyä jo aloitettuun ETY-kokouksen valmisteluun. Vaalisekoilut olisivat myös vaarantaneet EEC-vapaakauppasopimuksen ja mahdollisesti lisänneet taistolaisten kannatusta. 70-luvun lopun konsensuspolitiikkaahan tässä pohjustettiin!

Toiseksi keväällä 1978 ei valittu sairasta vanhusta, vaan teräsvaari, joka heti kesällä löylytti Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinovin ja esti yhteiset sotaharjoitukset. Tämäkin jo riittää perustelemaan viimeisen kauden.

Manulla ei sitten 1982 jälkeen ollut enää yhtä pahoja tilanteita, koska Neuvostoliiton turbulentilla johdolla alkoi olla Brezhnevin kuoleman jälkeen omankin maan kanssa tarpeeksi tekemistä.

"Jokainen on ansainnut elämänsä loppuun inhimillisen levon", kirjoitat kauniisti, mutta elihän Urkki sentään vielä viisi vuotta eläkkeellä. Hän eli rauhallista vanhan miehen elämää, josta Helsingin Sanomien kuuluisa "talutuskuva" ei kerro koko totuutta.

Mutta mitä minä teen arvienon kanssa?

arvieno kirjoitti:Uskon että tämä on sinulle vaikeaa, mutta tehty mikä tehty.

Vaikeaa tässä on vain liika kahvinjuonti, koska kirjoitan nämä jutut nettibaareissa. Minulla ei ole tietokonetta enkä työpaikalla ehdi roikkua foorumilla.

arvieno kirjoitti:Älähän harhauttele, poikkeuslaki 1973 oli keskustelun lähtökohta .... vaalit jäivät pitämättä, ehdokkaiden nimiä emme tiedä, vain vallan kaapanneen.

Ai, sekö oli lähtökohta. Olisiko Koivisto ollut mielestäsi parempi pressa? 1974?

arvieno kirjoitti:Mitä mieltä täällä oltiin puolustusliitosta jota NL esitti Suomelle jo 1938 ja 1939? Se, että siitä taivuttiin neuvottelemaan hävityn sodan jälkeen ei ole enää aloitteellista, M. sai luonnoksien pohjaksi jo solmittuja sopimuksia Zhdanovilta. Näet koko ajan, mistä aloitteet tulivat, miksi venkoilet?

Unohdat jotakin ajaaksesi senkin että M. oli YYA:n vastustaja jo siihen aikaan kun se sitten solmittiin.

Tarkistin, miten me tähän Mannerheim-keskusteluun jouduimme. Siis: Mannerheimin minä otin esiin reaalipoliitikkona, joka 1944-1945 tajusi, ettei kannata pitää kiinni "periaatteesta", vaan toimia tilanteen (ja tulevaisuuden!) mukaan.

Jo eläköityneen, terveyttään hoitavan Mannerheimin (sekä Paasikiven) vuonna 1948 esittämät YYA-vastaiset argumentit perustuivat lähinnä solmitun rauhansopimuksen takia tapahtuneeseen Suomen armeijan radikaaliin pakkosupistamiseen, jonka takia Suomella ei ollut enää sopimuksen vaatimaa puolustuskykyä sekä haluun olla rikkomatta välejä USA:n kanssa. Kylmä sota oli näet käynnistynyt.

Mannerheim siis sekä kannatti että vastusti YYA-sopimusta samoin perustein kuin minä vastustan Natoa! Ensin halu parantaa omia neuvotteluasemia, sitten säilyttää Suomen oma puolustuskyky ja lopuksi olla rikkomatta välejä liittouman nousussa olevan vastapuolen kanssa.

Suomeen ei haluttu silloin eikä nyt vieraita joukkoja. Niinpä ei tarvitse selitellä.

Talutuskuva Urkista on lähempänä vanhaa UKK:ta koskevaa totuutta kuin puhe teräsvaarista.

nimiErkki kirjoitti: Sairastuminen ei oikein kelpaa syyksi

Miksei kelpaa?

k-meleon kirjoitti:Talutuskuva Urkista on lähempänä vanhaa UKK:ta koskevaa totuutta kuin puhe teräsvaarista.

