YLE Radio 1

k-meleon kirjoitti:Väärin.

Pidä tunkkis.















Elä sitten vihjaile, ettei mene päiväunet.. Nääs, kun yöt tehdään töitä.
No, onhan tässä se mahdollisuus, että minä olisin erehtynyt. Pidän sitä kyllä äärimmäisen pienenä
mahdollisuutena. Se on niin pieni mahdollisuus, että sellaista ei edes olekaan. Ja, jos sellainen olisi,- se kääntyisi
jo alkuperäisen väittäjän syyksi.

k-meleon kirjoitti:Oho, re-aktio tulikin eri suunnalta kuin oletin. Kiitos kysymästä! Ja: sinutellaanko?

haatanen kirjoitti:Onko teillä kiinnostusta siirtää kommentteja Zizekistä - ja jatkossa muustakin - myös blogien puolelle?

Sinuttelu on toki paikallaan! Totta, tuo eri keskustelufoorumien ja blogien aktiivinen seuraaminen ja niille kirjoittaminen vaatii jo kovasti aikaa. Ehkä minä keskityn saamaan ihmisiä tuonne blogipuolelle eri ohjelmien aiheita kommentoimaan. Piipahdan toki täälläkin välillä katsomassa, mutta täällä saa kyllä valittaakin ohjelmista kaikessa rauhassa

Haataselta tulee juttuja harvakseltaan, muttei haittaa jos tekijän rutinoitumisen myötä käyvät aina vaan kuunneltavammiksi.

Filosofian ja teologian suhde? Mikä on henkisen perinteemme arvo? kysyy M. Miettinen ja valittaa I. Niiniruodon kaltaisten positivistien esittävän ko. suhdetta poissulkevaksi (HS 20/4). Aivan, teologia on (ainakin ollut) filosofian - tarkemmin: metafysiikan - osa-alue, yhdessä ontologian ja kosmologian kanssa: ontologia tutkii olemista yleisyydessään, kosmologia tarkastelee fysiksen kokonaisuus-horisontin käsitteitä (so. jotain tiettyä olevaa) ja teologia ns. maailman viimeistä takuumiestä, jumaloletusta ja sitä koskevaa diskurssia. Kosmologia on ollut jo pitkään itsenäinen empiirinen tiede, teologiasta ei voi tiedettä tulla muuna kuin diskurssianalyysinä ja ontologia on jopa modernina, Kantin jälkeisenä aikakautena filosofian ytimistä ydintä.

Ongelma on siinä, että teologia ei edes yritä tutkia jumalaa, Itse Asiaa, vaan kaikkea siitä ympäriltä. Siksi teologia on jyrkässä ristiriidassa filosofian kanssa, joka kysyy jopa itsensä perään (mikä erottaa filosofian myös positivismista). Jos jumala olisi oliona/olentona/entiteettinä ja olisi jopa emp. tutkittavissa, niin luulen, että teologit eivät siltikään sitä tutkisi ja lörpöttelisivät asian vierestä.

Mitä tulee kysymykseen henkisen perinteemme arvosta, niin henkiparantajanne vastaa: kristinusko on kaikkein tuhoisimmin ollut sitä hävittämässä, joten suurelle enemmistölle se lienee arvotonta. Onneksi etiikan asioissa voi olla oikeassa, vaikka koko kansa-/ihmiskunta olisi toista eli väärää mieltä.

Löysin filmiketjusta tämmöisen: Slavoj Zizek

k-meleon kirjoitti:sitoutuu 1800-luvun jälkipuolen kantaan, jonka mukaan erotetaan merkitys (Bedeutung) sitä perustavammasta mielestä (Sinn):

Beneath the level of meaning - spiritual meaning but also a simple narrative meaning - we get a more elementary level of forms themselves communicating with each other, interacting, reverberating, echoing, morphing, transforming one into the other, sanaili Zizek: merkityksen tason alla, henkisen ja narratiivisen merkityksen alla on yksinkertaisempi taso, jossa muodot kommunikoivat, ovat kanssakäymisessä, heijastuvat, ottavat kaikupohjaa, muuntuvat toisikseen, käänsi ohjelman suomentaja. This background of proto-reality, real, which is more dense, more fundamental, than the narrative reality, the story that we observe - it is this that provides the proper density of cinematic experience: Tämä proto-todellisuuden tausta, reaalinen, joka on intensiivisempää ja perustavampaa kuin kerronnallinen todellisuus, tarina jota seuraamme, mahdollistaa sen, että elokuvallinen kokemuksemme on intensiivinen. [vaihdoin korostuksen -A.K.]

