YLE Radio 1

Ylen tv-uutisten uuden tunnusmusiikin rytmi- ja äänimaisema toivat ensikuulemalta mieleen BBC:n tv-uutisten tunnuksen. Brittien tunnusmusiikki tosin perustuu 2-viivaisen c-nuotin yksinäiseen toistoon. Ylen kohdalla voidaan jo puhua kolmen sävelen muodostamasta sävelaiheesta. B-sävellajin kuninkaana lämpimästi soiva 1-viivainen b-nuotti tuo valtamerimaisemassa sijaitsevan suurkaupungin vaikutelman sijasta suomalaisen kodikkuuden tunnelman. Tosin Ylen maakuntaradioille versioitu uutistunnus on BBC:n tavoin kirjoitettu koleamman c-sävellajin nuoteille. Julkisen palvelun neutraliteetin hengessä jättävät Ylen uudet tunnukset katsojalle ja kuulijalle vallan päättää, onko sävellaji duuria vai mollia. Sävelistä ja soinnuista tätä ei voida objektiivisesti päätellä.

Uutistunnuksien sotilasfanfaaria muistuttavasta luonteesta on myös Ylellä otettu tyylikäs harppaus ihmisten rinnalla kulkevalle polulle. Toisaalta tunnuksen visuaalinen ilme sisältää pirteän juhlavia sinivalkoisen sävyjä. Uutishuoneen uudet värit taas liittävät kokonaisuuteen valoisia puun värejä.

Radiossa ja tv:ssä kuuluviin ja näkyviin uudistuksiin tottuminen vaatii monesti aikaa sekä useita katselu- ja kuuntelukertoja. Ylen tv-uutistunnus toimi tässäkin suhteessa toisin. Pääajatukset sekä äänimaiseman että visuaalisuuden puolella oli vaivatonta oivaltaa heti ensinäkemältä. Tottuminen tapahtui välittömästi.

Olen jo tottunut uuteen uutisstudioon. Laitan tähän samasta asiasta tavallaan, ohi otsikon kuitenkin, muutaman sanan kahdesta muusta studiomuutoksesta. Olen aika usein katsellut TV1:ltä Lauantaiseura- ja Maailmannäyttämöllä -ohjelmia. Lauantaiseurassa on puitteina ollut ammottava tyhjyys, pöytä jonka luona ensin seistään ja sitten sohva-aetelma, jossa sitten lopulta istutaan ja jossa tärkeimmät asiat pohditaan. Maailmannäyttämöllä on ollut myös selvästi studio mutta näkymä on ollut suppeampi vaikka keskustelijoita on ollut yleensä Lauantaiseuraa enemmän.

Nyt on hynttyyn pantu yhteen. Katsoin ja kuuntelin Hannu Lehtilän haastattelua vieraana arkkiatri Risto Pelkonen. Kun Pelkonen näkyi kuvassa yksinään, hänen taustallaan oleva väriskaala oli rauhallinen ja tyynnyttävä. Lehtilä sen sijaan istui kuin kaupan jouluosastolla, oli väräjäviä värejä, kruusausta. Kun kumpikin näkyi samanaikaisesti olikin tunnelma toinen. Silloin oltiin jonkun kotona eikä se sovi. Yleisvaikutelma oli rauhaton erivärisine ja -kuosisine kankaineen. Lähes sama näkymä oli Maailmannäyttämällä-ohjelmassa paitsi että jokainen henkilö istui nojatuolissa kun taas Pelkonen istui sohvalla (?).

Kun on asiaohjelmasta kyse, niin ympäristön on syytä olla rauhallinen. Mielenkiinnon tulee kohdistua keskusteluun eikä sälän katseluun ja sen päivittelemiseen.

Joissain kevyissä showohjelmissakin on mielestäni aivan liikaa sekalaista valoa ja omituisia lavasteita, jotka vievät huomiota esiintyjiltä. En oleta, että laulaja seisoisi vasten koivumetsälavastetta vaan että hän olisi se tärkein siellä lavalla. Jos on kyseessä ohjelma, jossa hän on tärkein!