YLE Radio 1

Tänään 13. toukokuuta vietetään "pyörällä töihin-päivää", jonka tarkoituksena on kannustaa työmatkapyöräilyä ja kaikinpuolista työmatkaliikuntaa. Suomen Kuvalehti yrittää melko säälittävällä tavalla vinoilla vihreille kansanedustajille siitä, etteivät nämä ole blogeissaan maininneet toimineensa annetun ohjeen mukaan.
Tosin pitäisi muistaa myös, ettei sellaista itsestäänselvyyttä välttämättä tule kertoneeksi...

Itse kuljen työmatkani fillarilla ja äänestin viime vaaleissa vihreitä. Minua on turha tulla haukkumaan kummastakaan. Fillarointi on kiva ja ympäristöystävällinenkin tapa mennä eteenpäin. Vihreät taas ainoa puolue, jota sukupolveni (+-30) on mielekästä äänestää, jos ei halua olla pönkittämässä aikansa eläneiden poliitikkojen valtarakenteita.

Ja eilen sitten tuli tonni täyteen, mitä tämän vuoden fillarointeihin tulee. Tästä on hyvä jatkaa. Viikon päästä Tanskanmaalle...

Pitääkin tästä lähteä fillaroimaan Tanskaan.

Tanskanreissun jälkeen tuli kierreltyä Ålandissa, mutta pääpiirteiltään viimeaikainen fillarointini on sijoittunut fyysisesti Helsinkiin ja lähiseuduille. Eikä se kilometrien kerääminen täälläkään mikään varsinainen ongelma ole, 3300 tänä vuonna ohitettiin eilen.

HS julkaisi tänään taas artikkelin, joka antaa ymmärtää fillaroinnin maamme pääkaupungissa olevan villiä ja vaarallista toimintaa. OK, varmaan siinä on paljonkin perää. On aivan liian paljon paikkoja, joissa läheltä piti-tilanteita pääsee sattumaan enemmän ja useammin, kuin olisi suotavaa.
Olisi tietysti hienoa saada kaupunkiin nykyistä enemmän selkeästi fillariteiksi määriteltyjä kaistoja, joihin ei sen enempää kävelijöillä kuin autoilijoillakaan olisi mitään tulemista, mutta noin yleisesti ottaen nykyinen tilanne on kohtuullisen hyvä. Kukaan ei sinne Bulsullekaan pakota menemään...
Villiydestä ja vaarallisuudesta puhuttaessa kannattaa siis ensiksi tarkistaa omat asenteensa, paitsi oman fillarin selässä käyttäytymisen, myös muuhun liikenteeseen suhtautumisensa suhteen.

Mutta aina on varaa kehittää kaupunkirakennetta pyöräilijöiden ehdoilla, olemmehan me kuitenkin huomattavasti tärkeämpi kuluttajajoukko, kuin yksityisautoilijat ja meillä on myös tulevaisuutta kaupunkikuvassa. Yksi mahdollisuus kehittää pyöräteitä olisi rakentaa kantakaupungin kävely- ja joukkoliikennekatujen kaistoitus järjestykseen jalkakäytävä-raitiovaunukiskot, joilla myös bussit ja taksit saavat ajaa-kaksisuuntainen pyörätie-toisen suunnan spårakiskot-jalkakäytävä. Tällaisessa asetelmassa kukaan jalankulkija ei lähtisi haahuilemaan pyörätielle ainakaan vahingossa.
Tukholma kuuluu esimerkkikaupunkeihin mitä kaupunkipyöräilyratkaisuihin tulee. Olen kuluvana vuonna fillaroinut myös Tanskassa ja Ahvenanmaalla ja voin vakuuttaa kummassakin vallitsevan suhteellisen laadukkaan pyöräilykulttuurin. Kaukaa ei esimerkkejä tarvitse siis hakea -ja Helsinki muistakoon, että itsekin saa olla etulinjassa kehittämässä uudenlaisia ratkaisuja.

4000 km fillarilla täynnä tänä vuonna. Lienee ajokausi suunnilleen puolessavälissä.
Mutta ei se mitään, vielä on kesää jäljellä..

On se hienoa kun on loma raskaasta työstä ja ilmat mitä parhaimmat. Minulla on tapana laittaa fillari aina talvisäilöön sitä varten rakennetulle parvelle. Kädet on oltava suorina, jos meinaa sen sinne saada.

Joo,,, tuota, -pitäisköhän ottaa sieltä alas. Tooisaalta' ei tätä kesääkään nyt enää niin pitkään riitä. Siellähän se on valmiina.

Bensaa saa automaatilta.

Viime vuonna 7070 km. Tänä vuonna ajokausi jo hyvässä vauhdissa. Eilen ensimmäinen sexmiilaripäivä (=yli 60 km).
Ilmojakin pitelee. Kirjaimellisia ajokelejä.
Suosittelen kaikille Osmo Soininvaaran kirjaa Fillarilla Nizzaan. Vaikka äijän ajoreittivalinta poikkeaa siitä, minkä itse mainituille seuduille suunatessani valitsisin, on opuksessa paljon omaakin ideologiaani jakavaa, ihan suoranaista informaatiotakin.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1679947
Tulipahan tuosta mieleen sellainen asia, että jos tuo väittämä pitää paikkansa, ettei ole ollu edes Suomessa ja on pitävät todisteen siitä. Niin tuohan on kunnianloukkaus. Ja mielestäni syyttäjän pitäisi näpäyttää niin suuri sakko+tuomio, että se herättää "pyrkyrit", ettei se kannata julkisuuden tavoittelu vippaskonstein. tämä on linjani.

