YLE Radio 1

Hienoa musiikkia alkoi kuulua työmatkallani: Olli Virtaperko soittaa Välilevyissä Love Recordsin helmiä. Ja selvisipä sekin, että mies on nuori: syntymätön tai pikkulapsi on ollut silloin kun näitä levyjä tehtiin - ja silti erittäin asiantuntevaa ohjelmaa. Niin tekee ammattitaitoinen toimittaja, musiikin rakastaja.

Virtaperko oli tänään kuulijoitten toivelaatikolla. En muista kuulleeni Conlon Nancarrowia aiemmin alkuperäismuodossa, mutta vähintään viehättäviä pianoteoksia oli puhkonut. Toisena soitettu orkesterisovitus ei jaksanut innostaa (ainakaan yhdellä kuulemisella). Jos olisin saanut itse toivoa, olisin pyytänyt Kronos Quartetin intiimimpää Jousikvartetto-sovitusta.

Virtaperko oli löytänyt myös toimittajakollegansa pianismia. Riikka Holopainen soitti ohjelmassa Tapio Tuomelan Symmetry-nimisen teoksen. Tuomelasta en ollut ennen kuullutkaan, saati sitten teoksiaan. Kovasti tuo symmetriateos kuulosti Erik Satielta, liekö Tuomelaakin sitten moitittu muodottomista teoksista...

Jossain ohjelmassa tällä viikolla soi Coplandin Fanfare for the Common Man, oliko Välilevyissä vai Riston valinnassa, sitä en enää muista. Mutta tuo töräyttely toi mieleeni upean Kontrapunktin, kaikkien musiikkitietokilpailuiden isoäidin. Olen siitä aikaisemminkin kirjoittanut ja perään kysellyt, mutta kuuulemma on kuopattu ja kuopattuna pysyy. Voisiko kuitenkin edes vanhoja jaksoja uusia Teemalla, tai FST5:lla jos ohjelmassa käytetytllä ruotsin kielellä olisi jotain painoarvoa? Löytyisiköhän jostain arkistosta niitä ikivanhoja osia, joissa juontajana on aina niin elegantti Sten Broman?

Virtaperkon shakki-teema oli varsin mielenkiintoinen, myös musiikillisesti raja-aitoja kaatava. Monissa yhteyksissä pelien kuningattareksikin mainituista nappuloista saa irti tehoja vähän samaan tyyliin, kuin pelin keksijä aikanaan napsi palkkionsa: Ensimmäseltä ruudulta yksi vehnänjyvä, toiselta kaksi, kolmannelta 2x2=4, neljänneltä 4x4=16, viidenneltä 16x16=256, kuudennelta 256x256=65536, seitsemänneltä 65536x65536=4294967296 ja kahdeksannelta 4294967296x4294967296=(ainakin tämän tietokoneen laskimen näytön mukaan)1,8446744074e+19... Ja tässä siis oli vasta ensimmäinen rivi kahdeksasta...

Olen kyllä kuullut maailman huonoimmasta sopraanosta, mutta en ehkä omin korvin saanut sitä todistaa, ennenkuin Florence Foster Jenkins päätti tämänpäiväiset Välilevyt. Huh!

Kuunnelkaapas suomalaisen Vaula Tuist'ahon (taiteilijanimi?) Koppakuoriainen täältä.

Oma suosikkini on tietenkin ylittämätön Mrs Miller!

Kuunnelkaapas tätä -> http://www.youtube.com/watch?v=eGYTrXDF2DU

Rouva Millerhän on sentään varsin musikaalinen, vaikka vibraatto onkin ylimitoitettua. Alttoko hän on, vai ½sopraano?

Koetin löytää Edna Bunkerin laulamaa "Those were the days" juutuubista mutta ei osunut.

Kuuntelin autossa tämän päivän välilevyt ja kyllä siellä joku herrashenkilö veteli oikein olan takaa Arto Norasta kummallekin korvalle. Kuka tämä näin viisas ja tietäväinen tyyppi oikein oli?

VeHy kirjoitti:Kuuntelin autossa tämän päivän välilevyt ja kyllä siellä joku herrashenkilö veteli oikein olan takaa Arto Norasta kummallekin korvalle. Kuka tämä näin viisas ja tietäväinen tyyppi oikein oli?

