Jesper kirjoitti:Ruotsinkieliset olivat kielivähemmistö ja kansallissosialismin ihailijat vähemmistön vähemmistö. Avointa kansallissosialismin kritiikkiä edusti ruotsinkielisten liberaalien Ranska- ja Englanti-orientaatio. Näissä piireissä fasisteja ja kansallissosialisteja halveksittiin, samoin heidän nuoleskelijoitaan. (Näistä piireistä järjestyi myös "rauhanoppositio", joka yhdessä sosialidemokraattien rauhanmielisten kanssa toimi aktiivisesti Suomen irrottamiseksi Saksan-rintamasta.
Hyvä huomautus, minulta tuo heitto lähti vähän huolimattomasti. Oikea osoite kallonmittausten suhteen olisi ollut lahden länsipuolella, siellähän kirjoiteltiin 30-luvulla mm. Ruotsi-Suomi -maaottelun jälkeen otsikoita kuinka mongoli Nurmi voitti 10 000 m jne. Suomessa riehui tuolloin (kaiken muun lisäksi) kielisota ja se lähensi ruotsalaisia sos.demeihin. Mutta kyllä sinne oma äärioikeistonsa jäi poteroihin kyykkimään ja kannattaa huomata, kuinka hiljaa esim. Lapuan liike oli kielikysymyksestä. Aiemmin siteeraamani Charles Lundin arveli sitä merkiksi liikkeen taustalla olevan ruotsinkielisen pääoman tuesta.
Jesper kirjoitti:Lähtökohta oli esitetyssä väitteessä, että kansallissosialismin jälkeen hakaristi-symboli ei ole enää käytettävissä sen voimakkaan kansallissosialismi-assosiaation vuoksi. Tähän liittyen heitin, että samalla logiikalla myös tähti-kuviota voi pitää ryvettyneenä, joten jopa tähtilippukin asettuu kyseenalaiseen yhteyteen. Tähti-kuviohan palveli vuosikymmeniä kommunismin symbolina kaikkialla Neuvostoliiton ja Kiinan valtapiireissä
Niin, kyllähän minä sen tähtijutun tietty huomasin. Ajattelin todistella vähän mutkan kautta, sama ketju toimii nimittäin minusta paitsi trikolorin väreihin, myös työväenliikkeen tunnuksiin, joita kai nyt on sitten kumminkin niitäkin tutkailtava.
Mutta katsellaan ensin ristiä, jonka Marja arvelee viestissään (nro 11496) harmittomaksi. Onko se sitä? Kristittyjen tunnusten alla on vuosisatojen ajan suoritettu karmeita veritekoja, orjuutettu toista sukupuolta, poltettu ihmisiä elävältä, kidutettu tiedemiehiä, jotka ovat vain kertoneet tutkimustensa tuloksista jne. Mitään uhrien määrän laskentaa on turha edes yrittää suorittaa, kokonaisia kulttuureja on tuhottu niin että niistä voi nykyisin saada tietoa vain arkeologian keinoin. Eikä tämäkään riitä. Pelkästään Saksan alueella protestikirkon- ja paavinuskoiset teurastivat toisiaan 30 vuoden ajan. Näille verikentille raahattiin Suomestakin asiasta mitään ymmärtämättömiä talonpoikia teurastettaviksi ja kuolemaan kaikenlaisiin kulkutauteihin. Tänäkin päivänä ihan tavallisen ristin varjossa estetään aidsin vastaista työtä ja ollaan mukana luomassa Afrikkaan paljon karmeampaa tilannetta kuin minkään pikkuvaltion sisällissota. Menipä vielä USA:n presidentti Irakin sodastakin möläyttämään sen olevan ristiretki (kuten se ilmeisesti onkin).
