YLE Radio 1

Kirjoittaja **Mikki Hiiri** päivämäärä 1.12.04 - 21:25

Suurmiehet tai jälkipolvien sellaiseen asemaan kivijalustalle korottamat, ja status quon teoillaan saavuttaneet, ovat lähes aina menneisyyden persoonia, jotka yleensä tunnetaan, ei omalle ajalleen eläneinä, vaan kaikkia aikoja varten luomistaan hengentuotteistaan, vastakohtana töhertelijöille ja valenerolle, jolle itsensä pohdiskelu ei ole vain teema vaan työkalu kerjätessään aikalailtaan hyväksyntää ja tunnustusta.

Suurmiehet ovat persoonia, joihin mielellämme samastumme, ts. samaistamme itsemme. Näin hänestä, persona grata, syntyy ihannoitu kuva vailla inhimillisiä säröjä.

Tämän päivän julkkikset taas ovat mediahuhumyllyn pyörittämiä, viihderarvoltaan merkittäviä, sensaatiolehdistön luomia mediaseksikkäitä kulutushyödykkeitä; kansansankareita tai antisankareita, jotka vastaavat median syytämässä informaatiotulvassa ihmisten uutisnälkää ja uteliaisuutta, joskus myös vahingoniloa roska-ja pikaruokalistan helposti ja vaivattomasti sulavina kevyinä makupaloina vuosikertaviinin kera ilman syvempää, itämaista meditaatiota tai länsimaista filosofista ajattelua vastaavaa, pohdiskelua ja tarkoitusta yleisten ja kaikkina aikoina ajankohtaisten henkisten tai taiteellisfilosofisten kysymysten äärellä, joiden kohteena ovat omassa abstraktissa ulottuvuudessaan ikään kuin riippumattoman luojansa elämän kulusta, irrallisena ongelmallisesta tekijästään, täydellistä kauneuden ja harmonian ilmentymää edustavat luovien nerojen mailmaan synnyttämät hengentuotteet.

Heidän arvosatustaan ja arvovaltaansa ei hetkauta suuntaan eikä toiseen heidän henkilökohtaisten asioiden kaivelu, semminkinkään kun ne eivät ole enää ajankohtaisia, koska heidän ansionsa ovat tyystin muualla, kuin heidän historiallisessa hahmonsa ympärillä, jota lähemmäs meidän on mahdoton enää päästä, kun taas julkkikset ja heidän imagonsa elävät vain siitä, että heidän yksityisasioitaan tongitaan ja pengotaan ja heidän julkisuuskuvansa ryvetetään.

P.S. kelpaiskohan tää snäde juttu johonkin aikakausilehteen? Hei, mä kekkasin just et mähän oon proffa, kliffaa hei!

Kirjoittaja **Mikki Hiiri** päivämäärä 1.12.04 - 22:40

Mikki Hiiri kirjoitti:Suurmiehet tai jälkipolvien sellaiseen asemaan kivijalustalle korottamat, ja status quon teoillaan saavuttaneet, ovat lähes aina menneisyyden persoonia, jotka yleensä tunnetaan, ei omalle ajalleen eläneinä, vaan kaikkia aikoja varten luomistaan hengentuotteistaan, vastakohtana töhertelijöille ja valenerolle, jolle itsensä pohdiskelu ei ole vain teema vaan työkalu kerjätessään aikalailtaan hyväksyntää ja tunnustusta.

Suurmiehet ovat persoonia, joihin mielellämme samastumme, ts. samaistamme itsemme. Näin hänestä, persona grata, syntyy ihannoitu kuva vailla inhimillisiä säröjä.