Olli Virtaperko, käsittääkseni Sibiksen käynyt fiksu Ylen musiikin toimittaja, jolle on voinut jäädä jotain hampaankoloon Noraksesta, joka hänkin on Sibiksessä vaikuttanut sellonsoiton opettajana. Noraksen käsitys vanhasta musiikista oli kyllä aika typerä ja se hänen tulkintansa jostain barokkisävellyksestä omalla tavallansa jäi paljon huonommaksi, kuin mitä sen jälkeen tuli vanhan musiikin tyylillä ja soittimilla soitettuna.

Olli olikin railakkaalla tuulella tänään, mitä pääsin kuulemaan.

Aamun Riston Valinnassa taas toimittaja sanoutui irti ohjelmaformaatista, joka rakentuu jonkin teeman ympärille. Hän halusi pelkästään "soittaa hyviä levyjä". Mielestäni se ei poissulje teemaa ohjelmasta. Huonojakin levyjä on kyllä hauska kuunnella.

Onkohan toimittajien kaffihuone käynyt liian pieneksi?

Tänään vietetään YK:n kansainvälistä rauhanpäivää. Välilevyt olivat sodassa.

Varsin kiintoisia ajatuksia musiikin moraalittomuudesta, viihteen turruttavasta voimasta ja monesta muusta pikkuasiasta.

Semmoisista ei jaksa kirjoittaa niin paljon kuin tuli mieleen. Pitää jättää puhekontakteihin.

Tarttee etsiä Ruotuväki-lehti, ja lukea siteerattu papin teksti alkajaisiksi.

Virtaperko hyökkäsi terävästi Hesaria vastaan. Varsinainen aihe, eli tekijänoikeudet jäivät ihan taka-alalle. Ohjelma alkaa saada kulttuuripoliittista uskottavuutta ja keskusteluprofiilia. Kilpaileva ohjelma Luostarin puutarha, vai mikäseoli, alkaa olla jo hyvää viihdettä

On se kyllä huomattu täällä Teksasissakin, miten HS masinoi ja ohittaa erinäisiä ilmiöitä siellä toisaalla. Mikähän lehmä sillä on Kaisaniemen puistossa, kun jo toisten rahoilla sitä on pimppaamassa mieleiseksen?

"Läpinäkyvä ja avoin kuin Hesarin toimitustalo" heh, hyvin sanottu!

Kuulin Virtaperkon ohjelmasta vain lopun. Täytyy kuunnella netistä, kunhan ehdin. Mutta se mitä kuulin, oli harvinaisen terävää ja taiten argumentoitua kritiikkiä Hesaria kohtaan. Välillä toki tuntuu, että Hesarin kritisoiminen on (sekin) jokin trendi, mutta eipä voi olla kuin samaa mieltä Virtaperkon kanssa siitä, että HS:n kulttuurisivut ovat muuttuneet viihdesivuiksi. Kulttuurin käsite lienee toimituksessa viime vuosina laajentunut niin, etten ainakaan minä sitä enää oikein tunnista. Eikä se koske vain musiikkia vaan kaikkea taidetta. Myös kirjallisuus on saanut kokea saman: kirjoista kirjoitetaan entistä vähemmän, kirjoihin liittyvästä myyvästä oheisesta entistä enemmän. Ja silloinkin kun kirjoitetaan kirjoista, nostetaan esiin enemmänkin sen tekijä kuin itse teos. Kevyet kirjat saavat enemmän tilaa kuin laatukirjat. Monesti olen miettinyt, että kulttuurisivujen jutut kuuluisivat aivan muualle: NYTiin, kaupunkisivuille, naistenlehtiin.

d(ee)p kirjoitti:On se kyllä huomattu täällä Teksasissakin, miten HS masinoi ja ohittaa erinäisiä ilmiöitä siellä toisaalla. Mikähän lehmä sillä on Kaisaniemen puistossa, kun jo toisten rahoilla sitä on pimppaamassa mieleiseksen?

"Läpinäkyvä ja avoin kuin Hesarin toimitustalo" heh, hyvin sanottu!

Ehkäpä erkkolassa suunnitellaan kaavamuutosta ja senjälkeistä toimistorakentelua ko. alueelle...

Eilisen välilevyt, jossa soitettiin hanurilla/harmonikalla "taidemusiikkia" oli mukavaa kuuneltavaa. Erityisesti Johanna Juholan etnofuusiomusiikki oli mahtavaa.