YLE Radio 1

saksalainen modernin musiikin esitaistelija heinrich strobel kuuli sibeliuksen viulukonsertossa pitkäveteisen päättymättömän erämaan ja piti käsittämättömänä että fürtwängler otti ohjelmistoonsa tämän verettömän konserton kun einstein luonnehti finaalia salmaenhaaran tavoin sovinnaiseksi. strobel oli useiden maanmiestensä tavoin kuuro sibeliuksen estetiikalle jolle hän ummisti korvansa eikä halunnut ymmärtää sen syntaksia.

On muuten merkillistä että siinä missä kaikki valtiot kansakuntina pitävät itsrenäisyyttä ensiarvoisen tärkeänä tekijänä ja päämääräänä kansallisen identiteetin ohella ovat pohjoiset kansakunnat joutuneet antautumaan ja luopumaan itsenäisyydestään markkinavoimille ja raja-naapureidensa sekä tietysti germaasiselle ja anglosasksiselle musiikilliselle ylivallalle oman identiteettinsä ja kulttuuriset saavutuksensa ja taiteen tuotteensa ja traditionsa täysin unohtaen säveltaiteen saralla kun tässä suhteessa suurvalta-aseman poliittisella ja militaristisella näyttämöllä ja areenalle jo varhain saavuttaneet sivistysvaltiot ovat paljon edullisemmassa asemassa. radion yöklassisen kyllä kertoo kenen saappaan alla sitä tässäkin maassa ollaan.

eläköön vapaus, ja vapaa suomi myös musiikissa. meillä on pohjolan parhaat oopperasäveltäjätkin launis, pylkkänen , mattinen, raitio mitä muuta tarvitaan jotta itsenäisyysjulistuksesta tulee legitiimi?
saanko nimenne adressiin?

kansallisromantiikka käytännön havaintoon pohjaavan tyylianalyysin perspektiivistä merkitsee klassisen sopusuhtaisuuden idean ja myöhäis-tai täysromanttien harmonisen muotokielen sulautumaa, synteesiä mikä ilmenee pitkitettyjen henkiseltä kapasiteetiltaan kutistuneiden muotojen ala mahler karttamisena ja typistymisenä tai supistumisena kompaktiin klassisten muotorakenteiden ekonomisia mittasuhteita palvelevaan sinfoniaformaattiin vaikka sitten arastavan ekspressionismin ja modernismin myötä tästä kaavasta poikettiin merikannon ja raition tunnin mittaisiksi kestoltaan venyneisiin muotokäsitystä suuresti laajentaneisiin sinfoniajärkäleisiin joita ei juuri esitetäkään.
muutoin modernisminmyöhäisemmässä vaiheessa palattiin eräällä tavalla keskitetympään rakenteeseen kun aina 70-luvulle asti jälkiromantikot seurasivat klassista muotoideaalia.

k-meleon kirjoitti:Täällä?

tuo kaivoallegoria dominoi hyvin siinä jos lähdemme siitä olettamuksesta että musiikillisen kulttuuriperintömme varsinaisen ytimen muodostaa kansallisen myöhäisromanttisen tyylikauden ja ensimmäisen vaiheen orastavan modernismihn ja uusklassismin aikaansaannokset että valtaosa siitä on jäänyt vakavasta taidemusiikista nauttiville kuulijoille liki luoksepääsemättömäksi ja saavuttamattomaksi kun näet konserttiohjelmiston rungon muodotavat lähinnä kaupallisten intressien sanelema pedanttisen saivartelevan poroporvarillisen klisheenomaisen taidekäsityksen omaava repertoaari joka ei suinkaa palvele kaikkien nautiskelevien musikintuntijoiden reseptiota ideaalisella tavalla.
eikä tällaisia repetoaarista poistettuja säveltäjiä ja heidän musiikkiaan voi koskaan sanoa voivansa harrastaaa koska valtio ei tue riittävästi tällaista epäkaupallista ja henkistä toimintaa.

humalainen kirjoitti:...jos lähdemme siitä olettamuksesta että musiikillisen kulttuuriperintömme varsinaisen ytimen muodostaa kansallisen myöhäisromanttisen tyylikauden ja ensimmäisen vaiheen orastavan modernismihn ja uusklassismin aikaansaannokset...

Niin, Suomessahan ei ollut musiikkia ennen myöhäisromantiikkaa, kah, kun ugrilainen veremme - simsalabim - muuttui saksalaiseksi.

Köhköh...

Ender Etheric kirjoitti:

humalainen kirjoitti:...jos lähdemme siitä olettamuksesta että musiikillisen kulttuuriperintömme varsinaisen ytimen muodostaa kansallisen myöhäisromanttisen tyylikauden ja ensimmäisen vaiheen orastavan modernismihn ja uusklassismin aikaansaannokset...

Niin, Suomessahan ei ollut musiikkia ennen myöhäisromantiikkaa, kah, kun ugrilainen veremme - simsalabim - muuttui saksalaiseksi.

Köhköh...

Se tapahtui jo kauan ennen myöhäisronantiikan aikaa, kun saksalainen emigrantti fredrik pacius asettui suomeen säveltämään ja organisoimaan kultuuri-ja musiikkielämää ja jonka saksalainen juomalaulu on kansallishymninämme. myös mielck oi suykujuuriltaan saksalaista syntyperää ja faltin jota toivat joksikin ajoiksi kultuuriimme saksalaisia piirteitä. oli sangen uuvuttavaa kuulla nitä juhlapuheita ja hymistyksiä hänen saavutuksilleen juhlavuonna. radfiosta lehdestä.

mutta tällainen invaasio muissa skandinaavisissa monarkioissa jo klassimin aikana oli paljpon voimallisempaa kun saksalais-ja osin italialaissäveltäjät miehittivät sankoin joukoin kaikki hovioopperan kapellimestari ja säveltäjävirat, naumann ja vogler ja uttini uistaa lll hovissa ja tanskassa schulz, kuhlau ja weise edistivät panoksellaan kansallista säveltaidetta kansanmusikkiaineksia hyväksikäyttäen.

säveltäjät muutoin ovat kuten taiteilijat yleensä saabeet vaikutteita kollegoiltaan näiden syntyperästä ja kansallisuudesta riippumatta eikä melartinin sinfonioissa jonkin verran kuultavat itävaltaöais tai tsaikovski vaikutteet vähennä lainkaan hänen omaa persoonallista voimaansa. pikemmin sibeliuksen kansanmeklosväritteine ilmaisu jossa kehittyneemmän sävellystekniikan uusimmat saavutukset jäävät hyödyntämättä.

on hienoa että suomessakin osataan säveltää.

kustaa III, korjaan.