YLE Radio 1

Lnkesin taas ostamaan yhden mutteripannun lisää aikaisempien rinnalle; yhden kupin Bialetin.
Siitä tämän päivän juttu blogissani, ja vähän cappuccinovideota täytteeksi tai eräälle kysyjälle
täydennykseksi aikaisempiin.

Mutta varsinainen päivän ajatelma on ollut tuo ulkomailta tilaaminen, mitä olen pystynyt välttämään
tähän harrastukseen saakka. Olen ollut kotimaisten "toimijoiden" kannattaja, mutta nyt taitaa
olla pakko yrittää tilata ison rapakon takaa tavara jota en ole kotimaan markkinoilta löytänyt:
Turkkilainen mylly, jota käytetään silloin kun pitää saada kahvipavuista aivan tomua,
nimenomaan turkkilaista kahvia varten.
Helsingissä, Korkeavuorenkadulla on Eiring- niminen keittiövälineputiikki, josta olen tilannut
mm. hiiliteräspannuja. Heillä pitäisi olla, tai ainakin joskus on ollut myynnissä lähinnä lahjatavara-
otsiko alla noita messinkimyllyjä. laitoin Facebookin kautta kyselyä moisista, mutta en iole saanut
vastausta. Kokeilen vielä "perinteisellä" sähköpostilla mutta ellei se saa vastakaikua aikaan, alan
valmistella elinikäisen Zassenhaus:in myllyn hankintaa:
http://www.sweetmarias.com/sweetmarias/ ... -mill.html

Jorma Lindqvist kirjoitti:
Helsingissä, Korkeavuorenkadulla on Eiring- niminen keittiövälineputiikki, josta olen tilannut
mm. hiiliteräspannuja. Heillä pitäisi olla, tai ainakin joskus on ollut myynnissä lähinnä lahjatavara-
otsiko alla noita messinkimyllyjä. laitoin Facebookin kautta kyselyä moisista, mutta en iole saanut
vastausta. Kokeilen vielä "perinteisellä" sähköpostilla mutta ellei se saa vastakaikua aikaan, alan
valmistella elinikäisen Zassenhaus:in myllyn hankintaa:

Minäpäs käyn huomenna maanantaina liikkeessä tiedusteluretkellä. Kävelen siitä muutoinkin ohi päivittäin. Eiringin mylly on huomattavasti halvempi kuin tuo linkittämäsi jenkkiversio ja jää posti ym. maksut pois.

Kävin Eiringissä Korkeavuorenkadulla ja kyllä siellä on myllyjä enemmänkin. Samaa laatua tosin kaikki. Äkkiä vilkaistuna se näytti samalta kuin Jorman linkittämä Zassenhaus Turkish Mill, mutta laatu ei taida olla aivan samaa. Myyjä sanoi, että sitä on myyty etupäässä maustemyllyiksi ja siihen se varmasti sopiikin.
Mylly on kapea ja siihen mahtunee yhden kupillisen verran papuja. Yläpäästä minne pavut laitetaan ei jäänyt juurikaan muistikuvia, mutta alapää eli se tärkein vaikutti hepposelta. Terärakenne ei ole silmämääräisesti arvioituna läheskään sama kuin tuossa Zassenhaus Turkish Mill viritelmässä.

PedroViti kirjoitti:Myyjä sanoi, että sitä on myyty etupäässä maustemyllyiksi ja siihen se varmasti sopiikin.

Menee hiuka offtopiciksi, mutta tässäkö olisi se toimiva pippurimylly, jota olen vuosikymmenet etsinyt? En halua mitää metristä halkoa vaan toimivan vehkeen, joka ei väännettäessä hajoa käsiin eikä vaadi jatkuvaa säätöä että edes jotain silppua saisi pihvinsä päälle.

PedroViti kirjoitti:Kävin Eiringissä Korkeavuorenkadulla ja kyllä siellä on myllyjä enemmänkin. Samaa laatua tosin kaikki. Äkkiä vilkaistuna se näytti samalta kuin Jorman linkittämä Zassenhaus Turkish Mill, mutta laatu ei taida olla aivan samaa.