Yllättävää, että vuosikymmenen muotiteoreetikko esittää jotain noin hermeneuttista. Oikeasti, mieluinen yllätys.

Tuollaiset yhteiset kosketuskohdat toisilleen muuten kovin vieraiden ajatusperinteiden välillä ovat siksikin tärkeitä, että niiden kautta toisiaan muuten huonosti käsittävät/ymmärtävät ihmiset voivat kehittää keskinäistä ymmärrystä.

Nuo kosketuskohdat mahdollistavat filosofointia, joka puolestaa voi mahdollistaa ymmärryksen ja käsityskyvyn kehitystä. Filosofoimme käsittääksemme.

Arvo Konservatiivi kirjoitti:

Vieraampi kirjoitti:Ennen kuin enemmän "kulttuurivastaisuudesta" meuhkaat, olisi hyvä, että selvität itsellesi, mitä kaikkea termi "kulttuuri" pitää sisällään

Minulla on ollut aika selvä käsitys keskeisistä kulttuurikäsitteistä. Ollut pakostakin, koska aate- ja oppihistoria ovat osa yleistä kulttuurihistoriaa.

En puhu termeistä vaan käsitteestä - panen tähän Wiki-viitteen, kun en jaksa käydä kirjoittamaan lainoja hakuteoksista. Ennen filosofiassa käytettiin rinnan termejä 'kategoria' ja 'käsite' erottamaan käsitteellisesti hengen tai tajunnan eri puolien tai tasojen operaatioita; Kantilla taisi olla useita eri käsitteen käsitteitä samasta syystä (kuten ymmärrys- ja järjen käsitteet).

Unohdetaan whikipetia, vaikka joskus onnistuukin.

§1. "Roomalaiset (Cicero) eivät nyhjäisseet 'culturaa' tyhjästä: (...) Kulttuurin ydin on kasvatuksessa/koulutuksessa (muistaakseni 'paideia': kun aikuinen mies opastaa nuorukaista elämään, opettaa taitoja ja tietoja - tuo oli antiikin koulutusta)."

Niih, ja sitä varten ei pidä sekoittaa onkimatojen kasvatusta kulttuuriin!

§2. "Jos kulttuurissa ei tahdota nähdä mitään universaalia, vaan takerrutaan partikulariteetteihin, niin ei pystytä vertaamaan eri aikojen, saati kansojen, eri kulttuureita. Myöskään ei pystytä asettamaan niitä arvojärjestykseen."

Hyvä pointti! Kyllä Nietzsche the Arvofilosofi rulettaa!

§3. "Sivistys (Bildung) liittyy kulttuuriin, mutta niiden suhde on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Missään nimessä niitä ei sovi samaistaa."
§4. "W:n kulttuurikäsite tulee lähes suoraan angloamerikkalaisesta (sosiaali-) antropologiasta ja sosiologiasta sekä niiden postmodernista hybridistä, ns. kulttuuritutkimuksesta. Kun ihmistieteen käsitteistöä (...)"

OK. Mutta bottomline on ongelma koskien kulttuurin (paidea) teorian (theoria, theorein) ja sivistyksen (Bildung) suhteita. Theorein (Hegelin 'spekulatsioni') unohtuu turhan helposti, vaikka juuri siinä tiivistyy lapsesta alkanut kehitys: itsetietoisessa kokemuksen tarkastelussa, joka tekee ulkomaailmaa koskevan kokemuksen käsitettäväksi.

§5. "Pitääkin seuraavalla kaupunkireissulla katsastaa yliopiston kirjastosta, mitä parhaat ensyklopediat asiasta kirjoittavat."

Älä suotta, talven hämärä ei ole vielä täydellinen. Tässä vähän jelppiä:

Britannica esittää, että kulttuur = behaviour peculiar to Homo sapiens, together with material objects used as an integral part of this behaviour. Thus, culture includes language, ideas, beliefs, customs, codes, institutions, tools, techniques, works of art, rituals, and ceremonies, among other elements.