Tämän päivän julkkikset taas ovat mediahuhumyllyn pyörittämiä, viihderarvoltaan merkittäviä, sensaatiolehdistön luomia mediaseksikkäitä kulutushyödykkeitä; kansansankareita tai antisankareita, jotka vastaavat median syytämässä informaatiotulvassa ihmisten uutisnälkää ja uteliaisuutta, joskus myös vahingoniloa roska-ja pikaruokalistan helposti ja vaivattomasti sulavina kevyinä makupaloina vuosikertaviinin kera ilman syvempää, itämaista meditaatiota tai länsimaista filosofista ajattelua, vastaavaa pohdiskelua ja tarkoitusta yleisten ja kaikkina aikoina ajankohtaisten henkisten tai taiteellisfilosofisten kysymysten äärellä, joiden kohteena ovat omassa abstraktissa ulottuvuudessaan ikään kuin riippumattoman luojansa elämän kulusta, irrallisena ongelmallisesta tekijästään, täydellisen kauneuden ja harmonian ilmentymää edustavat luovien nerojen mailmaan synnyttämät hengentuotteet.

Heidän arvosatustaan ja arvovaltaansa ei hetkauta suuntaan eikä toiseen heidän henkilökohtaisten asioiden kaivelu, semminkinkään kun ne eivät ole enää ajankohtaisia, koska heidän ansionsa ovat tyystin muualla, kuin heidän historiallisessa hahmonsa ympärillä, jota lähemmäs meidän on mahdoton enää päästä, kun taas julkkikset ja heidän imagonsa elävät vain siitä, että heidän yksityisasioitaan tongitaan ja pengotaan ja heidän julkisuuskuvansa ryvetetään.

P.S. kelpaiskohan tää snäde juttu johonkin aikakausilehteen? Hei, mä kekkasin just et mähän oon proffa, kliffaa hei!

Kirjoittaja **moxu** päivämäärä 28.7.08 - 19:47

Julkkis voi olla hetkellinen, suurmies jättää jäljen historiaan. Olisikohan se ero tässä..? :roll:

Aihetta sivuten mainittakoon, että tartuin mm.SAK:ssa, Demarissa ja Valcossa sekä osuuspankkiryhmässä kunnostautuneen Jorma Cantellin omaelämänkerralliseen teokseen Tyhjäntoimittajan tunnustuksia mielenkiinnolla, onhan itsellänikin menneisyyttä politiikan taustajoukoissa enkä juttusenttarin uraa ole vieläkään hylännyt. Tiedän myös, millaista lehden tekeminen on -alan ihmisten päänsisäiset ajatukset voivat monessakin tilanteessa olla jälkikäteen hyvinkin kiinnostavaa luettavaa. Toimituksissa kun lentää sanan säilä ja ajatuksen vinkuna parhaimmillaan jopa kirjastojen takahuoneita vilkkaammin...
Sikäli Cantellin opus on pettymys, että se huitelee aivan liian pintapuolisesti monissa sinällään mielenkiintoisissa asioissa. Miekkonen kirjoittaa myös monista henkilöistä tavalla, josta joku herkkähipiäinen saattaisi loukkaantua jopa niin, että lähtisi tarkistamaan kunniaansa lakituvasta.
Anteeksiantamaton virhe on, että kirja on joko oikoluettu täysin ala-arvoisesti tai sitä ei ole oikoluettu ollenkaan. Rasittavaa lukea moista, vaikka asiasisältö olisikin kiinnostavaa.

Cantell ei ole suurmies. Eipä sen puoleen ole moni kirjan esittelemistä muistakaan henkilöistä. Mutta ehkäpä opus kuitenkin on yksi, yhdenlainen vastaus otsikon kysymykseen... :roll:

Kirjoittaja **Arvo Konservatiivi** päivämäärä 29.7.08 - 11:04

moxu kirjoitti:Julkkis voi olla hetkellinen, suurmies jättää jäljen historiaan.

Jotakuinkin kaikki USA:n presidentit ovat väistämättä talloneet omia jälkiään vähän kaikkialle. Se ei tee heistä "suurmiehiä". Nixon? Bush jr.?