Satuitko tiedustelemaan kyseisten myllyjen hintatasoa?
Jos ne ovat tuollaisia kuin linkissä:
http://cgi.ebay.com/8-46-Turkish-COFFEE ... 2304e52179

...niin laitan vainon huomenna asialle, kun hän on täältä periferiasta menossa muutaman korttelin päähän pursimiehenkadulle.

Kovasti on tekniseksi lipsahtanut tämä keskustelulanka siihen filosofiseen näkökulmaan verrattuna mistä se aikoinaan alkoi. Nautinnolla luin äsken koko ketjun alusta alkaen ja monenlaista mielipidettä kahvin laitosta ja maistelusta löytyi.

Muistuttaisin vielä siitä, että aikoinaan laitoin tuonne aiempien viestien sekaan ohjeet siitä, miten kahweeta pitää keittämän. Niinköhän valmistettua nestettä sai rovastikin käytyään talossa lukusia pitämässä? Ei ollut silloin piioilla perkolaattoreita huuvan reunuksella.

http://chat.yle.fi/yleradio1/viewtopic.php?f=1&t=3065&st=0&sk=t&sd=a&start=165&sid=29db3a5738b8363eadc5c63342e1cce7&sid=29db3a5738b8363eadc5c63342e1cce7#p63781

Jorma Lindqvist kirjoitti:

PedroViti kirjoitti:Kävin Eiringissä Korkeavuorenkadulla ja kyllä siellä on myllyjä enemmänkin. Samaa laatua tosin kaikki. Äkkiä vilkaistuna se näytti samalta kuin Jorman linkittämä Zassenhaus Turkish Mill, mutta laatu ei taida olla aivan samaa.

Satuitko tiedustelemaan kyseisten myllyjen hintatasoa?
Jos ne ovat tuollaisia kuin linkissä:
http://cgi.ebay.com/8-46-Turkish-COFFEE ... 2304e52179

...niin laitan vainon huomenna asialle, kun hän on täältä periferiasta menossa muutaman korttelin päähän pursimiehenkadulle.

Muistaakseni ne maksoivat 23 euroa, eli hinta ei ole mikään paha. Yritin tentata myyjältä sen kestävyyttä, lähinnä terien (samanlainen rakenne kuin japanilaisessa myllyssä missä oli keramiset terät.) Terät olivat kirkasta metallia, saattavat kestää pidempääkin. Eivät olleet samoja mitä tuossa linkissä on, mutta samankaltaisia ilman veivin niveltä.

Niin ja kyllä minäkin sen olisin sinulle hakenut ja lähettänyt, mutta tietenkin parempi jos se tulee suoraan kotiin asti ilman postia.
Muuten minä asun melko lähellä kauppaa ja kuten mainitsin, kävelen siitä usein ohi, joten jos tarvistet agenttia niin sano vaan. Siellä on tuota keittiötavaraa. Oli pakko lähteä ennenkuin olisi ollut kainalossa paistinpannu ja kassissa kattila. :)

VeHy kirjoitti:

PedroViti kirjoitti:Myyjä sanoi, että sitä on myyty etupäässä maustemyllyiksi ja siihen se varmasti sopiikin.

Menee hiuka offtopiciksi, mutta tässäkö olisi se toimiva pippurimylly, jota olen vuosikymmenet etsinyt? En halua mitää metristä halkoa vaan toimivan vehkeen, joka ei väännettäessä hajoa käsiin eikä vaadi jatkuvaa säätöä että edes jotain silppua saisi pihvinsä päälle.

Saattaa hyvinkin olla, tukeva runko ja veivi. Rungosta saa kuitenkin hyvin kiinni yhdellä kädellä, käyppäs katsastamassa.

ps. Noissa ns. arabialaisissa myllyissä kun rakenne on tukeva, mutta halkaisijaltaan ohut putkimainen, niin minne siellä nuotion ääressä jauhettiin ne pavut. Suoraan keittimeen? Ja siksikö myllyn halkaisija on noinkin pieni. Yläpäästähän, kalliit ja matkan takaa haettavat, pavut eivät pääse roiskumaan arabian hiekalle kun siinä on messinki kansi ja veivi sen päällä.