Brockhaus sanoo, että kulturia on im weitesten Sinne alles, was der Mensch geschaffen hat, was also nicht naturgegeben ist; in einem engeren Sinne die Handlungsbereiche, in denen der Mensch auf Dauer angelegte und den kollektiven Sinnzusammenhang gestaltende Produkte, Produktionsformen, Verhaltensweisen und Leitvorstellungen hervorzubringen vermag.

Mutta nuo ovat leimallisen ateoreettisia luonnehdintoja. Niin että katotaanpas wanhaa mutta wiisasta sanomista:

Friedrich Kirchner - Carl Michaëlis, Wörterbuch der Philosophischen Grundbegriffe (1886, 5. Aufl. 1907, S. 130):

"Cultur (lat. cultura) heißt eig. die Pflege, Bearbeitung und Ausbildung einer Sache zu dem Zweck, sie zu irgend einer Verwendung brauchbar zu machen. Im weiteren Sinne ist die Kultur die Bearbeitung der ganzen Natur durch den Menschen und die Ausbildung seiner moralischen, intellektuellen und technischen Anlagen und Fertigkeiten. Sie folgt der Zivilisation als höhere Stufe der Entwicklung eines Volkes nach, hat aber ihre Grenzen darin, daß der Mensch die Naturkräfte wohl entdecken und benutzen kann, aber nicht zu ändern vermag. Gegenüber dem Naturzustande bildet die Kultur trotz aller ihrer Schattenseiten den höheren, wertvolleren Zustand der Menschheit."

Rudolf Eisler, Wörterbuch der philosophischen Begriffe (1 p. 1903, Bd. 1, S. 193):

"Cultur (geistige, sociale, ethische): Ausbildung der intellectuellen und moralischen Fähigkeiten des Menschen in geistigen, socialen Gebilden (Wissenschaft, Recht, Sittlichkeit u.s.w.), Bändigung des ungezügelten Trieblebens durch den Willen; Verwertung und Bearbeitung alles »Natürlichen« im Dienste höherer Bedürfnisse im Sinne einer fortschreitenden Humanität, Inbegriff der social entstandenen Gebilde und Institutionen, bewußtes, planmäßiges Leben unter dem Einflusse von Ideen; sittliche Ausbildung. Von der Culturgeschichte ist die Culturphilosophie als Theorie und Wertung der Culturgebilde zu unterscheiden. Nach KANT ist Cultur »die Hervorbringung der Tauglichkeit eines vernünftigen Wesens zu beliebiger Zweckmäßigkeit überhaupt - folglich in seiner Freiheit«, die Tauglichkeit, sich selbst Zwecke zu setzen und die Natur als Mittel dazu zu gebrauchen. Die wahre Cultur kann nur in der Gesellschaft erreicht werden (Krit. d. Urt. § 83). Nach J. G. FICHTE ist Cultur »Übung aller Kräfte auf den Zweck der völligen Freiheit, der völligen Unabhängigkeit von allem, was nicht wir selbst sind« (WW. VI, 86). [Usw. usw.]"

Fritz Mauthner, Wörterbuch der Philosophie. Neue Beiträge zu einer Kritik der Sprache. Wörterbuch der Philosophie (1910/1922, Bd. 2, 259-263)

Mauthnerin kulttuuri-käsitteen erittely on jo melko perusteellisen oloinen (ei se sitä kyllä - nykyvinkkelistä - ole). Tässä vain pari täkyä:

"Man hat sich bemüht, Kultur und Zivilisation in einen Gegensatz zu bringen: Zivilisation soll so ungefähr die äußere Kultur, Kultur die innere Zivilisation bedeuten."

"Gegen Ende des 18. Jahrhunderts, als das Dogma vom klassischen Altertum in wuchernder Blüte stand, erreichte der Kulturbegriff unter dem Namen Humanität die äußerste Höhe der Konfusion; daß die gegenwärtige Menschlichkeit nichts taugte, hatte Rousseau bewiesen, wie jeder Pessimist noch die Nichtswürdigkeit seiner Zeitgenossen beweisen konnte; die Rückkehr zur Natur, die er unsinnig und einfach konsequent gepredigt hatte, paßte den hochgebildeten Neuhumanisten nicht, und sie predigten in Deutschland wieder einmal Rückschreiten um 2000 Jahre, Rückkehr zu den Griechen." - Ironikko rakastaa tuota...?

