Kirjoittaja moxu päivämäärä 3.1.07 - 18:29
Sanomalehti Uusi Suomi eli pitkän ja kylläisen elämän. Sen edeltäjä, suomalaisuusaatteen edistäjä Suometar perustettiin jo 1847, parikymmentä vuotta myöhemmin alkoi ilmestyä fennomaaninen Uusi Suometar ja Suomen itsenäistyttyä ja sisällissodan sekä kuningasseikkailun ratkettua onnellisimmin, syntyi 1919 lopulta itse Uusi Suomi. Lehti oli pitkään kokoomuksen pää-äänenkannattaja, kunnes se -70-luvulla julistautui sitoutumattomaksi. Viimeinen numero ilmestyi 29.11.1991.
Usari edusti Helsingin lehtikentässä tervettä vastavoimaa Erkon klaanin HS:lle. Niin kauan, kuin se tunnusti avoimesti väriä, sillä oli jatkuvuutta. Kokoomus katsoi lehden ilmeisesti kuitenkin itselleen liian kalliiksi propagandamediaksi ja niinpä alati tappiollinen lehti luisui alamäkeen, josta sitä ei pelastanut edes HS:ia huomattavasti mukavampi käteensopivuus (tabloid-kokoon siirryttiin jo -70-luvulla) eikä juttujen taso (esim.kulttuuritoimitus US:ssa oli varsin kattava ja asiantunteva).
US päätyi Aamulehti-yhtymän omaisuudeksi ja Tampereella ei pitkään lehden taloudellisia tappiolukuja katseltu. Omituista lakkautusjärjestelyissä oli, ettei US:n tilaajille -joita kuitenkin pk-seudulla ja muuallakin maassa oli aika runsaasti- tarjottu jatkuvuutta Aamulehden muodossa. Tampereen valtalehti olisi aivan hyvin voinut näin tehdä maihinnousun Erkon reviirille ja edistää tervettä kilpailua lehtikonsernien välillä. Uskon, ettei esimerkiksi isoäitini, joka oli kuulunut vuosikymmeniä US:n tilaajakuntaan, olisi torjunut kotiinsa kannettua Aamulehteä -HS:ia hän ei ruvennut tilaamaan, toisin kuin useimmat nuoremmat US:n lukijat.
Vuonna -80 perustettu Iltalehti oli alunperin US:n kolmas painos. Siitä tuli nopeasti emolehteä suositumpi ja sen Aamulehti säilytti, konserninsa tuottavimpiin kuuluvana yksikkönä. Sisällölliset yhtäläisyydet nyky-Iltalehden ja taannoisen US:n välillä ovat vähäisehköt.
US:n nimi ja logo ovat edelleen Aamulehden omaisuutta. Lehti itse on jo ajat sitten menetetty tilaisuus, mutta jollain tavoin sen "perinnettä" voisi ylläpitää. Vaikka sitten myymällä nimen kokoomukselle näiden puoluejulkaisun käyttöön hyvään hintaan...
Ne ovat kaikki
sitä puhetta
joka päivänkin jo
täytyy ymmärtää
(Hannu Mäkelä: Yö soittaa, säv.Säde Rissanen 2007)
___________________________________
Mikko-Oskari Koski