YLE Radio 1

Ehkä siinä "Mietaa tuloo" -asiassa, sen merkityksen voimassa, on sekin puoli, ettei kaikkea nähnyt ja tiennyt jo kuin etukäteen. Salaperäisyys ja jännitys säilyi loppuun asti. Urheilijan olemus ja mahdollisuudet kertautuivat mielessä moniksi, suuriksi toiveiksi.
Tuohon Jesperin listaan sanoisin sen, että Eurooppalaisen odysseian ohella jonka olen täällä jo maininnutkin, olen jakanut niin Israelin sodan 1967 kuin Lieko Zachovalovan selostuksetkin. Ajan hermolla eläminen on ollut kovin konkreettista, jännittävää, pelottavaa. Mitä tästä seuraa on ollut eräs ajatus mielessä.

VeHy kirjoitti:Ja savuava Wartburg mennä rätkätti sitä soratietä....
... tanssilavalle päin.

Niin saattoi mennä ja kuskilla oli valkonen paita ja solmio kun tanssipaikalla piti olla. Ja hanskalokerossa oli kakkoskuskin ja takapenkkiläisten pullo joka pantiin perille päästyä koivuhalkojen väliin.

Vaatteet olivat muovia, housut teryleeniä, paita nailonia ja sukat jotain kreppiä. Tosi hiostava yhdistelmä esimerkiksi Brankulla tai Pyrkivän talolla...

Tytöillä oli ilmavaksi tupeerattu tukka ja tötterölle tikatut rintsikat, nailonit jalassa pahimmillakin pakkasilla. Mutta milloin tulivat käyttöön sukkahousut?

Ystävämme Jorma Nakkilan kirkon vaiheilta varmaan tietää, että melkein kaikkien vanhojen putkiradioiden asteikossa esiintyy aseman nimi Türi. Nimen takana on pikkuriikkinen unelias kaupunki aivan keskellä Viroa, yksi lempipaikoistani muuten tuolla naapurissa. Kaupungissa sijaitsi ennen sotia suuri lähetin mutta valitettavasti se hävisi sodan melskeissä. Jäljellä on muisto vain ja pieni mutta oivallinen yleisradiomuseo Ringhäälingumuuseum jonka verkkosivut on juuri äskettäin uusittu, osa sivuista on jopa suomeksi.

Sivuilta on linkkejä eteenpäin, useitakin, mutta nyt poimin joukosta vanhoja neukkuaikaisia radioita esittelevän sivuston: Red Star Radiosite - Soviet Antique Radio Gallery. Toivon, että vierailu galleriassa ilahduttaa muitakin kuin Jormaa.

Huomatkaa muuten, että sivun Plan Of The Gallery yläosassa on punaisella New-leimalla merkitty joukko linkkejä. Niitä ei välttämättä linkeiksi älyä, ellei huomaa, että windows nostaa sormen pystyyn niiden kohdalla

Mielenkiinotoisia linkkejä! Varsinkin levysoitinosiot, kun sivuilla etenee tarpeeksi pitkälle.

Aihe on täällä Nakkilan kirjon vaiheilla esillä huomenna, kun Pyssykankaan vanhalla koululla järjestää paikallinen kyläyhdistys Gramofoni- ja äänilevynäyttelyn, teemalla: "Nostalgiaa kevätillassa"
Osallistun tapahtumaan muutamalla soittimella. Levyt pitäisi vielä valita.

Laitoin asiasta saitin sivulleni:http://www.jorma-lindqvist.net/show/


..

Olin ajamassa autoa,jossain pohjois-pohjanmaalla ja poikani tarhan lapset olivat menneet suoraan radio lähetykseen. Oli se koominen juttu kun kuulin poikani äänen "Nsassan" kanssa.

Huomasitko, että Radio Knobs-linkin takaa löytyy lisää linkkejä, mm. radioputkista? Samoin Shellack Disks-linkin takana on tosi paljon asiaa vanhoista savikiekoista.