"Eine kleine sprachliche Bemerkung mag den Grund bezeichnen, der eine Verständigung über den Kulturbegriff verhindert. Kultur, in der Einzahl und ohne Artikel, bedeutet in noch höherm Maße als das geschätzte Wort Bildung einen Höhepunkt, eine Sehnsucht, ein Ziel, eigentlich einen Grenzbegriff für das Leben der Völker; eine Aufgabe, eine Pflicht, ein Sollen; ein Volk, ein Mensch soll Kultur haben. Nur daß niemand genau zu sagen weiß, was Kultur im Grunde sei. Abgesehen davon, objektiv, hat jedes Volk irgendeine Kultur, irgendeine Summe von Sitten, und mit diesen Sitten oder Kulturen beschäftigt sich die vergleichende Kulturwissenschaft. Wir haben hier also wieder den gar nicht so seltenen Fall, daß die Mehrzahl gar nicht die Mehrheit der Einzahl ausdrückt. Kultur ist der Sollzustand, zu welchem sich ein Mensch oder ein Volk hinaufentwickeln mag; die Kulturen der verschiedenen Völker bezeichnen einen Istzustand. Menschenfresserei kann einer bestimmten Kultur angehören, beileibe aber nicht einem Volke, welches Kultur hat." - Siinäpä arvo-teoreetikoille purrtavaa, mutta miksi tavat, normit jopa sosiaalirakenteet olisi salakuljetettava 'kultuuriin'?

"Für diejenigen meiner Leser, welche über den Gebrauch tönender Wortschälle ein wenig lachen gelernt haben, setze ich ohne jeden störenden Kommentar die beiden ersten Sätzchen dieses vortrefflichen Buchhändlerunternehmens her; der ganze Aufsatz, von Lexis, beschäftigt sich mit dem »Wesen der Kultur«. Die Eingangsworte aber, die so anmutig plätschern und so ahnungslos an den Schwierigkeiten der Begriffe Natur, geistig, sittlich, Gesellschaft, Wechselwirkung, Form vorübereilen, lauten also: »Kultur ist die Erhebung des Menschen über den Naturzustand durch die Ausbildung und Betätigung seiner geistigen und sittlichen Kräfte. Sie entsteht durch das Zusammenwirken vieler innerhalb einer menschlichen Gesellschaft, die sich auch selbst wieder in Wechselwirkung mit der Kultur zu festem und hohem Formen entwickelt.«" - Tuossa lopussa (Kultur nostaa ihmisen pelkän luonnontilan yläpuolelle...) saattaapi olla idistä? Mutta päättäköön tämän wanha kunnon...

Johannes Hoffmeister, Wörterbuch der philosophischen Begriffe (2. Aufl. 1955, S. 364):

"Kultur, lat. cultura 'Ackerbau', im weiteren Sinn die Pflege, Bearbeitung und Vervollkommnung einer Sache zu einem bestimmten Zweck, im engeren Sinn die Bearbeitung der Natur durch den Menschen, die Erhebung des Menschen über den Naturzustand durch Ausbildung seiner geistigen und sittlichen Kräfte sowie die Erhaltung und Weitergestaltung des so Gewonnenen, daher auch der Inbegriff der menschlichen Einrichtungen und Werke, bes. sofern er den schöpferinschen Ausdruck des Lebens eines Volkes oder einer Zeit ausmacht (*Lebensstil). Als 'Einheit des Stils in allen Lebensäußerungen eines Volkes' (Nietzsche) ist die K. zu unterscheiden von der unlebendigen, zersplitterten und erstarrten, wesentlich in technischem Fortschritt und zunehmenderr Rationalisierung bestenhenden Lebensform, der *Zivilisation."

Ach, wie schön? (Handut puutuu!)

k-meleon kirjoitti:Ach, wie schön?

Sehr. Joskus toisten.

Enpä ollut tietoinen, että tämänkin niminen juhlapäivä on keksitty. World Philosophy Day - Día Mundial de la Filosofía.