Hauskasti sanottu! Talutuskuva on nyt tosiaan jo vanha totuus! Sitä kuvaa kytättiin pitkään ja se palveli uutta hallintoa. Helsingin Sanomille Kekkosen kauden kaikkinainen arveluttavaksi tekeminen sopi myös: siten saatiin vähennettyä Kepun valtaa.

Tarkoitus oli myös saada perustuslain muuttamiselle syitä: vain kaksi kautta presidentille ja valtaoikeuksien kaventaminen. Tästä on hyvä pohdinta Matti Klingen edellä mainitussa kirjassa Mesimarja myytti Mannerheim.

k-meleon kirjoitti:

nimiErkki kirjoitti: Sairastuminen ei oikein kelpaa syyksi

Miksei kelpaa?

Emme voi jättää ketään valitsematta sillä perusteella, että hän voi kolmen vuoden päästä sairastua. Silloin ketään ei voitaisi valita ikinä mihinkään.

Vuonna 1978 Urho Kaleva Kekkonen oli fyysisesti sairas, muistikatkoista kärsivä vanhus, eikä mitenkään kuntoinen kuuden vuoden työrupeamaan valtion johdossa.

Syksystä -81 Tamminiemi toimi yksityisenä sanatoriona, jonka käytännön vastuu kuului linnanvoudille, siis Arimo Raesteelle. Tämä on muistelmissaan kertonut, kuinka työläästä projektista oli kyse. Protokollan mukainen henkilökohtainen avustaja osoittautui pian tarpeettomaksi, kun potilas kuitenkin sai tarvittavat hoivatoimenpiteet läheisestä Meilahden sairaalasta, keittiöön palkatut huippukokit lähtivät pian parempiin hommiin, heitä kun ei innostanut valmistaa lusikalla syötettävää mössöä. Lopulta avustajan virkaan piti korottaa talonmies OTO:na kapteenin palkalla.
Raeste kirjoittaa: Helpotukseni oli uskomaton, kun talonmies eräänä yönä elokuussa -86 soitti ja kertoi vanhan isännän päässeen vaivoistaan.
Niin, että jos talutuskuva Kekkosesta ei ollutkaan lähellä totuutta, se tarkoittaa, että totuus oli vielä paljon karumpi. Matti Kekkonen esti jopa isänsä vanhoja kavereita käymästä Tamminiemessä, jotta myytti korvaamattomasta sankari-Kekkosesta ei olisi murentunut.

Mutta se tosiasia lienee kiistaton, että Kekkonen oli yksi Suomen 1900-luvun merkittävimmistä poliitikoista ja vaikuttajista, halusivatpa jälkipolvet sitä tai eivät.

nimiErkki kirjoitti: Huomauttaisin silti kahdesta seikasta. Ensinnäkin, jos oli selvää, että mahdolliset valitsijamiesvaalit 1974 voittaisi Kekkonen.

Sinä se vain muuntelet totuutta. Juuri aiemmin mainittiin että hän oli kieltäytynyt osallistumasta ehdokkaana vaaleihin vuonna 1974. Ja tämän muistivat hänen lisäkseen kaikki, erityisesti ne, jotka tekivät innolla töitä oman ehdokkuutensa eteen, Karjalainen, Leskinen, Rihtniemi, Vennamo, ja lukuisat muut, joista Koivistonkin taisin mainita. Ja muistivat sen venäläisetkin, koska pohjustivat innolla Karjalaista vaalit voittamaan. Vaalit olisi käyty juuri tuon pyörtämisen ympärillä ja sitä ei voinut K. sallia. Vaalit joissa K. oli ehdokkaana olivat täysin poissa kuviosta koska niiden kampanjoinnista olisi tullut "neuvostovastaista", lue: kekkosvastaista.

nimiErkki kirjoitti:

arvieno kirjoitti:Älähän harhauttele, poikkeuslaki 1973 oli keskustelun lähtökohta .... vaalit jäivät pitämättä, ehdokkaiden nimiä emme tiedä, vain vallan kaapanneen.

Ai, sekö oli lähtökohta. Olisiko Koivisto ollut mielestäsi parempi pressa? 1974?

.