Kysynpä mikä olisi hyvä reitti pyöräillä Helsingistä Sysmään?

Lahti ja Vesijärvi kannattaa ohittaa länsipuolelta, mutta Karisalmen sillan jälkeen on tarjolla vain se normaali, jo hiukan mäkisehkö vaihtoehto eli tie, jolla ajelee kohtalaisen runsaasti autojakin.
Helsingistä kannattaa siis ajaa vanhaa Lahdentietä Mäntsälään Levannon kohdalta vasempaan kääntyen Kärkölän kirkonkylälle, siitä edelleen Hollolan Lahdenpohjan kautta Pulkkilaan. Maastovaihteluista en tällä tiellä ole mitenkään varma, ne voivat olla aika runsaatkin, mutta reittivalinta ei voi olla ainakaan huonompi, kuin Lahden ja Vääksyn kautta meneminen.
Olen muuten itsekin aikeissa suunnata kesällä Päijänteen alueelle, joten voi olla, että teemaan palataan vielä täälläkin...

Kiitos tosi paljon. Sinne lähden kesäkuun alkupuolella!

Suosittelen reittiä Lahden kautta. 140-tiellä on kohtalaisen vähän liikennettä ja mäkimaastoa Mäntsälän ja Lahden välillä. Osuudella voi havaita uusmaalaisen maiseman vaihtumisen Salpausselän vaikutusalueeseen.

Tätä reittiä vältetään Lahden Kivistönmäki, Hollolan Tuhkamäki ja Kukkilan mäet ilman merkittäviä lisäkilometrejä:

Lahden jäähallin kohdalta kannattaa kääntyä urheilukeskukselle, josta pääsee entistä Vesijärven radan linjaa pitkin järvisatamaan, Sibeliustalolle ja edelleen Ruoriniemeen.

Ruoriniemen jälkeen suosittelen reittiä: Niemenkatu - Mukkulan matkailukeskus - Ritamäen suojelualueella kulkeva pyörätie - Kilpiäinen - Toisenmäki (Hollola) - Kalliola.

Noin 1 km Kalliolan pohjoispuolella kannattaa kääntyä Paimelan tielle. Tällöin pääsee lähes Körrin suoralle saakka Vesijärven rannan vähäliikenteistä reittiä. Noin 1,5 km ennen Körriä sijaitsee valtatien, Paimelantien ja Vesivehmaantien risteys. Tällöin kannattaa ylittää valtatie ja ajella Vesivehmaan kautta Vääksyyn. Vesivehmaan harjuilta avautuu merkittävä maisema Paimelan ja Lahden suuntaan. Körri-Vääksy -osuus taitaa olla mäkisempi ajettaessa Vesivehmaan kautta ja tasaisempi kuljettaessa valtatietä. Maisemien vuoksi extra-mäet ovat ehkäpä vaivan arvioisia.

Vääksystä pääsee nykyisin useita kilometrejä Asikkalan kirkonkylän ja Sysmän suuntaan erillistä pyörätietä. Yksi vaihtoehto on ajella Vääksystä Kalkkisen kautta.

Helsingin ja Lahden väli on muuten yksi niistä mukavimmista fillaristin päivämatkoista, joita uudet moottoritiet ovat tuoneet tullessaan. Vanha tie on erinomaisessa kunnossa, eikä sillä ole liikaa liikennettä. Sama muuten pätee myös Tampereen suuntaan, jossa pullonkaulana on Iittalan ja Ideaparkin välinen, Sääksmäen kautta sinällään maisemallisesti upeaa reittiä kiertävä osuus, jossa kuitenkin joudutaan samoille, melko kapeille kaistoille Valkeakosken autoliikenteen kanssa. Vanha ykköstie Espoon ja Salon välillä sitävastoin ei tarjoa vastaavanlaisia elämyksiä muille, kuin niille, jotka kokevat jatkuvan, ei kovin jyrkän, mutta toisteisena raskaan maastovaihtelun fillarointinsa kruunaavaksi tekijäksi.

Eeron vinkit Lahden suunnassa ovat varmasti paikkansapitäviä ja varmaan sovellan niitä itsekin. Kalkkisen tietä en kyllä lähtisi fillaroimaan, oli se sen verran extriimiä autollakin...

moxu kirjoitti:Pitääkin tästä lähteä fillaroimaan Tanskaan.

Pakko lainata itseään, kun näin tapahtuu nytkin. Ja tällä kertaa olisi tarkoitus päästä sinne Köpikseenkin...vaikkei se olekaan, niinkuin ennen.

moxu kirjoitti:

moxu kirjoitti:Pitääkin tästä lähteä fillaroimaan Tanskaan.

Pakko lainata itseään, kun näin tapahtuu nytkin. Ja tällä kertaa olisi tarkoitus päästä sinne Köpikseenkin...vaikkei se olekaan, niinkuin ennen.

Hyvää matkaa! Sinne päin on vielä alamäkikin, toivottaessa palatessasi on sitten takatuuli apuna.