Kiitokset tiedoista. Sain juuri tekstiviestin vaimoltani, joka oli käynyt Eiringillä, ja ostanut minulle vähän päälle 30 euroa maksaneen turkkilaisen. Kertoi sen olevan alapäästään hieman pulleampi, eli ei aivan "putki". Kertoi että painaa jonkin verran. Noitahan on monen mallisia: jauhetun tavaran säiliö on joisakin aivan "pallo". Saan myllyn siis käsiini joskus myöhään illalla, ja testaamaan pääsen huomenna.
Innostukseni nimenomaan tuohon myllyyn juontaa henkilöltä jolta ostin la Pavoni europiccola- kampi-espressokeittimen. Hän evästi minua siitä että pavoni on melko nirso jauheen karkeudelle, ja parhaat tulokset oli saanut turkkilaisella, jos poislasketaan vaihtoehtona olevat useamman sadan euron sähkömyllyt.
Eiringillä oli hämmästelty, että voiko sillä myllyllä kahviakin jauhaa. Sivistystä siis heillekin.

Pääasia että mylly on tulossa. Tosin sekä kaupassa (eilen) että liikkeen nettisivuilla on hintana 23 euroa, mutta mallikin on toinen. Mielenkiintoista kuulla, että miten Pavoni suhtautuu tuohon kreikkalaiseen pölyyn. Sehän on sentään espressokeitin. :)

Kirjoitin jo äsken tänne vähän vastausta, mutta tein sen täysin uudella linuxilla ja selaimenakin oli Konquerer tjs. ja sen kanssa en ole koskaan tullut sinuksi, näyttää siltä etten tulekaan. Ei ole mitenkään turha sanonta, että tottumus on toinen luonto.

Jep... mylly ojennettiin noin tunti sitten. Tuossa mallissa ei ole jauheelle säiliötä, mutta eipä se haittaa. Jauhan yleensäkin suoraan johonkin lasipurkkiin.
Espressoon tuota varmaan tulee hyvin harvoin käytettyä, tai ehkä siinä tapauksessa jos se pitää hyvin säätönsä. Otin ja jauhoin koemielessä pari mittalusikallista papua, myllyn tiukimmalla säädöllä. Sormituntumaltaan jauhe vaikuttaa kyllä hienojakoisimmalta mitä olen hypistellyt. Pitää vielä hariolla kokeilla joskus.
Otin kuvan (vähän "taiteellisen") myllystä, ja laitoin pahamaineiseen facebookiin. Sen pitäisi näkyä julkisena:
http://a2.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos- ... 1900_n.jpg

Huomenna ibrik-pannu saa "oikeaa" turkkilaista jauhatusta

Kun tuolla alussa haikailin kustantajilta kattavia kahvi-tietopaketteja, niin vähänpä muistin... Muistatteko 1960-70 -lukuin taitteen Seepra-sarjaa, pieniä (n. 10*15 cm) kovakantisia tietokirjoja arkikäyttöön?

Itsekin niitä muinoin tavaillut, kun meillä joitakin oli, vaan enpä muistanut/tiennyt, että maan mainio Tuula Kasasen & Mervi Salosen Kahvikirja (WSOY 1972, 71 s.) on ilmestynyt ko. sarjassa. Ytimekkäästi ensin perusasiat, sitten kahvinvalmistusasioista kondiittoriohjeisiin kiiruhtaen. 8 pistettä.

Myös on suomenkielellä sangen äskettäinkin ilmestynyt eräitä myynninedistämisjulkaisuja, joiden pääasiallienn funktio tulikin jo mainituksi, mutta joista koreiden kuvien seasta löytyy jopa hieman tietopuoltakin: TukoSparin kampanjakirja KahviKirja Hyvien kahvimakujen Ystäville (tuot. mainoststo Vera, 1994, 96 s.) ei yksin vihlo jokaisen soomekeeletaitosen silmäkorvaa, vaan myös onnistuu mainitsemaan tukosparin keskimäärin 2,74 tai silleen kertaa sivulla. Pauligin kampanjakirja nimeltään Kahvikirja (toim. Boström-Cederberg-Rajasalo 1997, 120 s.) tämänkertaisen KirjaKatsaUksen komein kapistus ja se onkin sen paras ominaisuus. 4 p. molemmille.