Oletko muuten koskaan käynyt tuolla Türin museossa? Sinulle ja kaikille muillekin asiasta kiinnostuneille tiedoksi, että omalla autolla liikkuessa sinne on helppo löytää. Kun Tallinnasta ajaa kohti Tarttoa niin noin sadan kilometrin köröttelyn jälkeen pellolla näkyy suuri taulu, jossa "Paide, Eestimaa süda" ja siinä suuri punainen sydän. Siitä sitten vaan koukataan Paideen, matkaa ei ole kovin montaa kilometriä. Ja Paidesta Türille on 18 kilometriä. Perillä etsitään rautatieasema ja sen lähellä oleva jumalattoman suuri museoitu veturi, museo on aivan sen takana.

Türilla järjestetään joka kevät toukokuun lopussa suuret puutarhamarkkinat, sinne voi siis lähteä vaimokullan kanssa yhteismatkalle.

Ketju on vanha, mutta kiinnostava ja herännytkin hetkeksi, joten palaan aiheeseen omalla ikimuistoisella radiokokemuksellani.

Kaikki sai alkunsa seuraavasti. Olin toisella tai kolmannella nykyään jo kohta 100 vuotiaassa musiikkilukiossa. Elämäntehtäväni jo löydettyäni (en nyt puhu lisääntymisestä) kävi niin, että setäsäveltäjä Hämeenniemi tuli käymään musiikin tunnilla kertomassa Nada-projektistaan. Hän soitatti fonisetä Lahden kanssa meille takadimejään ja -johnnyjaan, ja puhui intialaisesta rytmiikkakiilasta ja edesmenneen fonilegenda Parkerin improvisoinnista.

Lopuksi tuli yleisökysymysten vuoro. Arvatenkin olin ainoa, jolla oli asiaa. Ensin moukaroin käsitteen Parker ja improvisointi ("sääntöjä ja harjoiteltua kuviointia, pelkkää konventiota"). Sitten nykyistä nuorempana ja vielä syyttä vihaisena miehenä kävin itse Nadan kimppuun. Kerroin tehneeni aiemmin matkan Keravalle ja olleeni koko paluumatkan surullisesti pettynyt ennakkotiedoissa "nykymusiikkia, jazzia ja karnatiikkaa yhdistäväksi" mainostetun yhtyeen (tuonaikaisten termieni mukaan:) "tylsän sovinnaiseen musiikkiin". "Sinähän olet kuitenkin klassisesti koulutettu, jälkisarjallisuuden ajan säveltäjä", täydensin vielä asiakaspalautteeni hieman syyttävään sävyyn. Hämeenniemi ei kritiikistä silmäänsä räpsäyttänyt, vaan sanoi hieman ironisesti hymyillen, että "pitää varmaan soittaa vähän epäsovinnaisemmin sitten...". Tilaisuus päättyikin melkein heti musiikinopettajan kiitätettyä säveltäjää, muun luokan jäätyä vaimean hämmentyneisiin tunnelmiin.

Samaan aikaanhan oli käynnissä niin sanottu "Maanantainaada" -periodi, jolloin Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisalissa duollinen Nada-yhtyeestä improvisoi kerrallaan, maanantaisin. Konsertit myös radioitiin. Kertomani kohtaamisen jälkeisenä maanantaina kuuntelin sitten sattumalta Hämeenniemen ja bassoklarinetistisetä Nikulan duoa radiosta.

Mitä tällä kertaa? Multifoneja, rosoisia rytmejä, klustereita ja muuta "epäsovinnaista", modernia, josta olin silloin niin kovasti kiinnostunut. Mitä h&%#tiä? Voitte luultavasti vain kuvitella, miltä minusta tuntui istua kuuntelemassa tuota purkausta radion ääressä.

Harvinainen kokemus nuorelle miehelle: sanon jotain, ja kuulen reaktion siihen radiosta. Ihmisiä konsertissa kuuntelemassa kun sedät on "epäsovinnaisia" nuoren Scorrevolen provosoimina. Olin silloin pienen hetken nöyrä, ensimmäistä kertaa sitten esimurrosiän. Jos konserttia ei olisi radioitu, olisin todellakin ollut kokemusta köyhempi.

Aika unohtumattomalta tuntuu juuri nyt. Hetki sitten keuhkosin Otto Donnerin Love-tekosista ja Pepen & Paradisen LP:stä "Niin vähän on aikaa". Ja eikös juur nyt tule LoveRaadiosta "kellarinauhaa", radioversio "Kuka kertoisi minulle" ja vastaavaa, joilla laulaa Pepe W.