Kirjoittaja moxu päivämäärä 10.7.08 - 10:24
Tanskanreissun jälkeen tuli kierreltyä Ålandissa, mutta pääpiirteiltään viimeaikainen fillarointini on sijoittunut fyysisesti Helsinkiin ja lähiseuduille. Eikä se kilometrien kerääminen täälläkään mikään varsinainen ongelma ole, 3300 tänä vuonna ohitettiin eilen.
HS julkaisi tänään taas artikkelin, joka antaa ymmärtää fillaroinnin maamme pääkaupungissa olevan villiä ja vaarallista toimintaa. OK, varmaan siinä on paljonkin perää. On aivan liian paljon paikkoja, joissa läheltä piti-tilanteita pääsee sattumaan enemmän ja useammin, kuin olisi suotavaa.
Olisi tietysti hienoa saada kaupunkiin nykyistä enemmän selkeästi fillariteiksi määriteltyjä kaistoja, joihin ei sen enempää kävelijöillä kuin autoilijoillakaan olisi mitään tulemista, mutta noin yleisesti ottaen nykyinen tilanne on kohtuullisen hyvä. Kukaan ei sinne Bulsullekaan pakota menemään...
Villiydestä ja vaarallisuudesta puhuttaessa kannattaa siis ensiksi tarkistaa omat asenteensa, paitsi oman fillarin selässä käyttäytymisen, myös muuhun liikenteeseen suhtautumisensa suhteen.
Mutta aina on varaa kehittää kaupunkirakennetta pyöräilijöiden ehdoilla, olemmehan me kuitenkin huomattavasti tärkeämpi kuluttajajoukko, kuin yksityisautoilijat ja meillä on myös tulevaisuutta kaupunkikuvassa. Yksi mahdollisuus kehittää pyöräteitä olisi rakentaa kantakaupungin kävely- ja joukkoliikennekatujen kaistoitus järjestykseen jalkakäytävä-raitiovaunukiskot, joilla myös bussit ja taksit saavat ajaa-kaksisuuntainen pyörätie-toisen suunnan spårakiskot-jalkakäytävä. Tällaisessa asetelmassa kukaan jalankulkija ei lähtisi haahuilemaan pyörätielle ainakaan vahingossa.
Tukholma kuuluu esimerkkikaupunkeihin mitä kaupunkipyöräilyratkaisuihin tulee. Olen kuluvana vuonna fillaroinut myös Tanskassa ja Ahvenanmaalla ja voin vakuuttaa kummassakin vallitsevan suhteellisen laadukkaan pyöräilykulttuurin. Kaukaa ei esimerkkejä tarvitse siis hakea -ja Helsinki muistakoon, että itsekin saa olla etulinjassa kehittämässä uudenlaisia ratkaisuja.
Ne ovat kaikki
sitä puhetta
joka päivänkin jo
täytyy ymmärtää
(Hannu Mäkelä: Yö soittaa, säv.Säde Rissanen 2007)
___________________________________
Mikko-Oskari Koski