Ja entäpä sellaiset suurmiehet kuten Franco, Hitler, Mao, Stalin ja Pol Pot? Osama bin Laden? Cato (joka tahtoi Karthagon tuhottavaksi)? Hannibal (joka uhkasi Roomaa)? Caesar (joka hävitti keltti- ja germaanikulttuureita ja lopulta Rooman Tasavallan)? Oliko Kaarle Suuri suuri (jonka suoraan tai välilliseen 'perintöön' kuuluvat mm. roomalaisen oikeuden ja Vatikaanin keskeisyys, jopa feodaalijärjestelmän synty)? Entä Tšingis-kaani? Ilman hänen Lännen valloitustaan olisi Venäjä kehittynyt eurooppalaisemmaksi poliittiseksi yhteisöksi. Jälkiä on niin monen moisia.

En suostu nimittämään "suureksi" kuin miehiä ja naisia, jotka ovat edistäneet inhimillisyyttä. Tapahtukoon se sitten negatiivista tai positiivista tietä: joko "pahaksi" katsotun asian rajoittamisen ja tulahduttamisen kautta tai levittämällä ja vahvistamalla ihmisoikeusajattelua.

Kirjoittaja **kritiikki** päivämäärä 29.7.08 - 12:46

Julkkikiksen ja suurmiehen ero?

No, USA:n nykyinen presidentti. (suurmies) Ja, se sotilas jonka kuolemantuomion ensinmainittu allekirjoitti. (julkkis)

Kuuntelin datshallani radiosta tuon uutisen. Nuorempi Bush oli vahvistanut kuolemantuomion saaneen sotilaan tuomion. Sotilas on ehtinyt olla "linnassa" jo 20- vuotta odottamassa mikä presidentti herää. George Junior heräsi.

USA:ssa kuulemma sotilaan saamaa kuolemantuomiota ei panna täytäntöön ilman presidentin allekirjoitusta. Muista neek,,, anteeksi afroamerikkalaisista ei ole niin väliä. Sotilaan syntilistalla oli murhia ja raiskauksia.

Edellinen presidentti, joka vastaavan tapauksen on vahvistanut oli,,kröhm,-ooli,,,kröhm,-oli,,,- siis oli tämä presidentti joka Yhdysvaltoja johti 50-luvun loppupuolella,-kyllä sen kaikki tietävät, mitä sitä toistamaan.

Ps. Minä en Yhdysvaltain väistyvää presidenttiä suurmiehenä pidä, mutta kun on Yhdysvaltain presidentti,- aina löytyy ihmisiä jotka pitävät, valitettavasti.

Kirjoittaja **moxu** päivämäärä 30.7.08 - 16:20

Suurmiehiä voi tulla pienistäkin tekijöistä. Adolf Ehrnroothin palvonta elämänsä loppuvaiheessa oli aika vastenmielistä katsottavaa, vaikka ukkeli toisaalta oli aika huvittavakin ilmestys Suomen ja Mannerheimin erinomaisuusmantroineen. Ja olihan hän monessa asiassa ihan oikeassakin, mm.siinä, että Suomea kannattaa puolustaa. Eli hänestä tuli suurmies omista ponnisteluista huolimatta.
Pieni ja itseriittoinen käppänä Timo T.A.Mikkonen taas on tehnyt kaikkensa, jotta hänen suurmiehisyytensä huomattaisiin. Juuri siksi hänessä ei ole aineksia suurmieheksi, tarkoitettiinpa tuolla termillä melkein mitä tahansa..

Nykyajan poliitikoissa on vähän valtiomiesainesta ja valitettavasti vähän samantyyppiset oireet vallitsevat tieteiden ja taiteidenkin tekijöiden joukossa. Uusia Shakespeareita, Rembrandteja tai Bismarckeja ei vain tule. Ei ainakaan, ellei joku sekä osaa ottaa oikealla hetkellä valta-asemaa että saa kansan enemmistöltä merkittävää valtuutusta siihen.