La dolce vita: kahvi on suomennostekele englantilaisesta taskukirjasta (suom. Sirkka-Liisa Sjöblom 1999, 64 s.). Hydin nidottuna laitoksena se olisi kiva, koska siinä on ihan oikeasti tietoa tarjolla, mutta Karisto-kustantaja halusi siitä kahvipöytäkomistuksen kahden edell. kirjan rinnalle, vaikka mitat ovat vain n. 10*15 cm. Tekstiä on kuvituksista huolimatta ihan kivasti ja kuten aiemminkin olen tuuminut: engl.kiel. teos on tehty koville markkinoille, joten se ei tämmöisessä sarjassa voi asiasisällöltään olla kuin hyvälaatuinen. 7 p.

Editointiaika sulkeutui ja pari typoa (yllä) jäi korjaamatta. Sorry. Loppukaneetti:

Vaikka Seepra-kirja onkin sympaattisuudellaan, infollaan ja less is more -estetiikallaan tämänkertainen voittaja, niin mieluisa oli tämäkin ylläri: Paahtimoyhdistyksen oppimateriaalinide Kahvi (A4-kokoinen, aikakauslehden oloinen 44-sivuinen opettajan paketti). Tätä ei ihan jokapaikasta löydä! (Jos kiinnostaa, niin pankaa yv:ssä gemeiliosoite tai vastaava, niin mejlaan teille pari näytesivua tästä epäkaupallisesta infopaketista (pdf-filuja zipattuina 2-megaan).) Muutamalla sivulla kerrotaan olennainen kahvin biologiasta ja kemiasta, niiden jälkeen kahvin historiasta. Loput onkin enämpi jonkin kotitalouskoulun 1. vuosikurssin kevätpuolen matskua (kahvilan perustaminen, astioiden valinta jne. jne.). Sangen piristävä poikkeus siksikin, että 2-palstainen sivu. 6,5 p.

Minulla on kirjastosta tällä hetkellä kaksi kahvikirjaa lainassa. Tuon mainitsemasi la dolce vita:n lisäksi muita, paitsi myös mainitun tuko-sparin oksennuksen, en maakunatkirjastosta löytänytk. Nämä kaksi ovat Kariston 2006 kustantama ja painama: Kahvia -elämyksiä nautiskelijoille, tanskankielisen alkuteoksen suomentanut Annukka Kolehmainen. Ja toinen Gummeruksen 2000 kiinassa painattama The Coffee Book -tekijä: Rosemary Moon, ja suomentajana Anna Salo.

Ensimmäinen on enimmäkseen kahden tanskalaisen baristan elostelua, ja valokuvaajan jeesustelua, tosin hienoin kuvin kuvitettu tekele. Toinen on melkeinpä hyvä ostos/laina. Siinä käydään yvin läpi useimmat kahvit ja niiden valmistusmenetelmät. Kuvat ovat enemmän dokumentaarisia, mutta ajavat paremmin asiansa. Pakollinen kahvikeittokirja on osa tuotakin opusta, mutta se kiinnostuneille sallittakoon.
Kirjan isbn on: 951-20-5661-5 Suosittelen.

kahviharrastajien "raamattu" on illy-kahvifirman kustantama järkäle, jota ei ole suomennettu. Mutta jos englanti vähänkin taipuu, niin siinä on sitten jo melkein "kaikki". Vaikka kirja on kahvijätin tekemä, se on suunnattu baristoille ja puhuu heidän kieltään ilman kieliposkella oloa.

Kuten olen muualla kertonut, niin kävin äskettäin Irlannissa autoilemassa. Erään nähtävyyden luona olevassa pikku kahvilassa tilasin capuccinoa ja olin todella hämmästynyt kun sain eteeni kupillisen teetä. Kun kysyi mitä se on niin täti tiskin takaa sanoi, että just sitä mitä tilasin eli "cap-oh-tshii" ja minä siihen että "ei kun minä halusin cap-oh-tsiinoa". No, minä sain sitten sitä capuccinoa mutta se oli kyllä tehty pulveriautomaatilla. Tarttee olla tarkempi tuon ääntämisen kanssa ettei tule tilailtua mitä sattuu. Irish coffee, jolla joka ilta päätimme päivämme, onnistui paremmin, aina sai mitä halusimmekin.