UNESCO masinoi päivän, jota vietettiin 1. kerran jo v. 2002. Päivää pitäisi viettää aina marraskuun kolmantena torstaina. Hankala muistaa. Ko. päivänä pitäisi kunnioittaa reflektiota ympäri maailman: ihmiset jakamaan ajatuksiaan, keskustelemaan nyky-yhteiskunnan haasteista. Päivän tapahtumiin kuuluvat mm. huomattavien filosofien julkiset luennot, keskustelut ja tapaamiset, kans.väl. konferenssit, näyttelyt ja filosofisten kirjojen markkinat.

Palaan tuohon 'kulttuuriin' vaikka jouluna. Pelkällä hätäisellä vilkaisulla noiden selvittäminen ei onnistu. Tarvitsen ensin rauhoittumista, sitten ongelman märehtimistä. Viikonloppu on siihen liian lyhyt.

Olen selaillut ja lueskellut paria aatehistorioitsija Richard Wolinin tuoretta teosta. Ne ovat Heidegger's children: Hannah Arendt, Karl Löwith, Hans Jonas, and Herbert Marcuse (2001 Princeton University Press) ja The seduction of unreason. The intellectual romance with fascism - from Nietzsche to postmodernism (2004 Princeton Univ. Press).

Paljon avartavaa ja kiinnostavaa asiaa. Wolin on aiemminkin käsitellyt Heideggerin jälkiä 2. maailmansodan jälkeisessä filosofiassa. Heideggerin lapset on sikäli piristävä, että keskittyy muutamaan sangen osaavaan filosofiin ja koettaa osoittaa ongelmakohtia heidän ajattelussaan: ovatko he kaikin osin kyenneet väistämään fasismin seireenilaulun vai löytyykö heidän ajattelustaan epäkelpoa heideggerilaisuutta? Tilanteen tekee herkulliseksi se, että kaikki neljä "lasta" olivat juutalaisia, Heidegger jopa natsipuolueen jäsen. Epäjärjen viettelyksessä hän laventaa tarkastelua koettaen kaivaa esiin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun ajattelun proto- ja jälkifasistisia piirteitä. Nietzschen moniselitteiset aforismit ovat antautuneet täysin päinvastaisillekin tulkinnoille, joten Wolin on joutunut liikkumaan varovaisesti.

Ns. Frankfurtin koulua aiemmin tutkiskelleena Wolin ei aiemmin ole tuntenut riittävän hyvin anglomaailmassa pienempimerkityksisiä Hans Jonasta ja Karl Löwithiä. Nyt hän itse asiassa näyttää lähtevän Löwithin vanhasta havainnosta, että Hegelin jälkeen tapahtui Nietzschen anarkismiin huipentunut subjektin ja subjektiviteetin totaali vapauttaminen metafyysisesti hahmotetuista ja perustelluista rajoitteista. Kun ei ole ulkoisia rajoitteita, niin järjen ei tarvitse terottaa itseään rajojen, kahleiden eikä pakkojen analyysillä. Järki degeneroituu voluntaristiseksi epäjärjeksi, alitajunnan oikut pääsevät esiin mm. tahtona. Asian voinee ilmaista niinkin, että vapaasti tulkiten Wolinin mukaan on kehittynyt voluntaristisen yksilöllisyyden kultti, joka kieltää kaiken yksilön toimintapiiriä rajoittavan yksilöä suuremman, yksilön "yläpuolella" olevan. En osaa sanoa, miten tähän liittyy nykyinen pakkojen ideologia, jonka mukaan talouskehitys ja maapalloistuminen pakottavat meidät hyväksymään milloin mitäkin. Tämä puhe ei kylläkään operoi teoreettisella tasolla, vain joidenkin ideologien (poliitikkojen, taloustieteilijöiden ja yritysjohtajien) rahvaalle suunnatuissa puheissa.

Wolin toteaa heideggerismeihin ja erilaisiin postmodernistisiin oppeihin liittyen, että niiden yhteydet fasismiin on angloamerikkalaisissa keskusteluissa aiemmin ohitettu, vaikka asia oli jotakuinkin selvä europpalaisfilosofeille. Asiassa ei ole ihmeteltävää, koska tarkastellut yhteydet ovat pääasiassa filosofisia (sen sisäisiä yhteyksiä, eivätkä ilmene positivistille eivätkä anglosaksien kielianalyysillä). Humanististen alojen massat eivät asiaa ole liiemmin tunteneet, joten oppeja on kohdeltu lähinnä metodisina avauksina eikä teoreettisina esityksinä. Postmoderni feminismi ja jälkimarxilainen radikalismimuoti ovat olevinaan "vapauttajia", vaikka flirttailevat totalitarismeilla. Perin surullista.