Kirjoittaja **k-meleon** päivämäärä 2.8.08 - 10:33

Suurmies ei tunge itseään "medioihin", mutta silti saattaa niihin päätyä.

Julkkis vaikka maksaa - rahassa, luonnossa, intimiteetillään - päästäkseen medioihin, mutta silti putoaa kuvioista seuraavan sesongin myötä.

Noiden kahden väliin tosin jäävät kestojulkkikset, kuten Iso-D., Jyrki "rockrockrock" Jyräys-Hämäläinen ja vastaavat. Sekä tietenkin iäkkäämmät poliitikot, jotka ovat ns. palvelleet jo pitkään.

Kirjoittaja **mikkihiiri** päivämäärä 4.8.08 - 19:17

Joukko elää huhusta, nero asettaa oman minän tosiasian. Normaali-ihmisten suuri joukko näin ollen takaa aikakauslehtien je juorolehtien laajan levikin, josta ne myös tienaavat ja elävät, ihmisten tahtoa kiihoittavien sensaatiouutisten julkaisemisesta lööpeissaaään. Ihmisen todellinen vakavuus on näet siellä minne luonto sen alunperin juurrutti.

Normaali-imisen äly on kuin lyhty joka valaisee hänen tietään, kun älyn ylimäärän omaavalle nerolle se on kuin aurinko joka ilmaisee maailman olemuksen, kyetessään sen jollakin tavoin myös ilmaisemaan. Äly ihmisten suurimmalle osalle on vain työkalu tahdon palveluksessa näiden tiedotessa olioissa vain toimintansa vaikuttimia tahdon harrastuksen mukaan, kuten kynnet ja hampaat eläimellä huolehtien herkeämättä tahdon palvelemisesta ja ollen näin kykenemätön tiedoitsemaan olioiden puhtaasti objektiivista olemusta. Tahdon välityksellä kuulumme levottomuuteen ja hyörinään elämässä älymme ruokkiessa sitä ja sen kyltymätöntä uteliaisuuta epälukuisalla määrällä ympäristön tarjoamia ärsykkeitä, kiihokkeita ja motiiveja uteliaisuutta tyydyttämään toimiaksemme vain sen mukaan jota sen halut ja himot edellyttävät ja kutsuvat esiin pannen meidät liikkeeseen ollessamme kykenemättömiä mihinkään objektiiviseen ja teoreettiseen yksilön ulkopuolelle suuntautuvaan toimintaan joka eroaa normalista elämänkulustamme tiedoitessamme aina vain suhteita tahtoon joka etupäässä toimii yksilön elämän, tietojen ja toimintojen kannustimena eikä milloinkaan tule tyydytetyksi pyyteiltään.

Kirjoittaja **k-meleon** päivämäärä 4.8.08 - 22:19

Ai siinä olikin kyse empiirisestä minästä!

Kirjoittaja **mikkihiiri** päivämäärä 7.8.08 - 19:41

Tahtoa on olioissa kaikki se mikä tiedoitaan empiirisesti, toisin sanoen, kyllä. Vaikka tahto tosin tiedoitaan kokonaan sisästäpäin henkilön omasta itseydestä käsin, yleistunnon kuten itsetajunnankin ollessa vain suhteessa tahtoon.

Kirjoittaja **humalainen** päivämäärä 1.9.08 - 19:27

Julkkiklset asettavat itse itsensä valoon tavoitellen omaa etuaan, kun suurmies uhraa persoonallisen hyvänsä objektiiviselle päämäärälle, sillä muuta hän ei voi sillä sille kuuluu hänen vakavuutensa.

YLE Radio 1

Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Re: Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Re: Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Re: Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Re: Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Re: Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Julkkiksen ja suurmiehen ero

Re: Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Re: Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Re: Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Re: Missä kulkee julkkikksen ja suurmiehen ero?

Paikallaolijat