"Jos musiikki ei toimi, ei mikään muukaan toimi". Näin ympäripyörästi sutkautti eräs tunnettu kapellimestari eräässä TV-haastattelussa n. vuosi sitten. Uskon hänen tarkoittaneen ja halunneen sanoa jotakin siihen suuntaan, että jos musiikkia ei saada harjoitettua kelvolliseen esityskuntoon, oopperan esitys kokonaisuudessaankin, jonka kivijalka musiikin tulisi olla, kärsii siitä.
Jotakin tällaista uskon hänen tarkoittaneen, sillä oopperassa, edes Suomen kansallisoopperassa, ei liene milloinkaan esitetty yhtään oopperaa, jonka musiikki kirjaimellisesti "ei toimi", aivan kuten rikkinäisellä pölynimurillakaan ei voi imuroida pölyjä huoneesta tai
oopperan lämpiöstä, joka siis ei toimi siitä syystä, että on rikki.
Minusta ja oma makuni huomioon ottaen kuitenkin suurimmassa osassa oopperoita musiikki ei itse asiassa pitemmän päälle todella toimikaan, ja siitä huolimatta yleisöllä on hauskaa nauraessaan äänensä käheiksi laulajien koomikon kyvyille jossakin Rossinin buffa-oopperan esityksessä, joita esitetään oopperanäyttämöillä jatkuvasti ympäri maailmaa. En siitä huolimatta ole niistä löytänyt juuri ensimmäistäkään, jossa musiikki todella toimisi tai olisi kelvollista kuunneltavaksi ja nautittavaksi tämän taiteenlaijin ansiokkaana ja veratailukelpoisena ehdokkaana.
Useimmissa Schubertin oopperoissa ja niiden katkelmissa, joita äärimmäisen harvoiin esitetään, musiikki sen sijaan toimii mielestäni selkeästi Rossinin pilailumentaliteetillä väännettyjä oopperaviritelmiä paremmin, sillä niiden musiikista kuvastuvat inhimilliset tunbteet ja inhimillinen lämpö, joka rossinilta valitettavan usein puuttuu. Ja mikä on oopperassa tärkeintä.
Ja mikä olennaista, puikon heiluttamisesta kapellimestareille palkkaa maksetaan, ja huikeata maksetaankin, eikä puhumisesta.
__