Se mietityttää, luokittelisiko Wolin myös humanismin (vrt. "ihminen on kaiken mitta") irrationalismin piiriin. Ehkä Wolin ei vieläkään ole kerennyt ajattelemaan Heidegger-ongelmaa loppuun asti? Tämmöistä se on filosofian kanssa.

Semmoista se...

Arvo Konservatiivi kirjoitti:Heideggerin lapset (...) Wolin ei aiemmin ole tuntenut riittävän hyvin anglomaailmassa pienempimerkityksisiä Hans Jonasta ja Karl Löwithiä. Nyt hän itse asiassa näyttää lähtevän Löwithin vanhasta havainnosta, että Hegelin jälkeen tapahtui Nietzschen anarkismiin huipentunut subjektin ja subjektiviteetin totaali vapauttaminen metafyysisesti hahmotetuista ja perustelluista rajoitteista. Kun ei ole ulkoisia rajoitteita, niin järjen ei tarvitse terottaa itseään rajojen, kahleiden eikä pakkojen analyysillä. Järki degeneroituu voluntaristiseksi epäjärjeksi, alitajunnan oikut pääsevät esiin mm. tahtona.

Löwith on noista nykysuosikkini, Ernst Cassirerin ohella tärkeimpiä kirotun 1900-luvun neopositivismuksen vaikenemia filosofeja. Eräänlainen omaelämäkerta: Mein Leben in Deutschland vor und nach 1933 (1989, 2. Aufl.), oikein informatiivinen, subjektiivinen ja paljastava yhteenveto monista asioista, herkullisin yksityiskohdin. Kuten: Heil-Deggerli patsasteli 1930-luvulla Roomassa natsiproffan uniformussa Löwithien kanssa, vaikka tiesi KL:n juutalaistaustasta (Löwithit olivat tuolloin jo maanpaossa). Aika tahditonta, sanoisin.

Löwith-kiinnostus on noussut 2000-luvulla suorastaan kohisten, käännöksiä ilmestynyt (paljon italiaksi, jotain epsanjaksi, polakiksi, jopa ryssäksi), mutta akat. kunnioituksessa Cassirer toki menee Löwithin edelle. Odotamma aikaa, jolloin Cassirerin oppituolin myöhäisempi haltija Lauri Routila nousee edes Suomaalla jonninmoiseen arvostukseen! 2 tärkeää Löwithin teosta ovat Weltgeschichte und Heilsgeschehen. Zur Kritik der Geschichtsphilosophie (1953), mikä kiinnostanee Historian Miestä, ja Von Hegel bis/zu Nietzsche (1941 - mol. kirj.tapoja on käytetty). 1980-luvulla ilmestyi 9-osainen Sämtliche Schriften.

Mitenkä kulttuurfilsan projekti voi?

k-meleon kirjoitti:Mitenkä kulttuurfilsan projekti voi?

Siinähän se. Kuin tervaa juodessa tai jäitä poltellessa. Lähdetään kohta käymään kaupungissa. Onnella kerkeän vilkaisemaan kirjaston filosofian ja historian hyllyjä. Enää ei ole uutuushyllyäkään, josta tuoreimmat hankinnat löytäisi. Ne lienevät nykyään kaikki digimuodossa.

Deutschlandfunkin aamumakasiinissa "Information und Musik" muistutettiin Rudolf "Reijo" Steinerin 150-vuotissynttäreistä. Asian kunniaksi on ilmestynyt ilmeisen vakuuttava biografia, jota ruodittiin parikymmentä minuuttia. Taidan passata, kuten tavataan sanoa. tämmöistä tämä sunnuntaivilohsohveeraus...