Niin, kysymys on periaatteellinen. Joillekin vapailla vaaleilla valittu presidentti on lähtökohtaisesti aina parempi kuin vallan kaapannut. Demokratia on joillekin arvo sinänsä.

Ajatella, moxu, minä olen tuon Raesteen kirjan lukenut silloin kun se ilmestyi, mutta Kekkosesta en muista oikein mitään. Kirjaahan odotettiin kovana paljastusopuksena. Muistaisin kuitenkin sen olleen asiallinen eikä lainkaan mikään juorukirja. Koivistosta Raeste tuntui pitävän ja Tellervo Koivistoa hän muistaakseni oikein kehui. Miksi onkaan nimiErkki niin kalsea Koivistoa kohtaan. Mielestäni ei ole Kekkosen kunniasta pois mitään vaikka toteaisikin kuten minä esim. nyt, että hän oli liian kauan presidenttinä. Koivisto joutui tavallaan tyhjän päälle. Oli kuin perinne katkennut. Tietenkin lähti hyökkäys Kekkosta vastaan käyntiin koska hän ei voinut puolustautua. En muista kuitenkaan, että hyökkäys olisi lähtenyt Koiviston taholta. Hän jossain vain valitti sitä, ettei hänellä ollut vanhemman kolleegan tukea ja oliko niin että Urkin arkiston paprutkin olivat hänelle mahdottomia saada käsiinsä. Juhani Suomella nyt kuitenkin oli heti arkisto hallussaan.
Kun nimiErkki otit puheeksi yhteisten sotaharjoitusten estämisen, niin en oikein usko, että Koivistokaan olisi sellaisiin suostunut sanoo J. Suomi mitä tahansa (en ole lukenut).

Myönnän avoimesti tässä, että tiedän aivan liian vähän Mannerheimista, Kekkosesta ja Koivistosta vaikka kirjoja on vaikka miten. Olen ollut luottavinani muistiini ja perimätietoon, mutta ei sellaisen varassa oikein voi roikkua. On sellainen tunne kuin olisin lukenut tuon Loka-Laitisen kirjankin mutta siitäkö muistan enää mitään. Kun muistiin ei voi enää luottaa, niin on otettava kirjoja käteen. Täytyy nyt miettiä ja katsastella.

Älä Marja liikaa valittele muistamattomuuttasi, se on inhimillistä!!

Marja Salonen kirjoitti:Mielestäni ei ole Kekkosen kunniasta pois mitään vaikka toteaisikin kuten minä esim. nyt, että hän oli liian kauan presidenttinä. Koivisto joutui tavallaan tyhjän päälle. Oli kuin perinne katkennut.

Mielenkiintoinen näkökulma. Kekkonen nautti suurta kansan suosiota, siksi hän jatkoi. Myös Neuvostoliitossa johto oli varsin iäkästä, ja he arvostivat jatkuvuutta, joten pysyvyys sinänsä oli arvokasta meille. Siihen aikaan ei kenellekään olisi tullut mieleenkään haluta uutta pressaa vaihtelun vuoksi!

Voidaan myös kysyä, mitä hyötyä Tarja Haloselle on ollut siitä, että hänellä on kaksikin edeltäjää elossa ja hyvissä voimissa. Eipä näytä tulevan taustatukkee. Toki Halonen oli niin pitkään ulkoministerinä, ettei apua tarvitsekaan.

Marja Salonen kirjoitti:Kun nimiErkki otit puheeksi yhteisten sotaharjoitusten estämisen, niin en oikein usko, että Koivistokaan olisi sellaisiin suostunut sanoo J. Suomi mitä tahansa (en ole lukenut).

Se ei ollut kiinni suostumisesta, vaan uskottavuudesta. Tietenkään emme tiedä, miten Koivisto olisi suoriutunut juuri siinä tilanteessa, se on totta, mutta otinkin esimerkin Moxulle, kun tämä väitti, että Kekkonen olisi ollut liian sairas tehtäviinsä.

Matti Klinge: "Luen ja matkustan - päiväkirjastani 2000-2001" sisältää mielestäni päteviä argumentteja tähän keskusteluun: syyskuun 6.-syyskuun 17. päivien väliset merkinnät.