Ristiin on minusta kaiken tämän takia tarttunut pikku tahroja. Paha ongelma ristille on, että sen fundamentti, Raamattu, sisältää niin valtavasti tappamiseen, kostoon ja väkivaltaan kehottavia ohjeita, etten viitsi niitä tähän ryhtyä edes lainaamaan, ellei joku erikseen vaadi. Kristinuskon, toisin kuin Ranskan vallankumouksen, ideologinen perusta on siis ristiriitainen. Siitä tulee lisää tahroja ristiin. Mutta olen kyllä valmis antamaan ristillekin synninpäästön. Monet Jeesuksen suuhun laitetut ohjeet ovat erittäin loistavia, suurten filosofioiden perusaksioomia. Lisäksi kristinusko on tehokas, halpa ja reseptivapaa mielialalääke, joka todistetusti tehoaa mm. eksistenssiongelmiin ja alkoholismiin. Muuan saksalainen, juutalaista syntyperää oleva sanomalehdentoimittaja kuvasikin 1800-luvulla uskontoa osuvasti kansan oopiumiksi, joka oli tuolloin paremmissa piireissä tunnettu kallis lääke- ja nautintoaine. Tänä päivänä, etenkin täällä maallistuneissa Pohjoismaissa on kasvanut rauhantahtoisia ja humaaneja teologeja, jotka lohduttavat surevia eivätkä usko helvettiin tai kadotukseen. Hyvä niin, pitäkööt ristinsä kun eivät tule minua väkisin kastamaan. Euroopasta muuten ristilipput, nuo uskonnon ylivallan tunnukset häipyivät Ranskan vallankumouksen jälkeen, äärimmäisiä takaperuja (Sveitsi, Ruotsi, Brittein saaret ym.) lukuunottamatta.
Entä sitten ne työväenliikkeen tunnukset? Punaliput, tähdet, sirpit ja vasarat? Lukemattomat ovat noidenkin tunnusten alle kuolleiden rivistöt ja laskematta jäävät myös vastustajat, todelliset ja aivan syyttömät, jotka ovat joutuneet antamaan henkensä kamppailun tiimellyksessä tai diktatuurin ikeen alla.
Miksi tuo kaikki on tapahtunut? Onko näillä teurastajilla ollut jokin kommunistinen Katekismus, joka käskee tappamaan ja tuhoamaan? Sellaista en ole löytänyt. Työväenliikkeen Katekismuksen asema voisi kai olla lähinnä Kommunistisen puolueen manifestilla, joka on julkaistu wepissä suomeksikin useissa paikoissa, mm. minun kotisivuillani. Kehotan lukemaan sen, ei kannata pelästyä tuota kommunismi-sanaa nimessä, Marx ja Engels ovat luoneet pohjan kaikille niille työväenliikkeen monille haaroille, jotka tänä päivänä ovat elinvoimaisia so. myös meikäläiselle sosialidemokratialle. Meilläkin on myös toteutettu jotain manifestin vaatimuksista, esim. voimakkaasti asteittain ylenevä verotus, vaimojen yhteisyys ja kaikkien lasten yhteiskunnallinen maksuton kasvatus.
Sosialismin perusidean kai voisi kiteyttää pyrkimykseksi laajentaa yhteiskunnallista tasa-arvoa lopettamalla taloudellisen vallan periytyvyys (kuten Ranskan vk lopetti poliittisen vallan periytyvyyden). Ja juuri se kai edelleen on sosialismin suurin synti vastustajiensa silmissä.
Tutustukaa tosiaan Manifestiin, jollei muuta, niin nasevaa nykymenon kritiikkiä se ainakin sisältää:
Se [porvaristo] on säälimättä repinyt rikki feodaaliajan kirjavat siteet, jotka olivat sitoneet ihmisen hänen ”luonnolliseen esimieheensä”, eikä ole jättänyt ihmisten välille mitään muuta sidettä kuin alastoman edun, tunteettoman ”käteisellä maksamisen”. Se on hukuttanut uskonnollisen hurmion, ritarillisen innostuksen ja porvarillisen hempeämielisyyden pyhät värähdykset itsekkään laskelmoinnin jääkylmään veteen. Se on muuttanut persoonallisen ihmisarvon vaihtoarvoksi ja asettanut lukemattomien lupakirjoihin perustuvien ja henkilökohtaisesti ansaittujen vapauksien tilalle yhden vapauden, tunnottoman kauppavapauden.
Tämän tapaista kritiikkiähän kuulee meillä nykyään esim. sivistyneemmän papiston suusta.
Kaiken tämän perusteella uskallan väittää, että vähintään yhtä hyvin kuin risti, on punainen pentagrammikin kelpo merkki antamaan toivoa köyhille ja sorretuille maailmassa. Ja kyllä he sitä käyttävätkin, ihan kuten ristiäkin.
Tuli muuten tästä hakaristiasiasta vielä mieleen, että itsenäisen Suomen ensimmäinen valtiolippu oli punaisella pohjalla oleva keltainen vaakunaleijona. Kansalaissodan jälkeen tämä komea lippu vaihdettiin tynkäeduskunnan toimesta Gallen-Kallelan jonkin pursiseuran lipusta kopioimaan ristilippuun. Tässä kohtaa punainen väri siis häiritsi herkkää silmää, toisin oli sitten hakaristin kohdalla, sen muuttamiseen ei 30-luvulla nähty mitään tarvetta.