Aamu tosin alkoi Berlusconimaan ihmettelyllä. Muutama italialainen intellektuelli on jo jättänyt maan, koskei mielestään voi työskennellä moisessa ympäristössä. Tutkijat päivittelivät berlusconismin hedonismia ja (vulgääri-) materialismia ja ihmettelivät italialaisten enemmistön moista sietävän. Odotamma kiinnostuksella, että Berlu panee maansa jättäneiden intelliretkujen perään salamurhaosaston tai jotain.

(Mauton vitsi, sorry.)

[virkistelläänpäs tätäkin...]

Sananvapaus-ketjusta yllätettiin eräs henkilö nousut nilkoissa l. metafyysisiä vaateita esittämässä:

mikkihiiri kirjoitti:Filosofian todellisuuden alue ei ole olevaisen kokonaisuus vaan inhimillinen kieli.

Mi häpeä!

Mikäs yksinvaltias tuon on määrännyt? 2500 vuotta filosofiaa Intian ja Kreikan suursaavutuksien jälkeen ja tämäkö on tulos? Ajattelun, kokemuksen, ajattelijan, kokijan ja niiden "toisen" kysymisestä arkiymmärryspohjaiseen kielitieteeseen ja formaalilogiikkaan? Outs!

Käsitetaide, myös -runous, on ihan OK taidetta. Parempaa kuin ritualistiikka, joka kritiikittömästi vain täyttää sille annetun funktion. Ai niin, mutta positivistihan uskoo aina annettuneisuuteen, aivan kuten [yleensä määrittelemätön] "maailma" on positiivisesti annettuna, samoin on taiteen funktio tuuditella ja tyynnytellä, ja filosofian - filosofikuninkaan? pikku prinssin? - jaella l. antaa määräyksiä "metafyysisten varmuuksien" kuolemien jälkeen. Kunhan ei vain joudu synkän asiantilan eteen, kysymään oman minä-kokemuksensa syntyä, missä puuhassa heikommat sortuvat minäneuroosiin, jopa mielenvikaisuuteen. Carnapin Der logische Aufbau der Welt (1928) on ihan oikeasti hyvää luettavaa. Ei siksi että se kestäisi kritiikkiä - Carnapin teesit ammuttiin alas jo 1920-luvulla, vaikkei hän sitä itse tajunnutkaan... - vaan siksi, että tuollaista perustekstiä lukiessa voi (koettaa) tajuta paremmin, mikä ajattelussa vie harhaan, miksi toiset päätyvät sellaiseen ristiriitamyllyyn, johon Carnapkin päätyi.

en jaksa lukea kirjallisuutta. tylsää. schopenhauer ja musiikki riittää. analyyttinen filosofia on uusin filosofinen suuntaus jonka kohteena on kieli, mitä sanat tarkoittavat ja kuinka käytetään loogisen empirismin jälkeen. väite että tekojamme ohjaa näkymätön henkiolento jonka olemassaoloa ei voida suoraan eikä epäsuorasi siis välillissti havaita on mieöletön koska väitteeseen itseensä on sisällytetty ehto joka esää sen todeksi tai epätodeksi osoittamisen kun se täytyy verifioida tai falsifoida. verifioitavuuspostulaatin mukaisesti. uskontoa siis tiedollisena asiana ei ole olemassa vaan se on vain elämäntunteen ilmausta siis ei totta tai epätotta vaan ilmaisee jotakin subjektiivisia tuntemuksia.

humalainen kirjoitti:analyyttinen filosofia on uusin filosofinen suuntaus

Olen eri mieltä. 1920-luvun Wienissä synnytetty neopositivismi eli (heidän omin sanoinsa) loogillinen positivismi ei ole järin tuore. Nimeä tai otsikkoa on sittemmin pariin kertaan muutettu, toki, kun on pyritty käymään moderneista. Mutta jos positivismia voi nimittää filosofiseksi suuntaukseksi, niin sama pätee silloin eksistentialismiin, strukturalismiin ja myöhäisempään poststrukturalismiinkin.

humalainen kirjoitti:suuntaus jonka kohteena on kieli

Niin - paljon kielitiedettä, vähän filosofiaa: paljon porua, vähän villoja.

Muuten, tarkoitatko 'henkiolennolla' ns. psykofyysisestä organismista erillistä ei-aineellista olentoa (tms.)? Samastatko sen filosofiseen hengen käsitteeseen (tarkoittaen itsetietoisuuden prosessia)?