k-meleon kirjoitti:humalainen kirjoitti:Koomisten aarioiden itsepintaisesti toistuvat ja tarkoituksellisen banaalit rytmi-ja sävelkuviot, oikulliset ja yllättävät melodiset käänteet tai yllättävät ja odottamattomat dynaamiset korostukset ja teeskennellyn mahtipontiset eleet ovat keino luoda musikillista huumoria
Tuohan on nimenomaan sitä, mitä LG on toistanut: kliseitä, sisäpiirijuttuja jne. Koomisen oopperan koomiseksi ja oopperaksi tajuaminenkin edellyttää kokonaisen sivilisaation ja sen kulttuurihistorian edes pintapuolisen tuntemisen.
Saanen huomauttaa että musiikillinen ja ulko-eli ei-musiikillinen huumori eivät ole identtisiä ja täysin adekvaattisia sillä musiikki kykenee omin keinoin ilmaisemaan jokaisen tunteen intohimon ja affektin ilman sanoja ja kulttuurihistoriallista viitekehystä vaikka se tietoisesti imitoisikin enemmän tai vähemmän deskrptiivisesti ohjelmamusiikin keinoin sanallisesti ilmoitettua semanttista sisältöä, jotakin huvittavaa koomista tuokiota, jolloin musiikki on korvattavissa silloin kun sen avulla sanotaan jotain mikä on sanottavissa muutoinkin kuin musiikin avulla, kun taas puhtaasti musiikillisin perustein ja keinoin tuotettu ja luotu komiikka ja huumorin, jonka jokainen ymmärtää tahdon välittömänä ilmauksena, ei ole ohjelmallista väljästi sovellettuna jos absoluuttisena musiikkina on pidettävä musikkia jossa ulko-musiikillisilla aineksilla on vain tietty yleisluontoinen merkitys vaikuttamatta yksityiskohdissaan teoksen kokonaisuuteen. Näin siksi että säveltäjän on mahdotonta sulkea pois tunnelmaperäisiä tekijöitä luomistyötään jolloin absoluuttinen musiikki on pikemminkin idea kuin realiteetti kuten tietosanakirja ehdottaa, eli määritelmänä liian ahda perustuessaan vain ulko-musiikillisille perusteille.